Euroopan tulevaisuus ja solidaarisuuden rajat

Oikein mikään hyväksyt­tävä filosofia ei hyväksy ihmisen täy­del­listä itsekkyyt­tä. Ne joil­la on paljon, hei­dän on jotenkin autet­ta­va niitä joil­la on vähän. Mut­ta siis keitä?

Pohjo­is­mai­sis­sa hyv­in­voin­ti­val­tiois­sa lähde­tään itses­tään selvyytenä siitä, että tulo­ja tasa­taan saman val­tion sisäl­lä. Tämä ei ole kuitenkaan kaikille yhtä itses­tään selvää. Rooma­laiska­toliseen kult­tuuri­in ja hyvin mon­een muuhunkin kuu­luu sol­i­daarisu­us oman suvun jäsen­ten kesken. Se tuot­taa monia sel­l­aisia ilmiöitä, joi­ta mei­dän on vaikea ymmärtää. Suku­lais­ten suosimi­nen, nepo­tis­mi, on meil­lä pahek­sut­tavaa, mut­ta monis­sa kult­tuureis­sa men­estyneen ihmisen velvol­lisu­us. Tämä ilmiö paisut­taa mon­en maan hallintoa, kun serkkupo­jallekin pitää jokin vir­ka järkätä. Toisaal­ta vero­jen mak­suhalu ei ole kovin suuri, kos­ka ei miel­letä velvol­lisu­udek­si käyt­tää omia raho­ja heikko-osaisem­pi­en hyväk­si. Katoliseen eti­ikkaan kuu­luu kyl­lä hyvän­tekeväisyys, mut­ta lahjoit­ta­mi­nen on vapaae­htoista eikä avun kohteil­la ole sub­jek­ti­ivista oikeut­ta apuun.

Suomes­sa saisi öykkäri­oikeis­to­laisen maineen, jos ehdot­taisi, että rikkaat alueet Suomen sisäl­lä saisi­vat pitää rahansa, mitään vero­jen tasaus­ta ei kun­tien välil­lä olisi, Kela jaet­taisi­in maakun­nal­lisik­si kas­soik­si niin, että jokainen maakun­ta rahoit­taisi omat kansaneläk­keen­sä ja työt­tömyysko­r­vauk­sen­sa itse sekä kun­tien velko­jen takaami­nen yhteis­es­tä kun­tien takauskeskuk­ses­ta kiel­let­täisi­in perus­tus­lail­la, sil­lä eihän siitä mitään tulisi, että jotkut kun­nat voisi­vat elää velak­si ja mak­sat­taa lainansa muil­la. Joitain tien­pätk­iä voitaisi­in ehkä kun­nos­taa yhteis­es­tä kas­sas­ta kohee­sion nimis­sä, mut­ta muuten val­takun­nas­sa rahaa ei siir­ret­täisi mil­lään tavoin rikkail­ta alueil­ta köyhille.

Täl­laista esi­tys­tä ei hyväksy­isi Suomen sisäl­lä kukaan, mut­ta melkein kaik­ki kan­nat­ta­vat samo­ja sään­töjä EU-maid­en välil­lä. Sol­i­daarisu­us pysähtyy val­tion rajoille. Tämä näkyy muus­sakin. Vaa­timuk­set lähiru­uan suosimis­es­ta eivät tarkoi­ta, että helsinkiläis­ten pitäisi han­kkia maiton­sa Virosta.

Yht­enäis­val­tiot yhtei­sine raha- ja talous­poli­ti­ikkoi­neen ovat kaikkial­la johta­neet aluei­den eriy­tymiseen rikas­tu­vi­in ja taan­tu­vi­in, mikä on johtanut suureen maan sisäiseen muut­toli­ik­keeseen taan­tuvil­ta alueil­ta men­estyville samal­la, kun se on pakot­tanut merkit­tävi­in alue­poli­it­tisi­in tulon­si­ir­toi­hin. Suomes­sa muuten suurin alue­poli­it­ti­nen tulon­si­ir­to tapah­tuu Kelan kaut­ta. Kela kerää rahansa ihan muual­ta kuin minne se ne jakaa.

