Valtionosuuksista riippuvat kunnat

Aamu-uuti­sis­sa käsitelti­in kun­tien val­tiono­su­us­ri­ip­pu­vu­ut­ta. Espoo saa tulois­taan val­tiono­suuksi­na kak­si pros­ent­tia ja Ran­ua 60 pros­ent­tia (1). Kun­tali­iton Timo Kietäväi­nen sanoi, että asi­aa ei paljon auta se, jos kak­si köy­hää yhdis­tetään. Juuri Ran­u­an osalta aut­taisi, kos­ka sitä oltaisi­in yhdis­tämässä Rovaniemeen.

Ongel­ma ei ole val­tiono­su­us­ri­ip­pu­vu­us vaan se, että val­tiono­suuk­sia on vaikea kohdis­taa oikeu­den­mukaises­ti pieni­in kun­ti­in. Van­hus­val­tainen kun­ta on erään­lainen van­hain­hoidon vaku­u­tusy­htiö, joka saa val­ti­ol­ta vaku­u­tus­mak­sua van­hus­ten lukumäärän mukaan ja kan­taa riskin van­hus­ten hoidon tarpeesta. Vaku­u­tus­mak­sua kun­ta saa val­ti­ol­ta 65–74 vuo­ti­aas­ta noin 3000 euroa, 75–84 vuo­ti­aas­ta noin 10 000 euroa ja 85 vuot­ta täyt­täneestä noin 22 000 euroa. Täl­lä pitäisi sit­ten tul­la toimeen. Arvo Ylp­pö –tyypin van­hus, joka elää satavuo­ti­aak­si ja käyt­tää ain­oana kun­nal­lise­na palvelu­na työväenopis­ton ran­skankurssia, on kun­nalle lot­tovoit­to, kun taas 60-vuo­ti­aana demen­toitunut mut­ta laitoshoi­dos­sa 90-vuo­ti­aak­si elävä on taloudelli­nen katas­trofi. Laitoshoito mak­saa noin 50 000 euroa vuodessa. Sen lisäk­si on ris­ki esimerkik­si ohi­tusleikkauk­sen tarpeesta. Tässä on myös vähän geneet­tistä vai­htelua, joka syr­jii Itä-Suomea noin yleen­sä ja joitain syr­jäkul­mia todel­la pahasti. Osumatarkku­ut­ta yritetään paran­taa sairas­tavu­usker­toimel­la, joka perus­tuu alle 55-vuo­ti­aiden työkyvyt­tömyy­seläk­keel­lä ole­vien määrään. Kor­re­laa­tio on ken­ties oikean suun­tainen, mut­ta seli­tysaste heikko. Jos kun­nat oli­si­vat isom­pia, val­tiono­su­udet kohdis­tu­isi­vat oikeudenmukaisemmin.

Ison kun­nan osalta nämä menevät suun­nilleen tasan, mut­ta pienen kun­nan osalta sat­un­naisu­us on val­taisaa. Sik­si meil­lä on tar­jol­la esimerkik­si pieniä kun­tia, jot­ka pär­jäävät lois­tavasti ja sit­ten niitä pieniä kun­tia, jot­ka eivät pysty tar­joa­maan väestölleen lak­isääteisiä palveluja.

Tässä ei auta kun­tien väli­nen yhteistyö, kos­ka vaik­ka van­huk­set hoide­taankin yhteisessä van­hainkodis­sa, lasku menee kun­nalle eikä sitä tasata.

Pienet kun­nat ovat aivan liian pieniä toim­i­maan asukkaiden­sa sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­ja takaav­ina vakuutusyhtiönä.

++++

(1)    Tosi­asi­as­sa Espoo saa val­tiono­suuk­sia ihan samo­jen peri­aat­tei­den mukaan kuin Ran­ua, mut­ta Espoon osu­us vero­tu­lo­jen tasauk­ses­ta vähen­netään sen val­tiono­suuk­sista. Tämä tehdään perus­tus­lak­i­juristien rauhoit­tamisek­si. Se, että Espoo jou­tu­isi mak­samaan suo­raan vero­tu­lois­taan osan Ran­u­alle, sotisi kuulem­ma kun­tien vero­tu­soikeut­ta ja muu­ta sel­l­aista vas­taan, mut­ta ei se, että val­tio vähen­tää vero­tu­lo­jen perus­teel­la Espoon val­tiono­suuk­sia. Perus­tus­lak­i­juristin pään sisälle olisi joskus mie­lenki­in­toista päästä. Heitä ei häir­itse tässä edes se, että val­tiono­su­udet voivat men­nä negati­ivisik­si ja ovat menneetkin.