Talouskasvu muuttuu määrällisestä laadulliseksi

(Lep­pois­t­a­mi­nen, talouskasvu ja julkisen talouden kestävyys, osa 2/3)

Talouskasvu muut­tuu määräl­lis­es­tä laadullisek­si. Ei sen tai­ka, että täl­lais­ten sem­i­naarien viisas­tut­ta­mat päät­täjät ohjaisi­vat sitä, vaan aivan markki­noiden pakot­ta­mana. Maa­pal­lon resurssien käytöstä vas­taa­vat pääosin teol­lisu­us­maid­en tulota­sol­la elävät ihmiset. Näi­den määrä tulee nopeasti kehit­tyvien entis­ten kehi­tys­maid­en vuok­si kolmin- tai peräti nelink­er­tais­tu­maan. Resurssit käyvät niukoik­si ja sik­si talous ei kas­va määräl­lis­es­ti, mut­ta tuot­teet paranevat laadullisesti.

Laadullista kasvua on jok­seenkin mah­do­ton mita­ta. Pitäisi osa­ta vas­ta­ta sel­l­aisi­in kysymyk­si­in kuin, mon­tako pros­ent­tia enem­män tai vähem­män Lumia 920 on Nokian E90:stä.

Täl­lainen talous on rak­en­teel­lis­es­ti nyky­istä eri­ar­voisem­pi. Jot­ta ei pidä leima­ta mitään koti­maista paikkakun­taa tai väestöryh­mää, san­ot­takoon nyt vaik­ka, että Man­hat­tanil­la menee lujaa ja Detroitis­sa todel­la huonosti.

Tulok­se­na on joko palkkaero­jen kasvu tai rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den lisään­tymi­nen. Tämä on yksi lukui­sista kestävän talouden ongelmista. Hyvää ratkaisua kan­nat­taa etsiä pieni­palkkaisten ihmis­ten taloudel­lis­es­ta tukemis­es­ta. Eräs tapa toteut­taa tämä on perus­tu­lo, mut­ta myös asum­istuen ehto­jen höl­len­tämi­nen niin, että asum­is­tukea voisi taas saa­da olemat­ta työtön.

(Olen kir­joit­tanut tästä vastikää postauk­sen, mut­ta kos­ka tämä oli osa esi­tys­täni, kir­joitin uudestaan)