Pysäköinti

(Tästä artikke­lista on tarkoi­tus jalostaa osak­si kaupunkisu­un­nit­telua käsit­televää pam­flet­tia, jon­ka Otso Kivekäs, Mikko Särelä ja minä aiomme julka­ista vielä ennen kun­nal­lis­vaale­ja. Tätä artikke­lia muokataan vielä saadun palaut­teen perus­teel­la. Pam­flet­ti­in tulos­sa ole­via jo aiem­min julka­istu­ja tek­ste­jä on  Liikku­mis­tarpeista ja Kolme tapaa elää. Olen julkaissut tämän myös Ihmis­ten kaupun­ki ‑blo­gis­sa, jos­sa muu­toinkin käy­dään mie­lenki­in­toista keskustelua kaupunkisuunnittelusta.)

Helsingis­sä on noin 230 000 autoa. Niiden säi­ly­tys vie tilaa noin seit­semän miljoon­aa neliömetriä eli seit­semän neliök­ilo­metriä joko asfalt­tikent­tää tai raken­net­tua pysäköin­ti­laitos­ta. Tilan raivaami­nen pysäköin­nille on vaikeimpia kaupunkisu­un­nit­telun haastei­ta. Osa autoista vaatii kak­si pysäköin­tipaikkaa, toisen työ­paikan luona. Lisäk­si kaup­po­jen yhtey­dessä on pysäköintitilaa.

Kaupun­ki toimii sitä parem­min, mitä tiivi­im­min raken­net­tu se on. Tiiveys tietysti myös mak­saa, kun puis­tot jäävät pieniksi ja las­ten leikkei­hin ei ole tilaa. Pysäköin­ti alen­taa tiiviyt­tä ilman, että lapset saisi­vat tilaa leikeilleen tai tilaa jäisi puis­toille ja istu­tuk­sille. Väljästi rak­en­t­a­mi­nen piden­tää matko­ja – ja lisää auton tarvet­ta. Punavuori ja Töölö ovat suosi­tu­impia asuinaluei­ta Helsingis­sä, mut­ta sel­l­aista ei saa enää rak­en­taa, kos­ka ne eivät täytä pysäköintinormia.

Viikkiläi­nen pihanäkymä

Talvisin lumi mah­du ei kan­takaupungis­sa oikein min­nekään, kos­ka pysäköidyt autot vievät alun­perin lumelle tarkoite­tun tilan.

Maanalaiset pysäköin­tipaikat pois­ta­vat pysäköin­nin hai­tat, mut­ta ne mak­sa­vat paljon, olo­suhteista riip­puen 20 000 – 70 000 euroa. Todel­lisu­udessa maan­päälli­nen paik­ka on vielä kalli­impi, kun las­ke­taan mukaan menete­tyn raken­nu­soikeu­den arvo. Kadun­var­teen pysäköidyt autot lisäävät katu­jen ylläpi­don ja lumen pois­ton kus­tan­nuk­sia huo­mat­tavasti. Syr­jäi­sis­sä lähiöis­sä hal­val­la toteutet­tu pysäköin­ti maan pääl­lä on perustel­tua, mut­ta ei kan­takaupungis­sa. Kyse ei ole mis­tään speku­lati­ivista arvoista, vaan siitä, että moni halu­aa asua kan­takaupungis­sa ja pysäköin­ti kil­pailee tilas­ta ihmis­ten kanssa. Yksi pysäköin­tipaik­ka vie tilaa noin 25–35 m², eli läh­es saman ver­ran kuin keskimääräisel­lä helsinkiläisel­lä on asuintilaa.

Kan­takaupungis­sa van­ho­jen talo­jen alle ei ole raken­net­tu pysäköin­ti­halle­ja eikä pihoil­la ole ainakaan viral­lis­es­ti tilaa autoille. Asukkail­la on oikeus saa­da hal­lus­saan oleville autoille läh­es ilmainen asukaspysäköin­ti­tun­nus, yhden jokaista ajoko­rtin omaavaa per­heen­jäsen­tä kohden. Se oikeut­taa mak­sut­tomaan pysäköin­ti­in kadun var­res­sa. Muil­la pysäköin­ti mak­saa paikas­ta riip­puen kahdes­ta neljään euroa tun­nis­sa. Pysäköin­ti­tun­nus mak­saa 105 euroa vuodessa, eli 8,75 euroa kuus­sa. Tun­nus on ostet­ta­va koko vuodeksi.

