Työn kysynnän ja tarjonnan ongelmia

(Ter­mi­nologi­nen sel­ven­nys: työn kysyn­tä on sitä, että yri­tys palkkaa työn­tek­i­jän (ostaa) ja tar­jon­ta sitä, että työn­tek­i­jä menee töi­hin (myy). )

Lähtöko­htamme Juhanan kanssa oli, ettei työ­suhdet­ta syn­ny, ellei se ole kan­nat­tavaa sekä työ­nan­ta­jalle että työn tekijälle.

Kaikkien työ­suhtei­den ei tulekaan syn­tyä. Kenenkään ei pidä men­nä työhön, johon hänel­lä ei ole suh­teel­lista etua. Esimerkik­si trade­nomin paik­ka ei ole kau­pan kas­sas­sa. Kasvukeskuk­set eivät ylipään­säkään ole oikea paik­ka mata­lan tuot­tavu­u­den töille, jot­ka voisi­vat olla jos­sain muual­la, kos­ka asun­top­u­la rajoit­taa työvoiman saan­tia joka tapauksessa.

Työt­tömyy­dek­si asia muut­tuu, kun jollekin ei ole tar­jol­la yhtään työ­paikkaa, joka hänen kan­nat­taisi ottaa vas­taan. Tämän syynä voi olla työn kysyn­nän tai tar­jon­nan ongelma.

Muut­to­tap­pioalueil­la työt­tömyys johtuu pääsään­töis­es­ti kysyn­nän puut­teesta. On vaikea löytää vaa­dit­taval­la palkkata­sol­la yri­tyk­sen kannal­ta kan­nat­tavaa työtä. Ikäkausit­tain kysyn­nän puute vaikut­taa sekä nuorten että ikään­tynei­den työt­tömyy­teen. Ikään­tyneistä tiedämme, että vaik­ka sun­nun­taipuheis­sa kan­nate­taan eläkeiän nousua, yri­tyk­set ovat halut­to­mia pitämään palkkalis­toil­laan 63-vuot­ta täyt­täneitä ja toisin kuin Ruot­sis­sa, Suomes­sa työt­tömäk­si joutunut 50-vuo­tias ei tah­do löytää uut­ta työpaikkaa.

Kaupunki­lais­ten nuorten osalta tilanne on han­kala kahdel­la taval­la. Koke­mat­toma­lle nuorelle ei halu­ta mak­saa yhtä hyvää palkkaa kuin vähän iäkkääm­mälle koke­neelle. Useim­mis­sa työe­htosopimuk­ses­sa tämä on ymmär­ret­ty, ja nuorten alku­palkat alit­ta­vat vähän van­hempi­en palkat selvästi.  Tämä on kysyn­tää ajatellen real­is­tista, mut­ta siinä on se huono puoli, ettei ainakaan Helsingis­sä pie­nil­lä palkoil­la tule toimeen. Kysyn­tää ajatellen nuorten palkko­jen tulisi olla pienem­piä kuin kokenei­den työn­tek­i­jöi­den, mut­ta tar­jon­taa ajatellen ne ovat nyt liian pieniä. Täl­laiseen kak­soi­songel­maan ei ole muu­ta ratkaisua kuin joko alen­taa vero­tus­ta ja/tai sivuku­lu­ja tai jonkin­lainen matalapalkkatuki.

Mata­la­palkkaisen työn tar­jon­taa vaikeut­taa pääkaupunkiseudul­la huo­mat­tavasti asumisen kalleus. Kun sosi­aal­i­tur­va mak­saa vuokran kokon­aan, mut­ta pieni­palkkainen joutuu mak­samaan sen kokon­aan itse, pienel­lä pal­ka­lla työsken­telyssä ei ole henkilöko­htais­es­ti järkeä. Mei­dän tehtävämme ei ollut ehdot­taa asun­topoli­it­tisia toimia, joten emme ehdot­ta­neet, vaik­ka välil­lä mieli tekisi.

Joidenkin henkilöi­den henkilöko­htainen tuot­tavu­us puut­teel­lisen osaamisen tai esimerkik­si ter­vey­teen tai luon­teeseen liit­tyvien seikko­jen vuok­si on niin mata­la, ettei heille kan­na­ta mak­saa työe­htosopimusten mukaista palkkaa ja toisaal­ta, jos heille mak­set­taisi­in vain, mitä yri­tyk­sen kan­nat­taa mak­saa, hei­dän kan­nat­taisi pysyä työt­töminä. Täl­laiseen tilanteeseen aut­taa vain työn­tek­i­jälle itselleen tai hänen työ­nan­ta­jalleen mak­set­ta­va palkkatuki.

Oman kysyn­täon­gel­mansa aiheut­taa työ­nan­ta­jan pelko työ­nan­ta­jariskeistä. Halu palkata tiet­ty henkilö ale­nee, jos on syytä epäil­lä, että hän saat­taa sairastel­la, tul­la raskaak­si tai vaik­ka joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.