Maapallon kestokyky, työllisyys ja hyvinvointi

(Kir­joi­tus on julka­istu Hesaris­sa vieraskynä-pal­stal­la. Tästä tek­stistä puut­tuvat toim­i­tuk­sen tekemät muutokset. )

Maa­pal­lon kestokykyä, talout­ta, työtä, hyv­in­voin­tia ja sosi­aal­i­tur­vaa koske­vat tavoit­teet ovat pahasti sol­mus­sa. Maa­pal­lo ei kestä jatku­vaa talouskasvua. Val­tion­talous taas ei kestä kasvun pysähtymistä. Työn­tekoa kan­nat­taisi oikeas­t­aan vähen­tää, kos­ka talouskasvu ei teol­lisu­us­mais­sa tee enää ihmis­ten elämästä parem­paa, mut­ta lisään­tyvä vapaa-aika tek­isi, mut­ta kuka sil­loin mak­saa verot? Rak­en­teelli­nen työt­tömyys kalvaa yhteiskun­nal­lista hyv­in­voin­tia ja uhkaa julkisen talouden tasapainoa.

Tim Jack­son osoit­taa kir­jas­saan Hyv­in­voin­tia ilman kasvua vääjäämät­tömästi, ettei luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­seen perus­tu­va talouskasvu voi eikä tule jatku­maan nykyisel­lään. Jos maail­man kaik­ki seit­semän mil­jar­dia asukas­ta eläi­sivät kuin amerikkalaiset, mon­et vält­tämät­tömät luon­non­va­rat kävi­sivät vähi­in muu­ta­mas­sa vuosikymme­nessä eikä tuhoisan ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämisek­si olisi tehtävis­sä mitään. Paine maa­pal­lon kestävyyt­tä kohtaan kas­vaa, kun Aasian väkirikkaat maat saavut­ta­vat teol­lisu­us­maid­en kulu­tus­ta­son. Tilanne vain vaikeu­tuu, jos teol­lisu­us­maid­en elin­ta­so yrit­tää juos­ta edel­lä karku­un. Mon­et ennus­ta­vat, että talouskasvu tulee tör­määmään met­al­lien ja öljyn hin­nan raju­un kasvuun.

Pitäisikö teol­lisu­us­maid­en hidas­taa kasvuaan vai yrit­tää suun­na­ta sitä vähem­män luon­non­va­ro­ja kulut­tavaan suun­taan?  On tehtävä molem­pia. Talouskasvu pitäisi saa­da kytketyk­si irti luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­ses­ta. Viime vuosikym­meninä luon­non­va­ro­jen kulu­tus on kas­vanut talouskasvua hitaam­min – jonkin­laista irtikytken­tää on siis havait­tavis­sa, mut­ta se ei riitä. Muu­ta­mas­sa vuosikymme­nessä tuotan­non keskimääräisen hiil­i­jalan­jäl­jen euroa kohden pitäisi laskea mur­to-osaan nykyis­es­tä. Sama kos­kee raaka-ainepanoksia.

Ei olisi teol­lisu­us­mail­ta kohtu­u­ton uhraus, vaik­ka elin­ta­so ei tästä juuri nousisi. Lukuis­ten tutkimusten mukaan kas­va­va kulu­tus­ta­so rikkaissa mais­sa paran­taa tyy­tyväisyyt­tä elämään korkein­taan mar­gin­aalis­es­ti. Kiireetön elämä ja lisään­tyvä vapaa-aikaa sen sijaan paran­taisi hyv­in­voin­tia selvästi.

Monia aja­tuskin talouskasvun pysähtymis­es­tä hirvit­tää. Suh­dan­nelu­on­toinen pakotet­tu talouskasvun pysähtymi­nen merk­it­see työt­tömyyt­tä ja sosi­aal­isia onnet­to­muuk­sia. Tilanne on kuitenkin toinen, jos talouskasvu hiipuu yhä use­am­man lyhen­täessä työvi­ikkoaan tai piden­täessä vuosilo­mi­aan. Merkke­jä lep­pois­tamisen kas­vavas­ta suo­sios­ta on nähtävis­sä Suomessakin.

Kuka mak­saa verot, jos kansalaiset alka­vat suosia vapaa-aikaa rahan sijas­ta? Per­itään­hän melkein kaik­ki verot työn­teosta tai kulu­tuk­ses­ta. On avu­ton aja­tus, että elämän tarkoi­tus olisi tehdä mah­dol­lisim­man paljon työtä ja ostaa paljon krääsää vain, jot­ta tulisi siinä sivus­sa mak­sa­neek­si vero­ja. Vero­tus on kitket­tävä asteit­tain irti työnteosta.