Asukaspysäköin­tipaikko­ja on noin 19 000 ja tun­nuk­sia on liik­keel­lä noin 27 000. Tun­nuk­sen ost­a­mi­nen ei siis takaa parkkipaikkaa. Jot­ta ongel­ma ei uud­is­rak­en­tamisen myötä pahenisi, uusi­in kiin­teistöi­hin vaa­di­taan pysäköin­tipaikko­ja noin kak­si pysäköin­tipaikkaa kolmea asun­toa kohden. Tämä vaa­timus lisää tiivi­isti raken­ne­tu­il­la alueil­la raken­nuskus­tan­nuk­sia keskimäärin noin 500 eurol­la asuinneliöltä.

Uudet ja van­hat kiin­teistöt ovat siis kovin eri­ar­voises­sa ase­mas­sa keskenään. Toiset saa­vat pysäköidä käytän­nössä ilmaisek­si, toiset joutu­vat mak­samaan pysäköin­nistä enem­män kuin autostaan. Pienem­pi­inkin eri­ar­voisuuk­si­in ovat oikeu­sop­pi­neet puut­tuneet, mut­ta tämän he hyväksyvät tai eivät ole sitä huo­man­neet. Eri­ar­voisu­us ei ole pysäköin­nin ongelmista suurin. Pahin­ta on, että nyky­poli­ti­ik­ka pakot­taa kalli­isi­in ja tehot­tomi­in investointeihin.

Pysäköin­ti­tun­nuk­sen hal­vas­ta hin­nas­ta valit­ta­vat myös mon­et autoil­i­jat, kos­ka tun­nuk­sel­la ei nyt saa paikkaa. Pelkästään kesäl­lä käytössä ole­vaa autoa on edullis­in­ta seisot­taa muu aika kadul­la oven edessä. Talvel­la lumi pal­jas­taa, ettei osaa kadun­var­teen pysäköidy­istä autoista ole liikutet­tu tal­ven aikana ker­taakaan. Yli kol­me­tuhat­ta autoil­i­jaa luopui tun­nuk­ses­taan, kun sen hin­ta nos­tet­ti­in 36 eurosta sataan euroon vuodessa. Pieni on siis pysäköin­tioikeud­es­ta koet­tu hyö­ty ollut. Kol­me­tuhat­ta pysäköi­tyä autoa vie kadun­vart­ta 40 kilo­metrin ver­ran, kun ote­taan huomioon port­tikäytävät ja risteysalueet. Jos asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­ta nos­tet­taisi­in real­is­tiselle tasolle, sen lunas­ta­neet voisi­vat olla paljon varmem­pia paikan löy­tymis­es­tä. Olisi myös järkevää, että tun­nuk­sen voisi ostaa vain osak­si vuodes­ta ja että tun­nus mak­saisi lumise­na aikana selvästi enem­män kuin muul­loin, jot­ta kesäau­tot vietäisi­in muualle säilytettäväksi.

Asukaspysäköin­ti­tun­nus­ta vaa­di­taan vain osas­sa kaupunkia. Muual­la kadun var­teen saa pysäköidä ilmaisek­si. Jos tämän ei kat­so­ta loukkaa­van yhden­ver­taisu­ut­ta, voisiko ajatel­la, että tun­nuk­sen hin­ta vai­htelisi alueit­tain sen mukaan, kuin­ka suuri ylikysyn­tä alueen paikkoi­hin kohdis­tuu?  Vai­htelee­han pysäköintimaksukin.

Raken­nus­la­ki määrää asuinki­in­teistöt toteut­ta­maan tarpeel­lisen määrän pysäköin­tipaikko­ja. Tuo määrä päätetään kaavoituk­sen yhtey­dessä. Helsingis­sä asia on nor­mitet­tu niin, että (tähän ne tarkat luvut, en muista ulkoa).

