Puheenvuoroni liikennepoliittisesta selonteosta 19.6.2012

Tääl­lä kaik­ki ovat pyytäneet väylära­haa omaan vaalipi­iri­in­sä. Minä halu­aisin Helsin­gin seudulle vain päätös­val­taa. Helsin­gin seu­tua kehitet­täessä rata- ja osit­tain tiey­hteyk­sien puute on aikamoinen katas­trofi. Ajatel­laan vaikka­pa His­tan aluet­ta Espoos­sa. Sen rak­en­t­a­mi­nen mak­saa noin kolme mil­jar­dia euroa. Koko han­ke odot­taa 300 miljoo­nan euron hin­taista rataa. Tässä hän­tä heilut­taa koiraa.
Olisi järkeväm­pää, että kas­vav­il­la kaupunkiseuduil­la val­tio antaisi kun­tien  käyt­töön kiin­teän  könt­tä­sum­man – Helsin­gin seudul­la se näyt­tää nyt ole­van noin 150 miljoon­aa euroa vuodessa. Sen jäl­keen kun­nat oma­l­la rahoituk­sel­laan huole­hti­si­vat näistä investoin­neista. Näin menetellen asuinaluei­den ja liiken­ney­hteyk­sien kehit­tämi­nen meni­sivät käsi kädessä. Olisi myös mah­dol­lista sälyt­tää näitä liiken­nein­vestoin­tikus­tan­nuk­sia osak­si tont­tikus­tan­nuk­sia, jol­loin mak­sa­jakin olisi oikea.

Nyt Helsin­gin seudun kehi­tys kär­sii tästä liiken­nein­vestoin­tien puut­teesta erit­täin paljon.