Pyörämatkan yhteenveto

Vähän käy kateek­si vaikka­pa sveit­siläisiä fil­lari­matkaa­jia. Jos Sveit­sistä läh­tien tekee yli tuhan­nen kilo­metrin pyörä­matkan, valin­nan varaa on vaik­ka kuin­ka paljon: Italia, Riv­iera, Sak­san jok­i­laak­sot, Itä­val­ta, jopa Balkan.

Meil­lä suun­tia on kak­si, ellei tur­vaudu lentokoneeseen: joko laival­la Ruot­si­in tai Balt­ian hal­ki kohti etelää. Ruotsin läpi Tan­skaan olen ker­ran ajanut. Se oli tyl­sää ja mat­ka on todel­la pitkä. Bal­ti­as­sa olen ollut mon­ta ker­taa. Jos halu­aa Viros­ta etelään, on tasan kak­si tapaa päästä Latvi­aan. Via Balti­ka tai Val­gan kaut­ta. Muual­takin rajan yli Schen­gen-aikana var­maankin pääsee, mut­ta sil­loin on tur­vaudut­ta­va pieni­in hiekkatei­hin.  Val­gaan taas pääsee joko Tar­ton tai Vil­jandin kaut­ta, mut­ta matkalla on vaikea löytää majoitusta.

Latvi­as­sa on jok­seenkin pakko ajaa pääteitä, kos­ka sivutei­den verkos­to ei joh­da oikein mihinkään. Ainakin kar­tan mukaan kaik­ki sivu­ti­et ovat hiekkateitä. Bal­ti­as­sa hiekkati­et ovat välil­lä kuin uimaran­nal­la ajaisi. Bal­tia ja Puo­la ovat yhteen­sä iso­ja. Tämä mat­ka oli kol­mannes siitä matkas­ta, jon­ka tein aikanaan Niz­za­an – se tylsin kol­mannes. Puo­las­ta etelään men­täessä oikeas­t­aan vas­ta avau­tu­i­v­at mie­lenki­in­toiset paikat. Puo­las­sa on hyvä pikkutei­den verkos­to, mut­ta päällysteet ovat paikoin maantiepyörälle todel­la surkeat.

Suomes­sa on hyvä pyöräil­lä, jos kul­kee repun kanssa. Meil­läkin on pitk­iä väle­jä ilman majoi­tus­ta, mut­ta tämä tilanne on parane­mas­sa. Liiken­nesään­nöt kohtel­e­vat pyörää kovin nuiv­asti eteläisem­pi­in mai­hin näh­den. Jo tan­skas­sa on kiel­let­tyä ohit­taa fil­lar­ia metriä lähempää. Suomes­sa asfalt­tia on ilmeis­es­ti nastarenkaiden takia kovin karkear­akeista. Fil­lari ihas­tuu etelän täysin sileään asfalttilaatuun.

Pyörä­matkaa­jan kan­nat­taa siis lentää jon­nekin ja tehdä kier­ros siel­lä jos­sain. Näin teen ensi ker­ral­la. Itse tulin lentämisen suh­teen kovin epäileväk­si, kun Niz­za­s­ta palates­sa fil­lari oli ihan mäsänä. Mitä tek­isit, jos lentoy­htiö hajot­taisi fil­lar­isi jo meno­matkalla? Pyörän voi paka­ta pari sataa euroa mak­savaan tuke­vaan laukku­un, mut­ta jos lennät laukun kanssa vaik­ka Müncheni­in, mitä teet laukulle siel­lä? Lento­ken­täl­lä säi­ly­tys mak­saa 15 euroa/vuorokausi. Var­maan tähän jokin ratkaisu löy­ty­isi. Fil­lar­ili­ikkeistä saatavia pakkaus­pahve­ja voisi kokeil­la. Kaik­ki on parem­min, kun Rail Balti­ca valmistuu.

Etelään kan­nat­taa lentää toukoku­us­sa. Sil­loin on val­oisaa, mut­ta ei vielä tukalan kuuma. Hotelleis­sa on tilaa, mut­ta teras­seil­la tarke­nee. Kos­ka kaik­ki muut halu­a­vat pitää lomansa kesäl­lä, lomaa on help­po saa­da toukoku­us­sa, ellei nyt satu ole­maan kansane­dus­ta­ja eikä per­heessä ole kouluikäisiä lapsia.

Olin matkalla maantiepyöräl­lä (ent. kil­pafil­lari) ja tavarani oli­vat repus­sa. Lisäk­si min­ul­la oli laukku ohjaus­tan­gos­sa (tuot­ti vähän ongelmia) ja sat­u­la­put­keen kiin­nitet­ty vähän isom­pi ”tarvike­laukku”. Rep­puselässä pyöräilevät ovat selvässä vähem­mistössä Pohjois-Euroopas­sa, mut­ta Etelä-Euroopas­sa näky on yleinen. Raskaasti las­tatut retkipyörät ovat etelässä aika uusi näky, mut­ta yleistymässä. Olisin voin­ut ottaa myös van­han Nishi­ki Con­ti­nen­tal­i­ni, joka on suun­nitel­tu juuri pyörä­vael­luk­si­in. Kun kymme­nen vuot­ta sit­ten ostin kil­pafil­lar­i­ni, siitä piti tul­la vain kun­tolenkkien menopeli, mut­ta ihas­tu­in siihen niin paljon, että Nishi­ki on jäänyt talvipyöräk­si. Ero on kuin Ferrar­il­la ja Ladalla.

Rep­pu ei ole ongel­ma sik­si, että se painaa, vaan sik­si, että se hiostaa hel­teel­lä. Jos olisin tien­nyt varautua yli 30 asteen läm­pötiloi­hin, olisin valin­nut toisin. Retkipyörä hitaud­estaan huoli­mat­ta olisi muutenkin ollut parem­pi ratkaisu, sil­lä maantiepyörä vaatii sileää asfalt­tia, eikä sitä ollut kuin Via Balti­calla. Nishikil­läni en olisi ollut niin riip­pu­vainen pääteistä ja päällyste­ty­istä teistä.

Repus­sa on se hyvä puoli, että sen voi ottaa mukaan kaup­paan, eikä fil­lari­in jää mitään varastet­tavaa. Rep­pu­un mah­tuu kyl­lä kaik­ki mitä ihmi­nen matkalla tarvitsee.

Matkaa ker­tyi 1160 km ja sykemit­tarin mukaan kalore­ja kului 37 Mcal (miten se sit­ten määritel­läänkin). Tässä on vähän mit­tau­songelmia, kos­ka matkan aikana – kuten aina on min­ulle käynyt – syke las­ki huo­mat­tavasti, minkä mit­tari tulk­it­si vähen­tyneek­si ener­gian kulu­tuk­sek­si. Joku muu pitäisi sitä kun­non kohoamisena.