Miten on mah­dol­lista, ettei pysäköin­tipaikko­jen opti­maa­li­nen määrä riipu lainkaan niiden hin­nas­ta? Voisi ajatel­la, että siel­lä, mis­sä paikko­jen jär­jestämi­nen mak­saa tuhat euroa paikkaa kohden, niitä kan­nat­taisi tehdä enem­män kuin siel­lä, mis­sä paikan hin­naksi tulee seit­semänkym­men­tä­tuhat­ta euroa. Talousti­eteis­sä oikeak­si pysäköin­tipaikkamääräk­si määritel­lään se määrä, jon­ka autoil­i­jat ovat valmi­it lunas­ta­maan tuotantokustannushintaan.

Pysäköin­nin ongel­ma ei ole huu­ta­va siel­lä, mis­sä sen jär­jestämi­nen on hal­paa. Tilanne on aivan toinen raken­net­taes­sa Helsin­gin ranto­ja. Esimerkik­si Jätkäsaa­reen on tulos­sa asuin­pin­ta-alaa 600 000 ker­rosneliötä, jol­loin asum­ista palvele­via pysäköin­tipaikko­ja vaa­di­taan raken­net­tavak­si noin 4500. Investointi­na tämä on luokkaa 200 miljoon­aa euroa. Yhteen­sä Helsingis­sä ollaan kaikessa hil­jaisu­udessa tekemässä jät­ti-investoin­tia pysäköin­ti­in. Pelkästään Jätkäsaa­res­sa, Kalasa­ta­mas­sa ja Kru­unuvuoren­ran­nas­sa pysäköin­ti mak­saa vähin­tään 600 miljoon­aa euroa, eikä pysäköin­ti­vaa­timusten takia menetet­ty raken­nu­soikeus ole mukana luvus­sa. Investoin­ti on jär­jet­tömän kallis siitä saa­tu­i­hin hyö­ty­i­hin näh­den. Lisäk­si tule­vat työ­paikko­jen pysäköin­tipaikat, mut­ta niiden rak­en­t­a­mi­nen on vapaae­htoista, joten jos haaskaavaa rahankäyt­töä esi­in­tyy, se on investoi­jan oma vika. Maanalaiset paikat ovat sata­mal­ta vapau­tuvil­la alueil­la kalli­ita, kos­ka ne joudu­taan tekemään meren pin­nan alapuolelle.

Nykyi­nen pysäköin­tipoli­ti­ik­ka johtaa sato­jen miljoonien euro­jen tuh­lauk­seen Helsin­gin ranto­ja raken­net­taes­sa. Talousjär­jestelmämme perus­tuu peri­aat­teeseen, jon­ka mukaan on järkevää tuot­taa vain hyödykkeitä, joi­ta joku halu­aa ostaa tuotan­tokus­tan­nuk­set peit­tävään hin­taan. Tästä poikkeuk­se­na ovat vain koulu­tuk­sen tai ter­vey­den­huol­lon kaltaiset hyödyk­keet, joi­ta sub­ven­toidaan yhteiskun­nal­li­sista syistä. Autoa ei täl­laise­na pide­tä liikun­tavam­mais­ten auto­ja luku­un otta­mat­ta, joten autopaikkaakaan ei voi sel­l­aise­na pitää. Jos autopaikan rak­en­t­a­mi­nen mak­saa 50 000 euroa, mut­ta sen käyt­täjä pitää sitä vain 10 000 euron arvoise­na, syn­tyy 40 000 euron hyv­in­voin­ti­tap­pio. Kaik­ki myön­tävät, ettei uusien asuinaluei­den pysäköin­tipaikkoi­hin löy­dy mitenkään tarpeek­si vapaae­htoisia mak­sajia. Jos mak­suhalukku­ut­ta on vain kol­men­sadan miljoo­nan euron ver­ran, autopaikkavaa­timus tuot­taa siis vähin­tään kol­men­sadan miljoo­nan menetyksen.

