Kasvua vai kehitystä osa 7/7
Kulutustaso ei parane enää kuin laadullisesti, koska suuria paineita määrällisen kulutuksen lisäämiseksi ei ole ja koska luonnonvaroja jakamaan ilmaantuu vuosittain kymmeniä miljoonia köyhyydestä vaurauteen nousevia. Kasvun mittaaminen on vaikeata, tai oikeastaan mielivaltaista.
Työaika lyhenee meillä länsieurooppalaiseksi samoista syistä, miksi se on lyhentynyt Länsi-Euroopassa. Osa-aikatyön tekemisestä tulee tehdä työttömyyteen verrattuna houkuttelevampaa, jotta saisimme esimerkiksi yksihuoltajia työelämään. Leppoistaminen lähtee kansantaloudellisesti väärästä päästä, kun hyvätuloiset, perijäsukupolvien edustajat huomaavat pääsevänsä ihan mukanaan kulutustasoon nelipäiväisen työviikon puitteissa.
Perheiden taloudellinen epävarmuus lisääntyy, koska työsuhteista tulee lyhytaikaisempia samalla kun tuotannosta tulee projektiluontoista. Tämä lisää keskittymistä suuriin kaupunkeihin, joissa on helpompi löytää työpaikka perheen molemmille aikuisille.
Tuotantorakenne tulee olemaan nopean muutoksen vaiheessa. Vaikka kulutustaso ei löydy, yrityksillä ja tämän salin kuulijakunnalla tulee olemaan paljon töitä ja jännittäviä aikoja. Teknologian osaaminen ja uuden omaksuminen ovat ratkaisevia etuja.
Oma käsitykseni Suomen tämänhetkisestä taloustilanteesta on hyvin synkkä. Minusta kaikki tutkimuslaitokset antavat liian optimistisia ennusteita. Menetämme samanaikaisesti jalansijaa paperin tuotannossa, IT-sektorilla ja konepajateollisuudessa.
On hyvin ratkaisevaa, että kasvavat yritykset pystyvät kasvamaan nopeasti. Siksi olisi järkevää siirtyä Suomessakin Viron verojärjestelmään, jossa yritysten voittoja verotetaan vasta, kun ne otetaan yrityksestä ulos.
(Tästä olen kirjoittanut tarkemmin tässä)
Samassa tilaisuudessa erittäin mielenkiintoisen puheenvuoron pitänyt Göran Persson ihmetteli, miten Suomessa voidaan suhtautua Suomen taloustilanteeseen niin rauhallisesti kuin suhtaudutaan.
(Tämä oli viimeinen osa Kaamosfoorumissa pitämästäni puheenvuorosta)