Hallituksen vain 40 miljoonan euron arvoinen suora telakkatuki (innovaatiotuki) loistoristeilijälle ei ehkä riitä tuomaan tilausta Suomeen. Päätös oli vaikea, mutta minusta oikea.
Risteilijätilauksen arvioitiin tuovan 22 000 miestyövuotta Suomeen. Tätä arvioita voi kritisoida, koska mikään ei takaa, että telakka keskittyisi käyttämään vain suomalaisia alihankkijoita. On itse asiassa syytä olettaa, että hankkeen kotimaisuusaste olisi laskusuunnassa. Rikkidirektiivi ei riitä suojaamaan kotimaisia toimittajia puolalaisilta kilpailijoilta. Suomen valtion tuki tukisi puolalaisia ja venäläisiä alihankkijoita ilman, että Puola ja Venäjä maksaisivat tästä mitään.
Hallitus oli luvannut hankkeeseen yli 40 miljoonaa suoraa tukea verhottuna innovaatiotueksi. Lisäksi Finnvera oli luvannut hyvin riskipitoista luototusta niin, että Finnveran vastuut nousisivat 600 miljoonaan euroon. Tuo pyydetty ”laina” oli oman pääomanehtoinen luotto yritykselle, jonka omistaja on käytännössä konkurssitilassa. Kyse on tavallaan osakepääomasta ilman äänivaltaa. Tällaisen lainan saa takaisin viimeisenä. Käytännössä se varmaankin olisi ollut lahjoitus. Pahimmillaan alus oli siis rakennettu melkein kokonaan valtion rahoin ja lahjoitettu amerikkalaiselle tilaajalle. Jokin raja valtion tuillakin pitää olla. Jos tilanne risteilymarkkinoilla on sellainen, että ostaja voi vaatia kokonaishintaan nähden aivan tolkutonta subventiota, eivätkä markkinat näytä tästä tervehtyvän, tämä ei ole Suomen kansantalouden kannalta järkevää toimintaa nyt eikä tulevaisuudessa.
Tässä tapauksessa edes lopputuote — risteilyloma tropiikissa — ei ole todellakaan mikään ekohyödyke.
Voi olla että Ranska tai Italia suostuvat kiristykseen. Tällaiseen pitäisi EU:n puuttua. Ymmärtääkseni jo Suomen tukitarjous hipoo EU:n sääntöjä.
Jos katsotaan järkeväksi tukea telakkatoimintaa EU:n alueella, tukielementtien pitäisi olla komission takana ja niistä pitäisi kaikkien EU:n alueella toimivien telakoiden kilpailla tasapuolisesti.