Esitämme, että Helsingis­sä siir­ry­tään käytän­töön, jos­sa asun­to-osakey­htiöitä ei velvoite­ta rak­en­ta­maan pysäköin­tipaikko­ja, vaan asia annetaan markki­noiden ratkaistavak­si. Raken­net­taes­sa kaupun­gin maalle ton­tin­lu­ovu­tuse­htoi­hin laite­taan, ettei pysäköin­nin kus­tan­nuk­sia saa sälyt­tää asun­to­jen hin­taan, vaan asun­not ja parkkipaikat myy­dään tai vuokrataan erik­seen. Kaavoituk­sen tulee kuitenkin mah­dol­lis­taa riit­tävän parkkipaikkamäärän rak­en­t­a­mi­nen joko heti tai myöhem­min. Pysäköin­nin jär­jestämis­es­tä alueel­la voisi huole­htia alueelli­nen pysäköin­tiy­htiö, joka voi oma­l­la kus­tan­nuk­sel­laan vas­ta­ta pysäköin­ti­hal­lien rak­en­tamis­es­ta myös uud­is­raken­nusten alle. Se aset­taisi pysäköin­ti­mak­sut omakus­tan­nus­pe­ri­aat­teen mukaan niin, että saa pääo­ma- ja käyt­tökus­tan­nuk­sen­sa kate­tuk­si. Monop­o­li­hin­noit­telun ehkäisemisek­si kyse voisi olla vaik­ka alueen auton­o­mis­ta­jien muo­dosta­mas­ta osuuskunnasta.

Ilmeis­es­ti tämän toteut­tamisek­si tarvi­taan muu­tos­ta raken­nus­laki­in. Asuinki­in­teistöille asetet­tu velvoite rak­en­taa pysäköin­tipaikko­ja tulee pois­taa joko koko maas­ta tai kohden­ne­tu­il­la alueil­la. Autopaikkavelvoite voi olla järkevä muual­la, mut­ta tiivi­is­sä kaupunki­rak­en­teessa se on kohtuuton.

Paikallaan olisi myös tarken­nus laki­in asun­to-osakey­htiöistä. On erit­täin yleistä, että jokainen asukas on mak­sanut autopaikoista asun­ton­sa hin­nas­sa huo­mat­ta­van sum­man, mut­ta paikat on jaet­tu käytän­nössä ilmaisek­si joillekin asukkaista. Jo nyky­istä lakia tulkiten täl­laista käytän­töä voi pitää lain­vas­taise­na, kos­ka se aset­taa osakkaat eri­ar­voiseen ase­maan keskenään. Oikeu­den­mukaista olisi huu­tokau­pa­ta paikat vuosit­tain vaikka­pa niin, että mak­sim­i­hin­ta olisi raken­nuskus­tan­nuk­sista johdet­tu hinta.

On vahvo­ja argu­ment­te­ja pakot­taa rak­en­ta­maan pysäköin­tipaikko­ja. Niiden rak­en­t­a­mi­nen on pakol­lista mon­es­sa maas­sa. Yleen­sä pakkoa ei ole sidot­tu asumiseen vaan auton omis­tamiseen. Näin on esimerkik­si Japanis­sa, jos­sa autoa ei voi han­kkia osoit­ta­mat­ta, mis­sä sitä on tarkoi­tus säilyttää.

Pysäköin­nin irrot­tamiseen asun­non hin­nas­ta on esitet­ty lukuisia vas­taväit­teitä. Kom­men­toimme tässä niistä yleisimpiä.

Nor­mi on liian väljä eikä tiuk­ka. Monin paikoin, esimerkik­si Ara­bi­an­ran­nas­sa, pysäköin­tipaikko­ja on määrät­ty raken­net­tavak­si liian vähän eikä liian paljon ja nyt niistä on pulaa. Näin on käynyt, kos­ka käyt­täjälleen pysäköin­tipaik­ka on läh­es ilmainen. Pysäköin­nin kysyn­tä riip­puu sen hin­nas­ta kuten minkä tahansa hyödyk­keen kysyn­tä. Kun pysäköin­tipaikko­jen hin­ta on ensin sisäl­lytet­ty kaikkien asun­to­jen hin­taan, paikan vuokraa­ja mak­saa siitä vain sym­bol­isen vuokran. Kol­men pros­entin korkokan­nal­la ja kol­menkymme­nen vuo­den kuo­le­tuk­sel­la 50 000 euroa mak­sa­neen paikan oikea vuokra on run­saat 200 euroa kuukaudessa pääo­mavuokraa ja hoitoku­lut päälle. Paikat oli­si­vat riit­täneet main­ios­ta, jos niistä olisi perit­ty oikeaa vuokraa. Itse asi­as­sa Ara­bi­an­ran­nas­ta saa autopaikan paljon halvem­mal­la kau­pal­lis­es­ta pysäköin­ti­hal­lista. Niitä ai halu­ta käyt­tää, kos­ka ne ovat kalli­ita, mut­ta enem­män ne oli­si­vat mak­sa­neet, jos kaavoit­ta­ja olisi määrän­nyt asun­to-osakey­htiöt rak­en­ta­maan paikat oma­l­la kustannuksellaan.

