Jos reaalikorko on nolla ja sen voi luottaa olevan nolla tästä ikuisuuteen, kiinteästä omaisuudesta kannattaisi teoriassa maksaa kuinka paljon tahansa – ainakin, jos se kelpaa lainan vakuudeksi sellaisenaan. Korotonta lainaahan voi olla kuinka paljn tahansa. Asuntolainojen matalat korot eivät räjäytä asuntojen hintoja heti, vaan vaiheittain, mutta nousulle ei periaatteessa ole kattoa. Jos ette usko, katsokaa, mitä on tapahtunut USA:ssa, Irlannissa, Kreikassa ja Espanjassa.
Hyvä, myönnetään. On asuntojen hinnoille tietysti jokin ankkuri. Keskustojen ulkopuolella mahdollisuus rakentaa uusia asuntoja pitää hinnat kurissa. Ulkopuolinen ihmettelee, miten Yhdysvalloissa voitiin ajatella, että kun asuntojen reaalihinta on noussut sata vuotta, nousun pitää jatkua jatkossakin ja täysin maksukyvyttömälle voi antaa asuntolainan, koska se asunto kuitenkin kasvattaa arvoaan. Mitä pidempään hyödyke, jota voidaan valmistaa lisää, on reaalihinnaltaan noussut, sitä todennäköisempää on, että sen hinta tulee seuraavaksi alas.
Kaupunkien keskustoissa tilanne on toinen, koska keskustaa ei voi rakentaa lisää. Tai no, voi tai ainakin pitäisi voida, kunhan normeja vähän järkevöitetään. Juuri Helsingin keskustan tuntumassa asuntojen hinnoilla ei näytä olevan mitään järjellistä ylärajaa.
Nyt on alettu etsiä sairauteen lääkkeeksi asuntolainojen kattoa. Vähintään kymmenen prosenttia pitää säästää etukäteen, jotta asunnon voisi ostaa. Muistan vielä Osuuspankin mainoksen 70-luvulta, jossa pankki hövelisti lupasi lainata puolet, kun on ensin itse säästänyt puolet ja laina-aikaakin oli ruhtinaalliset viisi vuotta.
Lainakatossa on kuitenkin vikana se, että se sulkee omistusasumisen ulkopuolelle ne nuoret, jotka eivät saa vanhemmiltaan pientä pesämunaa asunnon hankintaan. Tämä on epäoikeudenmukaista, koska onhan omistusasuminen kuitenkin tuetuin (tai vähiten verotetuin) asumisen muoto ja siksi asukkaan kannalta ehdottomasti edullisin. Eikä lainakatto edes pure asuntokuplaan, koska niitä riittää, jotka voivat rahoittaa sen kymmenen prosenttia.
Jos ongelmien takana ovat liian matalalle juuttuneet korot, niin entäpä jos tehtäisiin tälle jotain. Korkoja ei tarvitse säännöstellä ylöspäin. Riittää, että poistetaan niihin kohdistuva suora valtion tuki eli verovähennysoikeus. Hallitusohjelmaa joudutaan muuttamaan muiltakin osin, muutettakoon siis myös tältä osin. Esimerkiksi niin, että verovähennysoikeus koskisi korkoa vain siltä osin, kun se ylittää neljä prosenttia.