Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä esitti puheessaan, että Suomeen perustettaisiin 3–5 miljardin euron kasvurahasto, joka investoisi muun muassa biotalouteen ja loisi 200 000 työpaikkaa. Rahasto rahoitettaisiin niin, että Solidium myisi 1,5 miljardilla osakesalkkuaan ja työeläkeyhtiöt määrättäisiin sijoittamaan toiset 1,5 miljardia. Loput tulisivat yksityisiltä.
En pysty ottamaan kantaa itse rahastoon, sillä Sipilä luonnehti sitä vain parin rivin verran, eikä minulle oikein valjennut, miten muutaman miljardin investoinneilla syntyy 200 000 kannattavaa työpaikkaa. Rahoitus sen sijaan tuli selväksi eikä se tunnu järkevältä.
Valtio saa nyt lainaa negatiivisella reaalikorolla. Valtion pörssisalkku sen sijaan tuottaa osinkotuloja. Jos se ei tuottaisi, sitä ei voisi myöskään kenellekään myydä. Työeläkeyhtiöiden tavoitteena on 4–5 prosentin reaalituotto sijoittamalleen pääomalle. Miksi pitää myydä kannattavia yhtiöitä kurssien ollessa alhaalla, miksi ei oteta lainaa? Omaisuuden myyminen ja lainan ottaminen eivät paljon poikkea toisistaan. Niiden keskinäistä kannattavuutta pitää verrata korkojen ja osinkotuottojen kautta. Jos tämän rahaston tuotto riittää tyydyttämään eläkeyhtiöiden tuottovaatimuksen, valtio voisi rahoittaa sen edullisesti kokonaan velaksi. Jos ei riitä, eläkerahojen käyttö tähän tarkoitukseen on arveluttavaa.
Valtion omaisuuden myymisen saldo on surkea. Myyntitulojen korkotuotto (=korkosäästö, kun on voitu pitää pienempää lainasalkkua) on ollut vaatimaton noiden samojen myytyjen yhtiöiden osinkotuloihin. Pakkomielle myydä tuottavaa omaisuutta on vahvasti ideologinen. Valtiontaloudellista järkeä siinä ei ole. Osakesalkun omistaminen ei tietenkään ole valtiolle itsetarkoitus, mutta osakkeita kannattaa myydä vain, jos lainan ottaminen on epäedullisempi vaihtoehto.