
Kahden kymmennen kilometrin päästä painajainen päättyi ja piennar leveni.
Pohdin, ajanko hyvissä olosuhteissa todella pitkiälle vai poikkeanko Riikaan.
Menin Riikaan ja se maksoi minulle yli kaksi tuntia. Tästä ajasta tunnista meni 45 minuuttia pastan odotteluun terassilla (kuva) (!!!) 30 minuuttia sateen pitämiseen ja loput todella hitaaseen matkantekoon kaupunkiin sisään ja ennen kaikkea kaupungista ulos. Ei siis ylipitkään matkaa tänään.
Moukan tuurini sateen suhteen siis loppui. Pienestä sateesta ei ole haittaa, mutta rankkasateessa ei voi ajaa, koska ei näe mitään.
Päädyin Saulkrastiin. Sinne oli jäätävä, koska seuraavaan hotellin oli yli 50 kilometriä. Menin luottavaisena hotelliin, josta sanottiin, ettei ole tilaa eikä ole missään muussakaan hotellissa tässä kylässä. Voi itku! Näytin varmaan säälittävältä, sillä lopulta minulle kunnostettiin huone, jota ei remontin jäljiltä olut vielä oettu käyttöön.
Nyt oli taas nettiyhteys, joten saatoin lähettää myös eilisen tekstin.