Kysyn­tä kas­vaa ajan myötä. Uut­ta asun­toa osta­vat ovat pien­i­t­u­loisia ja velois­saan. Tulo­jen ja per­heen kas­vaes­sa auton han­k­in­ta on edessä. Pysäköin­tipaikko­jen rak­en­t­a­mi­nen talon alle jälkikä­teen on kallista, ellei suo­ras­taan mah­do­ton­ta. Kau­palli­nen pysäköin­tiy­htiö ei voi toteut­taa paikko­ja etu­pain­ot­teis­es­ti, kos­ka ensim­mäiset vuodet tuot­ta­vat tappiota.

Tässä on järkeä, mut­ta asi­aa ei pidä liioitel­la. Talouselämässä on selvit­ty han­kalam­mis­takin asioista. Jos kau­palli­nen investoi­ja ei pysty arvioimaan pysäköin­tipaikko­jen tarvet­ta, mis­tä kaavoit­ta­ja sen tietää? Kaavoit­ta­ja voi tul­la asi­as­sa vas­taan kaavoit­ta­mal­la pysäköin­ti­ti­laa – esimerkik­si maan­pääl­lisen pysäköin­ti­talon – toteutet­tavak­si myöhem­min. Kan­nat­taa joka tapauk­ses­sa tehdä hyvä arvaus siitä, mikä tulee ole­maan paikko­jen kysyn­tä tule­vaisu­udessa. Jätkäsaa­res­sa 4500 autopaikkaa on hyvin huono arvaus, jos paikas­ta joutuu mak­samaan 250 – 300 euroa kuussa.

Duu­nar­in on voita­va ostaa auto. Demarien vas­taväite on, ettei autopaikkaa ei voi myy­dä erik­seen, kos­ka siitä tulisi niin kallis, ettei duu­nar­il­la olisi varaa pitää autoa. Argu­ment­ti on suo­ras­taan kum­malli­nen. Autopaik­ka ei muu­tu sil­lä halvem­mak­si, että sen ost­a­mi­nen on pakol­lista asun­non yhtey­dessä. Sen sijaan autopaikan hin­nan lisäämi­nen asun­non hin­taan karkot­taa nekin vähä­varaiset, joil­la ei ole autoa ja jot­ka jou­tu­isi­vat mak­samaan varakkaampi­en autopaikoista.

Tarvi­taan yhteis­vas­tu­ullisu­ut­ta. Kokoomuk­sen Ris­to Rauta­va sanoi Helsin­gin Sanomien pal­stoille, että opet­ta­japariskun­nal­la ei ole varaa mak­saa itse autopaikas­taan. Tarvi­taan asun­to-osakey­htiön sisäistä sol­i­daarisu­ut­ta autopaikan kus­tan­nusten jakamiseen. Kum­malli­nen argu­ment­ti tämäkin. Köy­hän perushoita­jan, jol­la ei ole varaa omaan autoon, pitää mak­saa opet­ta­japariskun­nan kahdes­ta autopaikas­ta? Jätkäsaa­reen opet­ta­japariskun­nalle ei ole varaa vaik­ka per­he ei tarvit­sisi autoa, kos­ka heil­lä ei ole varaa mak­saa muiden autopaikoista.

Valikoi väärän­laisia asukkai­ta. Jos autopaikan mak­sami­nen ei olisi pakol­lista, Helsin­gin ran­noille kasau­tu­isi autot­to­mia ja hyvät veron­mak­sa­jat kaikkoaisi­vat Espooseen. Tätä se kun­tien väli­nen kil­pailu teet­tää. Kokoomuk­sen kan­nat­taisi pere­htyä tarkem­min Kata­janokan ja Kru­u­nun­haan tulota­soon. Autopaikko­jen puute ei ole pro­le­tarisoin­ut niitä.

