Maakuntamalli?

(Kir­joi­tus on julka­istu net­tikolumn­i­na Kun­nal­lisalan kehit­tämis­säätiön sivuil­la www.kaks.fi)

Kansli­apääl­likkö Markku Lehto esit­ti aikanaan Suomeen kah­takym­men­tä kun­taa. Käytän­nössä kun­nista tehtäisi­in maakun­nan kokoisia. Se edel­lyt­täisi tietysti toimi­vaa kun­nanosa­hallintoa, kos­ka kaikkia asioi­ta ei kan­na­ta päät­tää noin keskitetysti.

Itse yritin pari vuot­ta sit­ten selvi­tys­miehenä tehdä Päi­jät-Hämeestä yhtä kun­taa. Vaikein­ta oli kun­nanosa­hallinnon jär­jestämi­nen. Esitin, että entiset kun­nat jatkaisi­vat riisu­tu­in tehtävin ja oman val­tu­us­ton ohjaam­i­na pitäjinä. Pyysin ilman tulosta kun­t­a­min­is­teri Mari Kiviniemeltä lain­muu­tos­ta, joka tek­isi mah­dol­lisek­si vali­ta pitäjille val­tu­us­tot suo­ril­la vaaleil­la. Val­lan karkaamista pelkäävät päi­jäthämäläiset hylkä­sivät koko esityksen.

Nyt keskus­ta esit­tää, että pääosa kun­tien tehtävistä siir­ret­täisi­in maakun­nille. Kotikun­nille jäisi oikeas­t­aan vain perusk­oulun ylläpitämi­nen. Esi­tys ei juuri poikkea kah­denkymme­nen kun­nan mallista.

Keskus­ta esit­tää, että maakun­taval­tu­us­tot joko nimitet­täisi­in kotikun­tien val­tu­us­tois­sa tai ne valit­taisi­in suo­ril­la vaaleil­la. Ääni­val­taa suurten ja pien­ten kun­tien välil­lä kuitenkin tasat­taisi­in. Tämän voisi jotenkin sietää, jos kyse olisi vain ter­vey­den­huol­losta. Asuin­paikan mukaan muut­tu­va äänioikeus olisi sitä ongel­mallisem­pi, mitä suurem­pi osa kun­tien tehtävistä siir­ret­täisi­in maakun­nille. Asia ei kor­jaudu oikaise­mal­la puoluei­den edus­tus oikeak­si, sil­lä mielipi­de-erot puoluei­den sisäl­lä ovat suurem­mat kuin niiden välil­lä. Asuin­paikas­ta riip­pu­va äänioikeus antaisi enem­män ääniä omakoti­talois­sa kuin ker­rostalois­sa asuville, enem­män autoil­i­joille kuin joukkoli­iken­teen käyt­täjille, enem­män omis­tusasun­nos­sa kuin vuokrat­alois­sa asuville, vähem­män nuo­rille kuin kes­ki-ikäisille ja niin edelleen.