Lainakatto ja verovähennysoikeus

Jos reaa­liko­rko on nol­la ja sen voi luot­taa ole­van nol­la tästä ikuisu­u­teen, kiin­teästä omaisu­ud­es­ta kan­nat­taisi teo­ri­as­sa mak­saa kuin­ka paljon tahansa – ainakin, jos se kel­paa lainan vaku­udek­si sel­l­aise­naan. Koro­ton­ta lainaa­han voi olla kuin­ka paljn tahansa. Asun­to­lain­o­jen mata­lat korot eivät räjäytä asun­to­jen hin­to­ja heti, vaan vai­heit­tain, mut­ta nousulle ei peri­aat­teessa ole kat­toa. Jos ette usko, kat­sokaa, mitä on tapah­tunut USA:ssa, Irlan­nis­sa, Kreikas­sa ja Espanjassa.

Hyvä, myön­netään. On asun­to­jen hin­noille tietysti jokin ankkuri. Keskus­to­jen ulkop­uolel­la mah­dol­lisu­us rak­en­taa uusia asun­to­ja pitää hin­nat kuris­sa. Ulkop­uo­li­nen ihmettelee, miten Yhdys­val­lois­sa voiti­in ajatel­la, että kun asun­to­jen reaal­i­hin­ta on nous­sut sata vuot­ta, nousun pitää jatkua jatkos­sakin ja täysin mak­sukyvyt­tömälle voi antaa asun­to­lainan, kos­ka se asun­to kuitenkin kas­vat­taa arvoaan. Mitä pidem­pään hyödyke, jota voidaan valmis­taa lisää, on reaal­i­hinnal­taan nous­sut, sitä toden­näköisem­pää on, että sen hin­ta tulee seu­raavak­si alas.

Kaupunkien keskus­tois­sa tilanne on toinen, kos­ka keskus­taa ei voi rak­en­taa lisää. Tai no, voi tai ainakin pitäisi voi­da, kun­han norme­ja vähän järkevöitetään. Juuri Helsin­gin keskus­tan tun­tu­mas­sa asun­to­jen hin­noil­la ei näytä ole­van mitään jär­jel­listä ylärajaa.

Nyt on alet­tu etsiä sairauteen lääk­keek­si asun­to­lain­o­jen kat­toa. Vähin­tään kymme­nen pros­ent­tia pitää säästää etukä­teen, jot­ta asun­non voisi ostaa. Muis­tan vielä Osu­us­pankin main­ok­sen 70-luvul­ta, jos­sa pank­ki hövelisti lupasi laina­ta puo­let, kun on ensin itse säästänyt puo­let ja laina-aikaakin oli ruhti­naal­liset viisi vuotta.

Lainakatossa on kuitenkin vikana se, että se sul­kee omis­tusasumisen ulkop­uolelle ne nuoret, jot­ka eivät saa van­hem­mil­taan pien­tä pesä­mu­naa asun­non han­k­in­taan. Tämä on epäoikeu­den­mukaista, kos­ka onhan omis­tusasum­i­nen kuitenkin tue­tu­in (tai vähiten verote­tu­in) asumisen muo­to ja sik­si asukkaan kannal­ta ehdot­tomasti edullisin. Eikä lainakat­to edes pure asun­toku­plaan, kos­ka niitä riit­tää, jot­ka voivat rahoit­taa sen kymme­nen prosenttia.

Jos ongelmien takana ovat liian mata­lalle juut­tuneet korot, niin entäpä jos tehtäisi­in tälle jotain. Korko­ja ei tarvitse sään­nöstel­lä ylöspäin. Riit­tää, että pois­te­taan niihin kohdis­tu­va suo­ra val­tion tuki eli verovähen­nysoikeus. Hal­li­tu­so­hjel­maa joudu­taan muut­ta­maan muil­takin osin, muutet­takoon siis myös tältä osin. Esimerkik­si niin, että verovähen­nysoikeus koskisi korkoa vain siltä osin, kun se ylit­tää neljä prosenttia.