Öljyn, met­al­lien ja pel­toalan käymi­nen vähi­in tulee aikanaan nos­ta­maan luon­non­va­ro­jen hin­taa todel­la paljon. Tätä ei kan­na­ta jäädä odot­ta­maan, kos­ka äkkirysäyk­sel­lä olisi tuhoisat seu­rauk­set. Korotet­takoon näi­den panos­ten hin­taa pikkuhil­jaa verot­ta­mal­la enem­män raa­ka-ainei­den ja ener­gian käyt­töä ja vähem­män työn­tekoa. Näin tulisi tehdä teol­lisu­us­maid­en yhteisel­lä sopimuk­sel­la. Veroista tulot jäävät koti­maa­han, maail­man­markki­nahin­to­jen nousus­ta ne menevät tuot­ta­ja­mai­hin. Kohdis­ta­mal­la vero­tus luon­non­va­ro­jen käyt­töön suo­jataan vero­tu­lot kansalais­ten ahkeru­u­den hiipumiselta samal­la kun ohjataan kulu­tus­ta pois raa­ka-ainei­ta ja ener­giaa haaskaav­ista tuot­teista. Tämä ei tek­isi elämää kalli­im­mak­si, mut­ta muut­taisi tuot­tei­den suh­teel­lisia hin­to­ja voimakkaasti. Ker­takäyt­tökrääsän suh­teelli­nen hin­ta nousisi ja laatu­tuot­tei­den ja palvelu­jen hin­ta laskisi.

Vaik­ka työaikaa kan­nat­taa lyhen­tää, työuria kan­nat­taa piden­tää ja työt­tömyyt­tä vähen­tää. Ruot­sis­sa työl­lis­ten osu­us on selvästi suurem­pi kuin Suomes­sa. Tämän seu­rauk­se­na julki­nen talous on vah­va eikä leikkaus­lis­to­ja tarvi­ta. Asukas­ta kohden työtä tehdään Suomes­sa ja Ruot­sis­sa kuitenkin yhtä paljon. Korkeam­paa työl­lisyyt­tä vas­taa Ruot­sis­sa lyhyem­pi keskimääräi­nen työai­ka. Ruotsin ratkaisu on sosi­aalis­es­ti, taloudel­lis­es­ti ja ihmis­ten hyv­in­voin­tia ajatellen parem­pi kuin mei­dän alhaisen työl­lisyy­den ja pitkän työa­jan mallimme. Eri­tyisen lyhyt­tä vuos­i­työaikaa tehdään Sak­sas­sa, Hol­lan­nis­sa ja Nor­jas­sa. Nor­jal­la on öljyn­sä, mut­ta Sak­sa ja Hol­lan­ti ovat parhait­en men­estyneitä mai­ta Euroopassa.

Työaikaa ei kan­na­ta yleis­es­ti ja pakol­lis­es­ti lyhen­tää, vaan suosia oma-aloit­teista osa-aikatyötä ja itse mak­set­tu­ja vuosilo­man piden­nyk­siä. Toiset arvosta­vat tai tarvit­se­vat enem­män rahaa, toiset vapaa-aikaa. Näin se on tehty Sak­sas­sa ja Hollannissa.

Meil­lä rak­en­teelli­nen työt­tömyys heiken­tää julkisen talouden tas­apain­oa. Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmämme on raken­net­tu toisen­laisi­in oloi­hin. Kun tuemme työt­tömiä, mut­ta emme pieniä ansio­tu­lo­ja saavia, ei töi­hin meno pienel­lä pal­ka­lla kan­na­ta. Eri­tyisen pahasti kan­nus­timet ovat rik­ki Helsin­gin seudul­la korkei­den vuokrien vuok­si. Toimeen­tu­lo­tu­ki mak­saa vuokran kokon­aan, mut­ta pieni­palkkainen joutuu mak­samaan sen kokon­aan itse. Pieni­palkkaisen työn tekem­i­nen ei kan­na­ta juuri siel­lä, mis­sä työti­laisuuk­sia olisi tar­jol­la. Ammat­tiy­hdis­tys­li­ike esit­tää alimpi­en palkko­jen nos­tamista. Näin on tehtykin, mut­ta sen seu­rauk­se­na yhä suurem­pi osa työvoimas­ta hin­noitel­laan kokon­aan työ­markki­noiden ulkop­uolelle. Olisi parem­pi että tukea voi saa­da myös pelkän pieni­palkkaisu­u­den vuok­si. Jos tulon­si­ir­rot tuli­si­vat pieni­palkkaista vas­taan, olisi sosi­aalis­es­ti hyväksyt­täväm­pää myös mak­saa nyky­istä pienem­piä palkko­ja niille, joiden eri syistä on nyt vaikea päästä töi­hin. Nyt hei­dät siir­retään syr­jään työttömiksi.