Ode ja Juhana asumistuesta

Vielä ennen 1990-luvun lamaa asum­is­tukea saat­toi saa­da myös pieni­palkkainen lähi­hoita­ja. Nyky­isin asum­istuen saa­jat ovat val­taos­altaan työt­tömiä tai pieni­palkkaisia yksi­huolta­jia. Kah­den tulon­saa­jan per­heisi­in sitä ei juuri jae­ta. Kun sosi­aal­i­tur­va mak­saa asumisen jok­seenkin kokon­aan ja pieni­palkkainen joutuu mak­samaan sen yleen­sä kokon­aan itse, korkeat vuokrat vievät kan­nat­tavu­u­den työn teol­ta. Tästä kär­sivät eri­tyis­es­ti nuoret, joiden palkat ovat pienet ja joil­la ei yleen­sä ole omistusasuntoa.

Emme otta­neet nyky­istä asum­is­tukea edes tarkastelu­un, kos­ka se on rak­en­teeltaan aivan kum­malli­nen, vaan keski­ty­imme SATA-komitean esit­tämään uud­is­tet­tuun asum­is­tu­keen, jota perus­palve­lu­min­is­teri ei ole jostain syys­tä saanut esitel­lyk­si eduskun­nalle. Tässä mallis­sa ylim­mät hyväksyt­tävät vuokrat ovat niin matalia, ettei sel­l­aisia ole. Niin­pä asum­is­tu­ki onkin erään­lainen vuokral­la asu­jan negati­ivi­nen tulovero, jol­la ei ole mitään muu­ta yhteyt­tä asum­is­menoi­hin kuin että pitäisi asua vuokral­la. (Omis­tusasun­toonkin saa teo­ri­as­sa asum­is­tukea, mut­ta sel­l­aisin ehdoin, ettei henkilöl­lä yleen­sä voi samanaikaises­ti olla niin pieniä ansioi­ta ja niin suuria korkomenoja.)

Seu­raavas­sa asum­is­tukea koske­va kap­pale raportis­tamme vähän lyhennettynä:

= = =

On kak­si syytä esit­tää paran­nus­ta asum­is­tu­keen. Toisaal­ta juuri korkei­den asum­is­meno­jen vuok­si toimeen­tu­lotuen takaa­ma tulota­so ylit­tää ensisi­jais­ten etuuk­sien takaa­man ja toisaal­ta juuri korkeat asumiskus­tan­nuk­set heiken­tävät mata­la­palkkaisen työn vas­taan­ot­tamisen kannattavuutta.

Jot­ta yleinen asum­is­tu­ki kil­pail­isi toimeen­tu­lotuen lisäosan kor­vaamien asum­is­meno­jen kanssa, pitäisi korkeimpia hyväksyt­täviä vuokria asum­istues­sa korot­taa merkit­tävästi. Tätä emme esitä, kos­ka sil­lä olisi hyvin kiel­teisiä vaiku­tuk­sia vuokra­markki­noi­hin. Tämä merk­it­see, että toimeen­tu­lotuen yleisyys perus­tur­van varas­sa ole­vien kesku­udessa jatkuu.

Sen sijaan yleistä asum­is­tukea tulee kehit­tää niin, että se tukee myös pieni­palkkaisia eikä vain työttömiä.

Olemme tarkastelleet kah­ta vai­h­toe­htoa paran­taa asum­is­tukea työssä käyvien osalta. Toises­sa asum­istuen tulo­harkin­nas­sa jätet­täisi­in 25 pros­ent­tia ansio­tu­loista otta­mat­ta huomioon, jol­loin yhteenso­vi­tus ansio­tu­lo­jen osalta olisi 24 pros­ent­tia. Tämä nos­taisi asum­is­tukea 1500 euron tulo­jen kohdal­la 120 eurol­la kuus­sa ja 2000 euron kohdal­la 160 eurol­la kuus­sa. Se myös pienen­täisi efek­ti­ivisiä rajaveroast­ei­ta asum­istuen saa­jil­la kahdek­sal­la prosenttiyksiköllä.

Toises­sa asum­istuen tulo­harkin­nas­sa jätet­täisi­in otta­mat­ta huomioon ansio­tu­lo­ja 400 euron edestä kuus­sa. Se nos­taisi asum­is­tukea kaikil­la ansio­tu­lo­ja saav­il­la – jos he asum­is­tukea saa­vat – 128 eurol­la kuus­sa. Tämänkin jäl­keen yksin elävä kokopäivä­työssä käyvä voisi saa­da asum­is­tukea käytän­nössä vain pääkaupunkiseudul­la. Tämä vai­h­toe­hto ei pienen­nä mar­gin­aaliv­eroa asum­istuen saa­jien kohdal­la palka­nsaa­jien tavanomaisil­la tuloalueil­la, mut­ta se paran­taa työn kan­nus­timia ns. eksten­si­ivisel­lä mar­gin­aalil­la eli paran­taa työt­tömyy­destä ansio­työhön siir­tymisen houkut­tele­vu­ut­ta. Se myös merk­it­see, että aiem­paa alem­mat ansio­tu­lot riit­tävät nos­ta­maan ansio­ta­son yli toimeen­tu­lotuen takaaman.

Kos­ka pidämme useimpi­en talousti­eteil­i­jöi­den tapaan eksten­si­ivistä mar­gin­aalia vielä tärkeäm­pänä kuin lisä­tun­tien efek­ti­ivistä mar­gin­aaliv­eroast­et­ta, pidämme parem­pana jät­tää 400 euroa ansio­tu­lo­ja otta­mat­ta huomioon. Esitämme kuitenkin molem­pi­en vai­h­toe­hto­jen harkitsemista.

 

Suosi­tus 3:  Asum­istuen tulo­hark­in­ta.

a) Asum­istues­sa tulo­harkin­nas­sa jätetään 400 euroa ansio­tu­lo­ja kuus­sa koti­talout­ta kohden otta­mat­ta huomioon tai

b) Asum­istuen tulo­harkin­nas­sa jätetään 25 % ansio­tu­loista otta­mat­ta huomioon.