Olen tullut pikkuhiljaa sille kannalle, että arvonlisävero tulisi kehittää kaiken kulutuksen kattavaksi veroksi. Erilaisilla verokannoilla ja arvonlisäverottomuudella ollaan tukevinaan hyviä asioita, mutta tuki valuu pahasti ohi kohteen. Jos halutaan tukea hyviä asioita, kannattaa tukea niitä suoraan. Köyhiä tuetaan parhaiten tuloveron ja tulonsiirtojen puolella, ei arvailemalla, mihinkä köyhä rahansa käyttää. En ymmärrä, miksi virvoitusjuomia ja makeisia nyt esimerkiksi pitää tukea alemmalla arvonlisäverolla.Perusteita alemmalle arvonlisäverolle tulee mielestäni oikeudenmukaisuuden sijasta talousteoriasta. Alempaa verokantaa voi perustella sillä, että korkea verokiila kuluttajan ja tuottajan välillä tuottaa hyvinvointipalveluja (henkilökohtaiset palvelut, kilpailijana veroton itsepalvelu) tai että verokiila pahentaa hyvinvointitappiota, joka syntyy siitä, että tuote, jonka marginaalikustannukset ovat lähellä nollaa (esim sisältötuotanto, rautatiet) joudutaan hinnoittelemaan niin, että kiinteät kustannukset saadaan takaisin.
Arvonlisäverottomuus ja erilaiset arvonlisäverokannat aiheuttavat tavattoman paljon tulkintaongelmia. Itse jouduin kysymään verohallinnolta, onko eräs toimeksiantoni arvonlisäverollista vai ei. Sain kahdeksan sivua pitkän vastauksen, joka päätyi siihen, ettei voida varmuudella sanoa. Yrittäjän oikeusturva on tällaisessa tapauksessa aika heiveröinen.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen arvonlisäverottomuus kuulostaa noiden toimintojen tuelta, mutta alan kustannukset eivät kasvaisi, jos näille toiminnoille lätkäistäisiin yhdeksän prosentin arvonlisävero. Kun toiminta on arvonlisäverotonta, ostoihin sisältyvää piilevää arvonlisäveroa (yleensä 23%) ei tietenkään saa vähentää. Asia olisi toinen, jos toiminta olisi arvonlisäverollista ja veroprosentti olisi nolla, kuten oli lehtien tilausmaksuilla. Toiminnan verottomuus mutta välipanosten verollisuus aiheuttaa vääristymää vaikkapa yksityisten vanhainkotien toimintaan. Niiden kannattaa tehdä itse mahdollisimman paljon ja ostaa mahdollisimman vähän. Ostettuun pullaan sisältyy arvonlisävero mutta itse leivottuun pullaan ei sisälly.
Freelance-kirjoittajia arvonlisäverottomuus sortaa, koska he menettävät välipanosten vähennysoikeuden.Koska ostaja (lehti) on arvonlisäverollinen, laskutukseen sisältyvällä verolla ei ole mitään merkitystä.
On aivan pirullista, jos osa toiminnoista on arvonlisäverollista ja osa ei. Miten ostojen vähennyskelpoisuus? Itselläni kolumnit ovat verottomia ja luennot verollisia. Miten jaan tietokoneen ja printterin värikasettien hankintaan sisältyvän arvonlisäveron? Tai jos vanhainkodissa on kuppila (ymmärtääkseni arvonlisäverollista?) ja talon sähkölaskuun sisältyy arvonlisäveroa, kuinka suuri osa sähkö ja lämmityskulujen arvonlisäverosta on vähennyskelpoista.
Asia olisi paljon yksinkertaisempaa, jos kaikki olisi verollista.Vielä yksinkertaisempaa olisi, jos olisi vain yksi verokanta, kuten Ruotsissa ja Tanskassa.