Pysäköivät sit­ten muualle. Tämä pitää paikkansa, jos raken­netaan uud­is­raken­nus van­ho­jen viereen alueel­la, jos­sa on asukaspysäköin­tiä, mut­ta ei päde vaikka­pa Jätkäsaa­res­sa, jos­sa niitä asukaspysäköin­tipaikko­ja ei ole eikä tule. Kadun­var­teen pysäköin­ti mak­saa neljä euroa tun­nis­sa ja luvat­tomille paikoille pysäköin­ti 80 euroa ker­ta. Ongel­mana tässä on asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen aivan liian mata­la hinta.

Van­hoil­la alueil­la täy­den­nys­rak­en­tamises­sa voisi ajatel­la, että uusien talo­jen asukkail­la ei ole oikeut­ta asukaspysäköin­ti­tun­nuk­seen. Tätä on pidet­ty syr­jivänä. Miten se olisi sen syr­jiväm­pää kuin uusille taloille asetet­tu velvoite rak­en­taa tolkut­toman kalli­ita pysäköin­tipaikko­ja, tarvi­taan niitä tai ei.

Hyödyt

Jos pysäköin­nin kus­tan­nuk­set kohden­net­taisi­in auton käyt­täjille, saavutet­taisi­in huo­mat­tavia taloudel­lisia hyö­tyjä. Kyse on aivan oppikir­jat­alousti­eteestä eikä asi­aa sik­si oikeas­t­aan tarvit­sisi selostaa enem­pää. Hin­ta saa ihmiset sopeu­tu­maan niukku­u­teen järkevästi. Jos pysäköin­tipaikan rak­en­t­a­mi­nen mak­saa 10 000 euroa, siitä perit­tävä oikeu­den pääo­mavuokra on 42 euroa kuus­sa. Jos paikan rak­en­tamiskus­tan­nuk­set ovat 50 000 euroa, oikea pääo­mavuokra on 200 euroa kuus­sa ja niin edelleen, kun koroksi olete­taan kolme pros­ent­tia ja investoin­ti kuo­lete­taan 30 vuodessa. Mitä pysäköin­nin oikea hin­noit­telu saisi aikaan?

Kan­takaupungis­sa asu­vista koti­talouk­sista puolel­la ei ole autoa. Sinne, mis­sä pysäköin­ti on hyvin kallista, valikoi­tu­isi tietysti suh­teessa enem­män niitä, jot­ka tule­vat toimeen ilman autoa, kos­ka ovat töis­sä lähel­lä eivätkä tarvitse autoa muual­la liikku­mista varten. Tämä on täysin kansan­talousti­eteen perus­pi­lar­in, suh­teel­lisen edun peri­aat­teen mukaista.

Moni helsinkiläi­nen ei tarvitse autoa Helsin­gin sisäisessä liiken­teessä, vaan auto on han­kit­tu, kun sil­loin täl­löin matkuste­taan muualle. Jos pysäköin­tipaik­ka on kak­si ker­taa kalli­impi kuin auto, auton vuokraamisen kan­nat­tavu­us auton omis­tamiseen näh­den kas­vaisi olen­nais­es­ti. Helsingis­sä toimii auto­jen yhtei­somis­tamista sovelta­va yhtiö City­Car­Club, jon­ka toim­inta muut­tuisi olen­nais­es­ti kan­nat­tavam­mak­si, ellei auto­jen säi­lyt­tämistä tuettaisi.

Pysäköin­nin sub­ven­toin­ti on autoilun sub­ven­toin­tia yleen­sä. Eri­tyis­es­ti se syr­jii pie­neen tilaan mah­tu­via kak­sipyöräisiä ajoneu­vo­ja. Tule­vaisu­u­den kaupunkikulkuneu­vo saat­taa olla sähkö­mopo, joka vie mur­to-osan auton vaa­ti­mas­ta tilas­ta. Jos tuo­ta auton tilankäyt­töä ei sub­ven­toitaisi, sähkö­mopo voisi syr­jäyt­tää köm­pelöt autot nopeam­min. Jos sähkö­mopo joka tapauk­ses­sa syr­jäyt­tää suuren osan autoista kaupunkili­iken­teessä, mil­jardin investoin­ti pysäköin­tipaikkoi­hin osoit­tau­tuu aivan hölmöksi.

