Mitä on edessä

Kasvua vai kehi­tys­tä osa 7/7

Kulu­tus­ta­so ei parane enää kuin laadullis­es­ti, kos­ka suuria painei­ta määräl­lisen kulu­tuk­sen lisäämisek­si ei ole ja kos­ka luon­non­va­ro­ja jaka­maan ilmaan­tuu vuosit­tain kym­meniä miljoo­nia köy­hyy­destä vau­rauteen nou­se­via. Kasvun mit­taami­nen on vaikea­ta, tai oikeas­t­aan mielivaltaista.

Työai­ka lyhe­nee meil­lä län­sieu­roop­palaisek­si samoista syistä, mik­si se on lyhen­tynyt Län­si-Euroopas­sa. Osa-aikatyön tekemis­es­tä tulee tehdä työt­tömyy­teen ver­rat­tuna houkut­tel­e­vam­paa, jot­ta saisimme esimerkik­si yksi­huolta­jia työelämään. Lep­pois­t­a­mi­nen läh­tee kansan­taloudel­lis­es­ti väärästä päästä, kun hyvä­tu­loiset, per­i­jä­sukupolvien edus­ta­jat huo­maa­vat pää­sevän­sä ihan mukanaan kulu­tus­ta­soon nelipäiväisen työvi­ikon puitteissa.

Per­hei­den taloudelli­nen epä­var­muus lisään­tyy, kos­ka työ­suhteista tulee lyhy­taikaisem­pia samal­la kun tuotan­nos­ta tulee pro­jek­tilu­on­toista. Tämä lisää keskit­tymistä suuri­in kaupunkei­hin, jois­sa on helpom­pi löytää työ­paik­ka per­heen molem­mille aikuisille.

Tuotan­torakenne tulee ole­maan nopean muu­tok­sen vai­heessa. Vaik­ka kulu­tus­ta­so ei löy­dy, yri­tyk­sil­lä ja tämän salin kuuli­jakun­nal­la tulee ole­maan paljon töitä ja jän­nit­täviä aiko­ja. Teknolo­gian osaami­nen ja uuden omak­sum­i­nen ovat ratkai­se­via etuja.

Oma käsi­tyk­seni Suomen tämän­hetkises­tä talousti­lanteesta on hyvin synkkä. Minus­ta kaik­ki tutkimus­laitok­set anta­vat liian opti­mistisia ennustei­ta. Menetämme samanaikaises­ti jalan­si­jaa paperin tuotan­nos­sa, IT-sek­to­ril­la ja konepajateollisuudessa.

On hyvin ratkai­se­vaa, että kas­va­vat yri­tyk­set pystyvät kas­va­maan nopeasti. Sik­si olisi järkevää siir­tyä Suomes­sakin Viron vero­jär­jestelmään, jos­sa yri­tys­ten voit­to­ja verote­taan vas­ta, kun ne ote­taan yri­tyk­ses­tä ulos.

(Tästä olen kir­joit­tanut tarkem­min tässä)

Samas­sa tilaisu­udessa erit­täin mie­lenki­in­toisen puheen­vuoron pitänyt Göran Pers­son ihmetteli, miten Suomes­sa voidaan suh­tau­tua Suomen talousti­lanteeseen niin rauhal­lis­es­ti kuin suhtaudutaan.

(Tämä oli viimeinen osa Kaamos­foo­ru­mis­sa pitämästäni puheenvuorosta)