Ryhmäpuhe 18.9.2012 valtion talousarvion lähetekeskustelussa

Ohes­sa 18.9.2012 pitämäni Vihreän eduskun­taryh­män ryh­mäpuheen­vuoro val­tion vuo­den 2013 talousarvioe­si­tyk­sen lähetekeskustelus­sa. Olen muokan­nut sen muistin­varais­es­ti kir­joite­tus­ta ver­sios­ta. Eduskun­nan keskustelupöytäkir­jaan saat­taa tul­la hie­man toinen versio.

 

Val­tion bud­jet­ti on suh­dan­tei­ta ajatellen tehty niin hyvin kuin nykytiedoin on mah­dol­lista. Bud­jet­ti on lievästi kiristävä eli vero­ja nos­te­taan ja meno­ja leikataan. Näis­sä olois­sa bud­jetis­sa on vähän ilon­ai­hei­ta ja paljon ikävää. En puu­tu niihin tässä puheessa vaan yritän hah­mot­taa, miten tule­vaisu­udessa bud­jet­te­ja voitaisi­in tehdä iloisem­mis­sa olosuhteissa.

Synkkien suh­dan­nenäkymien olois­sa bud­jetin pitäisi olla elvyt­tävä, mut­ta vain, jos näkymät pidem­mäl­lä aikavälil­lä oli­si­vat val­oisat. Elvy­tyk­sen nimis­sä otet­tavia velko­ja ei voi­da mak­saa hyv­inä aikoina takaisin, jos hyviä aiko­ja ei tule. Jo työvoiman vähen­e­misen vuok­si reipas­ta talouskasvua ei ole näkyvissä.

Viime aikoina julk­iste­tuis­sa talousen­nusteis­sa kasvuen­nustet­ta on vedet­ty reip­paasti alaspäin. Euroopan velka­kri­isi on tulos­sa meille kalli­ik­si – ei sik­si, että olemme joutuneet lainaa­maan kri­isi­maille rahaa, sil­lä ne rahat ovat pen­nosia tässä kurimuk­ses­sa. Euroopan talouden kri­isiy­tymi­nen lisää työt­tömyyt­tä ja vähen­tää sitä kaut­ta kansan­tu­loamme kym­me­nil­lä mil­jardeil­la euroilla.

Näkymien heikken­e­m­i­nen tarkoit­taa, ettei bud­jetin mukaisil­la toimil­la saa­da val­tion velka­an­tu­mista pysäyte­tyk­si. Tähän on suh­taudut­ta­va vakavasti, mut­ta heikkoa talouske­hi­tys­tä ei pidä men­nä heiken­tämään entis­es­tään uusil­la vero­jen koro­tuk­sil­la ja menoleikkauksilla.

Mei­dän on kat­sot­ta­va pitem­mälle. Meil­lä on suuri ongel­ma kestävyys­va­jeessa. Kestävyys­va­jeel­la tarkoite­taan sitä, miten julkisen sek­torin rahat riit­tävät nyky­isil­lä vero- ja menope­rusteil­la pitkäl­lä aikavälil­lä, kun ote­taan huomioon tiedos­sa ole­vat muu­tok­set eri-ikäis­ten määrässä – siis eläkeläis­ten määrän kasvu ja työvoiman vähen­e­m­i­nen sekä siir­to­laisu­us. Nämä laskel­mat ovat Suomen osalta paho­ja. Olemme varautuneet huonom­min tule­vaisu­u­teen kuin jopa Italia. Jos jatkamme näin, joudumme tule­vaisu­udessa leikkaa­maan meno­ja ja korot­ta­maan vero­ja noin kymmenel­lä mil­jardil­la eurol­la. Se ei todel­lakaan ole hauskaa.

Ruot­sil­la ei ole kestävyys­va­jet­ta vaan pitkän ajan yli­jäämää. Kun meil­lä ovat edessä menoleikkauk­set ja vero­jen koro­tuk­set, Ruot­sil­la on varaa vero­jen alen­tamiseen ja meno­jen lisäämiseen.

Tähän on seli­tyk­senä Ruotsin korkeampi työl­lisyys. Ver­rat­tuna Suomeen noin 150 000 ihmistä enem­män on töis­sä mak­saen vero­ja ja 150 000 ihmistä vähem­män elää tulon­si­ir­to­jen varas­sa. Tämän takia Ruot­sis­sa on varaa vaikka­pa palkata riit­tävästi hoita­jia van­hainkotei­hin, hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taa voidaan kehit­tää ja uusi­in haasteisi­in voidaan vastata.

Ruot­sis­sa men­nään työelämään nuoremp­ina ja siir­ry­tään eläk­keelle van­hemp­ina ja ollaan siinä välis­sä enem­män töis­sä. Työtä molem­mis­sa mais­sa tehdään tun­teina työikäistä kohden suun­nilleen yhtä paljon, sil­lä vaik­ka Ruot­sis­sa use­ampi on töis­sä, heil­lä on keskimäärin lyhyem­pi vuosityöaika.

Mei­dän on puu­tut­ta­va määräti­etois­es­ti kestävyys­va­jeeseen nos­ta­mal­la eri keinoin työl­lisyysastet­ta. Se tarkoit­taa han­kalia päätök­siä, mut­ta ellemme pysty niistä sopi­maan, bud­jet­tien tekem­i­nen on seu­raavien kym­me­nien vuosien aikana yhtä tuskaa ja hyv­in­voin­ti­val­tion alasajoa.