Ruu­tukaa­va-alueel­la pysäköin­ti maan alle

Helsin­ki rajoit­taa toimis­to­talo­jen pysäköin­tipaikko­jen määrää tor­juak­seen työ­matkali­iken­teen ruuhkia. Lähtöko­htamme on, ettei asukaspysäköin­tiä tule rajoit­taa. Asun­to­jen yhtey­teen raken­net­takoon niin paljon paikko­ja kuin halu­taan, mut­ta vain niin paljon – tietysti oma­l­la kustannuksella.

Kan­takaupun­gin alueelle tarvi­taan suuria maanalaisia pysäköin­ti­laitok­sia, kos­ka asukaspysäköin­tipaikoista on pulaa ja kos­ka pysäköin­tiä kadun­var­res­sa tulee rajoittaa.

Useimpi­en töölöläis­ten autoil­i­joiden etu olisi, että alueelle tulisi maan­laista pysäköin­ti­tar­jon­taa, vaik­ka autoil­i­jat jou­tu­isi­vatkin sen mak­samaan. Kukaan ei kuitenkaan halua mak­saa tästä itse, vaan toivoo muiden osta­van kalli­ita hal­li­paikko­ja ja vapaut­ta­van näin ilmaista tilaa maan päältä. Hal­li­paik­ka mak­saa 200 euroa kuus­sa ja kadun­var­si­paik­ka 105 euroa vuodessa. Tähän tilanteeseen näh­den selvä paran­nus melkein kaikkien kannal­ta olisi, että asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­taa nos­tet­taisi­in ja lisään­tyvä tuot­to kor­vamerkit­täisi­in asukaspysäköin­ti­in tarkoitet­tu­jen hal­li­paikko­jen hin­to­jen tukemiseen. Näin hal­li­paik­ka halpenisi ja kadun­var­sipysäköin­ti muut­tuisi kalli­im­mak­si. Tässä yhtey­dessä on mah­dol­lista pois­taa maan­pääl­lisiä pysäköin­tipaikko­ja sieltä, mis­sä niistä on eniten haittaa.

Pysäköin­tiä tulisi ohja­ta maan alle niin paljon, että katu­ti­laa saisi vapaute­tuk­si pysäköin­niltä. Nyt pysäköin­tiken­täk­si uhrat­tu Töölön­tori on kaupunki­ti­lana pilat­tu mah­dol­lisu­us. Sat­un­nainen pysäköi­jä löytäisi lyhy­taikaisen paikan helpom­min, elleivät kadun­var­ret olisi täyn­nä pitkäaikaissäi­ly­tyk­sessä ole­via auto­ja. Lumi­talvista selvit­täisi­in helpom­min, jos joka kort­telista jokunen pysäköin­tipaik­ka siir­ret­täisi­in lumika­so­jen varas­toin­tia varten.

Ruu­tukaavas­sa osa kaduista kan­nat­taisi vara­ta pihakaduik­si niin, että niitä pitkin voisi ede­tä kävellen pitk­iäkin matko­ja autoli­iken­teen häir­it­semät­tä. Pihakaduista tulisi nopeasti suosit­tu­ja sekä käve­ly-yhteyksinä että oleske­lu­tiloina. Kuvitelkaa mikä mahdollisuus!

Auto­ton kaupunginosa

Olisi kohtu­ullista, että edes yksi kaupungi­nosa Helsingis­sä raken­net­taisi­in autot­tomak­si. Autot­to­muus ei tarkoi­ta vain pysäköin­nistä ja sen mak­su­ista luop­umista, vaan mah­dol­lisu­ut­ta suun­nitel­la koko kaupungi­nosa pienimit­takaavaisek­si, pien­ten kujien yhdis­tämäk­si euroop­palaistyyp­pisek­si kaupungik­si. Kun puo­let kan­takaupun­gin ruokakun­nista nytkin on autot­to­mia, ei tulisi ole­maan vaikea­ta löytää kaupungi­nosaan asukkai­ta. Päin­vas­toin, siitä tulisi suosit­tu sta­tusalue kuten nyt ovat van­hat autoille kovin ahtaat kesku­s­tat Balt­ian kaupungeis­sa. Kokon­aan aluet­ta ei kiel­let­täisi auton­o­mis­ta­jil­ta. Alueen ulkop­uolelle voisi rak­en­taa pysäköin­ti­laitok­sia, joista pysäköin­ti­ti­laa saa markkinahintaan.