Olen tul­lut vaku­ut­tuneek­si, että sama lainalaisu­us kos­kee myös Euroop­paa, eri­tyis­es­ti, kos­ka kos­kee­han se myös Yhdys­val­to­ja. Tässä eurokri­i­sis­sä on kyse siitä, hajoaako Euroop­pa takaisin itsekkäik­si kansal­lis­val­tioik­si vai pyritäänkö vah­vaan Euroop­paan, joka pystyy puo­lus­ta­maan euroop­palaisia arvo­ja maail­man­talouden myller­ryk­sessä. Vah­vas­sa Euroopas­sa maid­en väliset tulon­si­ir­rot ovat yhtä vält­tämät­tömiä kuin ne ovat esimerkik­si Suomen sisällä.

Ennen kuin kiihkomieliset lähtevät liput­ta­maan itsekkäi­den kansal­lis­val­tioiden puoles­ta, kan­nat­taa muis­taa, että sel­l­ainen kehi­tys olisi tuhoisaa vien­nistä riip­pu­vaiselle Suomelle. Itsekkäät kansal­lis­val­tiot oli­si­vat myös tietysti pro­tek­tion­is­tisia. Mut­ta niin siinä voi silti käydä.

Pohjo­is­mainen hyv­in­voin­ti­val­tio on ollut mah­dolli­nen, kos­ka melkein kaik­ki ovat siitä hyö­tyneet. Kovin köy­hä olisi tämä maa, jos meil­lä ei olisi huole­hdit­tu esimerkik­si koko kansan koulut­tamis­es­ta, vaan koulu­un oli­si­vat päässeet vain ne, joiden van­hem­mil­la on siitä varaa mak­saa. Vähem­män sol­i­daarises­sa Ital­ias­sa noin 15 pros­ent­tia ikälu­okas­ta suorit­taa yliopis­tol­lisen tutkin­non. On jotenkin irvokas­ta, että Sak­sa ja Suo­mi siinä mukana vaa­ti­vat Ital­i­aa ”ter­ve­hdyt­tämään” yhteiskun­taansa esimerkik­si koulu­tuk­ses­ta tinkimällä.

Mitä vau­raat maat hyö­ty­i­sivät sol­i­daaris­es­ta Euroopas­ta? Vah­va Euroop­pa on myös vau­raiden euroop­palais­ten maid­en etu, sil­lä pien­ten pro­tek­tion­is­tis­ten kansal­lis­val­tioiden Euroop­pa olisi kovin heikko ulospäin.

Vau­rail­la mail­la tarkoite­taan mai­ta, jois­sa kulu­tus­ta­so on korkea, eikä mai­ta, joiden val­tion talous on hyvässä kun­nos­sa. Suo­mi ei ole Euroopan sisäl­lä eri­tyisen vauras Välimeren mai­hin ver­rat­tuna. Toki entiset sosial­is­tiset maat ovat tois­taisek­si kaukana takana elin­ta­sok­il­pailus­sa. Suo­mi olisi nykytiedoin net­tomak­sa­ja, mut­ta ei vält­tämät­tä kauan. Taloutemme tukip­i­lar­it ovat sor­tu­mas­sa yksi toisen­sa jäl­keen. Vah­vas­sa ja sol­i­daarises­sa Euroopas­sa mei­dänkin tule­vaisu­utemme olisi turvallisempi

Tulon­si­ir­to-Euroop­pa tietysti tarkoit­taisi, että kaikkien maid­en olisi osal­lis­tut­ta­va sen rahoituk­seen yht­enäisin perustein. On oikeutet­tua kan­taa kau­naa siitä, että maat, jois­sa ihmiset mak­sa­vat sän­til­lis­es­ti veron­sa, joutu­vat tuke­maan ehkä itseään vau­raampia mai­ta, vain kos­ka nois­sa mais­sa veron­mak­suhalukku­us on kovin vähäistä.

Jot­ta vah­va Euroop­pa tarkoit­taisi Pohjo­is­maid­en ja Sak­san kaltaisia hyv­in­voin­ti­val­tioi­ta, se edel­lyt­täisi, että eteläisen Euroopan mais­sa yhteiskun­tia alet­taisi­in uud­is­ta­maan vahvoin toimin. Juuri nyt aika voisi olla otolli­nen, kos­ka muu­tok­sen vält­tämät­tömyys ale­taan niis­sä taju­ta.  Vielä ker­ran: vahvo­ja toimia eivät olisi koulu­tuk­sen vähen­tämi­nen köy­hissä maissa.

Täl­laista suun­nitel­maa hah­mot­ta­maan toivoisin Suomes­sakin keskityttävän.