Saajan kannalta asumistuki on huonoa rahaa, koska se on sidottu asumiseen, vaikka voisi olla parempi asua vähän vaatimattomammin ja käyttää säästyneet rahat vaikkapa ruokaan. Niinpä jokseenkin jokainen päätyy esittämään, että luovutaan asumistuesta ja ohjataan nuo rahat yleiseen, menoista riippumattomaan tulotukeen, siis korotetaan vaikka työmarkkinatukea. Pohdittuaan asiaa vähän pidemmälle jokainen lopulta päätyy siihen, että asumistuki on välttämätön osa perusturvaa. Se on välttämätön osa myös realistisia perustulomalleja.
Miksi?
Noin puolet suomalaisista asuu velattomassa omistusasunnossa. (Tämä tieto on vuosien takaa, enkä ole tarkistanut, päteekö se nyt, mutta sinne päin.) Kaikkialla asuminen ei ole yhtä kallista kuin Helsingissä. Jos perusturva olisi niin suuri, että se riittäisi sekä ruokaan että vuokraan Helsingissäkin, se olisi puoli-ilmaiseksi asuvien osalta aivan liian korkea. Tonni käteen yksinäiselle ja yli kaksi tonnia käteen nelihenkiselle perheelle kilpailisi jo aika hyvin pienimpien palkkojen kanssa, eikä sellaisen perusturvan maksamiseen oikein rahat riittäisi.
Voitaisiin tietysti tehdä niin, että maksetaan tätä korkeata perusturvaa kaikille, mutta jos syystä tai toisesta (omistaa asunnon tai asuu ilmaiseksi isoäidin asunnossa) välttyy vuokramenosta, tämä katsotaan tuloksi, joka leikkaa perusturvaa niin kuin ansiotulotkin tai osingot leikkaavat. Lopputulos olisi sama kuin se, että kaikki saavat pienempää perusturvaa, johon tulee asumistuen nimellä korotus, jos asuu vuokralla.
En tunne tilannetta muualla maassa, mutta Helsingissä asumistuen vuokrarajat ovat niin matalat, ettei sillä saa minkäänlaista markkinahintaista asuntoa Helsingistä. Niinpä se, joka haluaa asua arvostetulla alueella, joutuu maksamaan tästä koituvan lisän kokonaan itse. Tästä näyttää olevan epäselvyyttä.
Tavallaan asumistuki on siis työmarkkinatuen lisä, joka maksetaan saman suuruisena kaikille niille, joilla ei ole omistusasuntoa. Omistusasunnossa asuva saa jotain hyvitystä korkoihinsa, mutta koska korkoja tuetaan jo muutakin kautta, korkoa ei rinnasteta suoraan vuokraan.
Ihan näin se ei valitettavasti ole. Tuo korkein hyväksyttävä vuokra määräytyy jokseenkin koomisella tavalla asunnon varustetason, koon ja valmistumis-/peruskorjausvuoden perusteella. Yksinäisen henkilön osalta maksimituki edellyttää vähintään 37 neliön kämppää. Kaksiosta Vuosaaressa maksetaan enemmän kuin yksiöstä Kruununhaassa, koska Kruununhaan yksiö on liian pieni ja talo liian vanha.
Sata-komitea esitti, että järjestelmä yksinkertaistettaisiin niin, että suurin hyväksyttävä vuokra riippuisi vain asukkaiden lukumäärästä ja sijaintikunnasta. Yhteensovitus olisi lineaarinen 32 prosentin sovituksella. Koska korkein hyväksyttävä vuokra olisi roimasti alle käypien vuokrien, asumistuen määrä ei tosiasiassa riippuisi asumismenojen suuruudesta lainkaan – vain siitä, joutuuko asumaan vuokralla. Niinpä se ei olisi tuota huonoa rahaa, joka pakottaa priorisoimaan asumisen tasoa muun kulutuksen ohi. Siitä kai voidaan lähteä, että jokainen asuu jossain.
Koska tuki ei riipu vuokran suuruudesta, on vaikea ymmärtää, miten se nostaisi vuokria sen enempää kuin palkankorotukset tai työmarkkinatuen tason nosto.
Valitettavasti peruspalveluministeri ei ole saanut tätä uudistusta esitellyksi eduskunnalle.
= = = =
Tämä siis yleisestä asumistuesta ja ensisijaisesta perusturvasta. Vaikeudet alkavat siitä, että ensisijainen turva on säädetty meillä niin alas, että tilapäiseksi ”orpo sokea kompastui sirkkeliin” ‑tueksi tarkoitettu toimeentulotuki menee sen yli, vaikka jopa perustuslain mukaan ensisijaisen turvan pitäisi olla viimesijaista suurempi.
Toimeentulotuki korvaa kohtuulliset asumismenot kokonaan. Toimeentulotuen kohtuulliset asumismenot ovat paljon suuremmat kuin nuo yleisen asumistuen hyväksymät menot. En tunne tämän vuoden päätöstä, mutta viime vuonna Helsingissä hyväksyttiin yksinäisen henkilön osalta vuokraksi 600 euroa kuussa ja sen päälle vesi- ja sähkölaskut sekä kotivakuutus, yhteensä käytännössä noin 650 euroa. Tämä menee vuokriin. Alle 600 euron vuokrapyyntöä harvoin näkee. Kaskisaareen tämän tuen turvin ei kuitenkaan muuteta, koska erotuksen joutuu taas maksamaan itse. Eniten tästä kärsivät pienipalkkaiset, jotka eivät saa vuokraansa mitään tukea, mutta joiden asumismenoja toimeentulotuen löysäkätisyys asumismenojen kohdalla auttaa. Olisi parempi vaikka nostaa toimeentulotukea ja alentaa samalla summalla tuota hyväksyttävää vuokratasoa.
Kaikki ihan hyvin, jos toimeentulotuki olisi vain tilapäinen tuki, joka auttaa selviämään seuraavaan kuukauteen, mutta perusturvan mataluuden takia se on käytännössä automaattinen lisä työmarkkinatuen ja asumistuen päälle. Ruotsissa ensisijainen turva on suurempi kuin Suomessa ja toimeentulotuki pienempi. Niinpä siellä toimeentulotuki ei muodosta sellaista yleistä olotilaa kuin meillä.
Sosiaaliturvasta on vaikea tehdä kannustavaa, jos ensisijaisen ja viimesijaisen turvan keskinäistä suuruutta ei saada vaihdetuksi oikein päin.