Helsinki ei kurjistu

Viime aikoina on run­saasti esitet­ty luku­ja kun­tien sisään- ja ulos­muu­ton tulota­soista. Niiden mukaan Helsin­gin ja jopa Espoon tilanne olisi lasku­voit­toinen, kos­ka sisään muut­taa köy­hiä ja ulos rikkai­ta kansalaisia. Olen­pa näi­den tilas­to­jen esit­te­lyyn minäkin sor­tunut. Ne ovat kuitenkin harhaan­jo­htavia, kos­ka niitä sotke­vat ysis­sään muut­ta­vat opiske­li­jat, jot­ka ensin valmis­tu­vat, menevät sit­ten töi­hin ja perus­ta­vat per­heen ja muut­ta­vat tämän jäl­keen pois.

Parem­man kuvan asi­as­ta saa, kun kat­soo kun­nal­lisvero­tuk­ses­sa verotet­ta­van tulon määrää asukas­ta kohden. Sekään ei anna kuvaa varakku­ud­es­ta, kos­ka pääo­mat­u­lo­ja ei verote­ta ja kos­ka maat­alous­tu­lon vero­tus poikkeaa merkit­tävästi muiden elinkeino­jen vero­tuk­ses­ta, mut­ta kun­nan tuloista se tietysti ker­too paljon. Kos­ka mukana ovat myös lapset, per­hei­den tulota­sos­ta tulee vähän vääristynyt vaikutel­ma, mikä aliarvioi lap­sirikkaiden kun­tien tilan­net­ta ja yliarvioi sinkku­val­taisen Helsin­gin tilannetta.
Oheises­sa kuvas­sa on Helsin­gin ympäristön kun­tien vero­tu­lo­ja asukas­ta kohti suh­teutet­tuna koko maan keskiar­voon. Kaik­ki ovat koko ajan keskiar­von yläpuolel­la. Kau­ni­aisen jouduin jät­tämään pois, kos­ka se ei mah­tunut kuvaan. Espoo liihot­taa ylhäisessä yksinäisyy­dessä ja on pikkuhil­jaa vetänyt kaulaa Helsinki­in. Nousus­sa on myös Kirkkon­um­mi ja eri­tyis­es­ti Sipoo. Ker­a­va ja Nur­mi­järvi polke­vat paikallaan. Helsingillä on lievää laskua, mut­ta eri­tyisen lasku­voit­toinen on Van­taan tilanne. Maat­alousväestön osu­us sot­kee vähän Sipoon, Nur­mi­jär­ven ja Kirkkon­um­men vertailukelpoisuutta.