Tiilikainen esittää työttömälle 300 euron etuoikeutettua tuloa

Keskus­tan eduskun­taryh­män puheen­jo­hta­ja Kim­mo Tiilikainen esit­tää Uutisvuok­sen kolum­nis­saan, että työtön saisi ansai­ta 300 euroa kuus­sa ilman, että työt­tömyys­tur­vaa sovite­taan yhteen tulo­jen kanssa. Nykykäytän­nöl­lähän tuos­ta 150 euroa leikkau­tu­isi pois työt­tömyyspäivära­has­ta tai työmarkkinatuesta.

Tiilikainen on oikeil­la jäljil­lä, mut­ta asia ei ole näin yksinker­tainen. Tuol­lainen käytän­tö oli aiem­min, mut­ta siitä luovut­ti­in, kos­ka se vähen­si työhalu­ja. Sil­loin sai ansai­ta 750 markkaa kuus­sa (nykyra­has­sa jotain 250 euroa), mut­ta tämän ylit­tävä osa leikkasi päivära­ho­ja 80 pros­en­til­la. Tästä tietysti seurasi, että työtä tehti­in vain tuo­hon 750 euroon saak­ka ja siihen lopetettiin.

Mis­tä tuo type­rä 80 pros­entin leikkuri tähän kek­sit­ti­in? Siitä, ettei työt­tömyys­tur­va yhdis­tet­tynä osa-aikaiseen työhön saanut sen­tään ylit­tää alku­peräistä palkkaa. Tähänkin on tosin toinen sään­tö. Kun 90 pros­ent­tia työt­tömyys­tur­van perus­teena olev­as­ta palka­s­ta tulee vas­taan, leikkuri on nytkin sataprosenttinen.

Jos työtön on ennen työt­tömyyt­tä tien­an­nut 1500 euroa kuus­sa, on lapset­toman henkilön työt­tömyys­tur­va 1030 euroa kuus­sa. Siihen 300 euroa verova­paasti merk­it­see 1330 euroa eli päästään jo melkein kiin­ni tuo­hon 90 pros­entin rajaan. Jos tuo 90 pros­entin raja pois­tet­taisi­in, pää­sisi alku­peräiseen palkkaan 640 euron ansio­tu­loil­la. Men­emäl­lä siis alku­peräisi­in työ­paikkaansa 18 tun­nin viikko­työa­jal­la pääsee entisi­in ansioi­hin. Jos per­heessä on kak­si las­ta, työt­tömyyspäivära­ha on 1200 euroa kuus­sa, joten pelkäl­lä Tiilikaisen 300 eurol­la saa jo samat tulot kuin kokopäivä­työstä. Tosin pieniä palkko­ja verote­taan vähän lievem­min kuin työt­tömyyspäivära­haa, juuri tämän takia. Kolmikan­nas­sa Tiilikaisen esi­tyk­sen käsit­te­ly päät­tyy tähän.

Älkäämme silti luovut­tako. Vaik­ka Tiilikaisen esi­tys­tä ei ole ajatel­tu lop­pu­un, ongel­ma jota hän yrit­tää ratkaista, on todel­li­nen. Se vaatii vain paljon isom­paa reformia.

Jos halu­amme Suomes­ta oikeu­den­mukaisem­man yhteiskun­nan, jos­sa kohtu­ut­toman paljon väkeä ei syr­jäy­dy työ­markki­noil­ta, tuol­lais­es­ta 1500 euron kuukausi­palka­s­ta pitää jäädä käteen enem­män kuin siitä nyt jää. Minus­ta on myös oikeu­den­mukaista, että työtä tekevä hyö­tyy työn­teosta taloudel­lis­es­ti. Kos­ka työt­tömyyt­tä tue­taan 1000 – 1200 eurol­la kuus­sa, kan­nat­taa pienel­lä tulon­si­ir­rol­la tukea myös tuo­ta 1500 euron palkkaa – ainakin siel­lä, mis­sä asum­i­nen on kallista. Tämä muut­taa tulon­jakoa Suomes­sa selvästi, mut­ta minus­ta hyvään suun­taan. Meil­lä on puhut­tu kohtu­ut­toman paljon perus­tur­van matalu­ud­es­ta ja kovin vähän siitä, että pieni­palkkaiset elävät jok­seenkin samal­la tulotasolla.

Miten pieniä palkko­ja tue­taan on help­po kek­siä sen jäl­keen, kun ensin hyväksytään tämä päämääräksi.

Sata-komite­as­sa oli esil­lä kak­si vai­h­toe­htoa. Joko työ­markki­nat­ues­ta kehitet­täisi­in palkkatu­ki pieni­palkkaisille. Työ­markki­natu­ki piene­nee palkan kas­vaes­sa (yhteenso­vi­tus), mut­ta lop­puu ker­ras­ta kokon­aan, jos työai­ka ylit­tää 75 pros­ent­tia kokoaikaisen työn työa­jas­ta. Pelkästään pois­ta­mal­la tuon työaikara­joituk­sen työ­markki­natu­ki ulot­tuisi tuke­maan pieniä palkko­ja niil­lä, joil­la on lapsia.

Toinen vai­h­toe­hto on paran­taa asum­is­tukea sel­l­aisek­si kuin se oli vielä 1980-luvul­la, jol­loin työssäkäyväkin saat­toi saa­da sitä. En nos­taisi suur­in­ta hyväksyt­tävää vuokraa enkä mis­sään tapauk­ses­sa lask­isi 20 pros­entin omavas­tu­u­ta (tuki on korkein­taan 80 pros­ent­tia hyväksyt­tävästä vuokras­ta) , mut­ta yhteenso­vit­taisin asum­istuen loivem­min tulo­jen kas­vaes­sa, jol­loin se tuk­isi myös pieni­palkkaisia, eikä vain työttömiä.