Kak­si pros­ent­tiyk­sikköä häviämme Ruot­sille työl­lisyysas­teessa jo sil­lä, että olemme erit­täin huono­ja työl­listämään osatyökyky­isiä. Vihreät ovat pitkään vaati­neet palkan ja sosi­aal­i­tur­van parem­paa yhteenso­vi­tus­ta, jot­ta saisimme osit­taisen työ­panok­sen niiltä, jot­ka eivät pysty tar­joa­maan sat­apros­ent­tista työ­panos­ta. Suomes­sa on keski­tyt­ty vah­ti­maan, ettei vaikka­pa työkyvyt­tömyy­seläk­keel­lä ole­va kehi­tys­vam­mainen ansaitse liikaa.

Lukion päät­tämisen ja korkeak­oulu­opin­to­jen alka­misen välil­lä on yli kolme vuot­ta. Osa tästä johtuu asevelvol­lisu­ud­es­ta, mis­sä annamme Ruot­sille paljon tasoi­tus­ta, mut­ta merkit­tävänä syynä ovat korkeak­oulu­jen sisään­pääsykäytän­nöt, jot­ka muis­tut­ta­vat liikaa opiskelu­paikan jonottamista.

Nuorten on vaikea päästä töi­hin, kos­ka lyhyi­den työ­suhtei­den maail­mas­sa työ­nan­ta­jan ei enää kan­na­ta investoi­da uuden työvoiman sisää­na­joon. Taval­la tai toisel­la nuorten palkkaamis­es­ta on tehtävä työ­nan­ta­jien silmis­sä houkuttelevampaa.

Siinä mis­sä Suomes­sa toinen van­hem­mista jää koti­in hoita­maan las­taan, Ruot­sis­sa val­i­taan osapäivä­työ ja osapäivähoito. Suomes­sakin tulee pien­ten las­ten van­hem­mille kehit­tää osa-aikatyöstä toimi­va vai­h­toe­hto. Osa-aikatyötä tekevä pysyy työelämän kehi­tyk­sessä mukana, jol­loin työu­ra jatkuu paljon vankem­mal­la poh­jal­la las­ten vartuttua.

Työt­tömyys­jak­sot ovat Suomes­sa pitk­iä osit­tain työt­tömyys­tur­van rak­en­teesta johtuen.

Yli tuhat nuor­ta aikuista vuosit­tain joutuu elinikäiselle sairauseläk­keelle mie­len­ter­veysongelmien vuok­si. Tätä ei voi kat­soa enää pas­si­ivis­es­ti sivusta.

Ruot­sis­sa on myös maa­han muu­ton ansiosta­suh­teessa enem­män työikäisiä ja maa­han muut­ta­jien työl­lisyysaste on parem­pi kuin meillä.

Viimeisen työ­nan­ta­jan vas­tuu sairauseläkkei­den mak­samis­es­ta hait­taa huo­mat­tavasti 50 vuot­ta täyt­tänei-den työhön pääsyä. Sen lisäk­si se kar­sii työ­paikoista ne, joiden ter­vey­teen – eri­tyis­es­ti mie­len­ter­vey­teen – sisäl­tyy työhönot­ta­jan silmis­sä riskejä.

Kestävyys­va­jet­ta paikataan kaikkial­la Euroopas­sa eläkeikää nos­ta­mal­la. Näin tulee tehdä myös Suomes­sa, jot­ta elin­iän piten­e­m­i­nen ei aiheut­taisi kohtu­u­ton­ta mak­su­taakkaa työssä oleville.

Arvoisa puhemies!

Jos onnis­tu­isimme nos­ta­maan työl­lisu­usas­teen Ruotsin tasolle, voisimme tehdä tule­vat baude­tit paljon iloisem­mis­sa tun­nelmis­sa. Työl­lisyysas­teen nos­t­a­mi­nen ei kuitenkaan yksin riitä. Kuten vasem­mis­toli­iton ryh­mäpuheem­n­vuorossakin korostet­ti­in, on myös vält­tämätön­tä pitää huol­ta siitä, että kaik­ki mak­sa­vat veron­sa rehdisti yhtäläisin perustein. Vero­hal­li­tus arvioi niin san­otuk­si verova­jeek­si 4 – 8 mil­jar­dia euroa vuodessa. Näin paljon jää siis saa­mat­ta vero­ja, joi­ta jonkun pitäisi mak­saa. Ilman verova­jet­ta tätä bud­jet­tia tehtäisi­in iavan toi­sis­sa ja paljon iloisem­mis­sa tunnelmissa.

Huomio­ta on kiin­nitet­tävä toisaal­ta har­maaseen talouteen ja toisaal­ta kan­sain­väliseen vero­su­un­nit­telu­un. On kaikkien maid­en yhteinen etu sulkea veroparati­isit – ei vain teol­lisu­us­maid­en vaan myös kehi­tys­maid­en, sil­lä nyt rahaa vir­taa kehi­tys­maista ulos lait­toman ja sään­telemät­tömän pääoma­paon takia paljon enem­män kuin ne saa­vat kehi­tys­a­pua. Mik­si veroparati­ise­ja ei saa­da nujer­re­tuk­si tai ainakin eristetyksi?