Suurkunta vai yhteistoiminta?

(Tek­sti on julka­istu tänään Savon Sanomis­sa kolumn­i­na. Pahoit­te­len, että tätä kun­tau­ud­is­tuska­maa tulee nyt aika paljon, mut­ta aihe on nyt framilla. )

Kun­tau­ud­is­tus­ta valmis­tel­lut virkami­estyöryh­mä esit­tää Pohjois-Savoon kah­ta kun­taa, Kuo­pi­o­ta ja Iisalmea. Näin järeää mullis­tus­ta ei voi tehdä ilman vah­vaa lähidemokra­ti­aa. Eivätkä pelkät alue­val­tu­us­tot riitä. Toimin­nat, jois­sa ei ole hyö­tyä suures­ta mit­takaavas­ta, kan­nat­taa jät­tää paikallis­es­ti tehtäviksi, kos­ka ne tehdään sil­loin parem­min ja halvem­mal­la. Pien­ten kun­tien talkoohen­gen kor­vaami­nen suurkun­nan virkamiehillä ei tuo säästöjä. Jätetään siis suurkun­nan sisään van­hat kun­nat pitäjik­si. Iisalmen kun­nas­sa voisi siis edelleen olla Kiu­ruve­den pitäjä.

Suurkun­ta kerätköön verot ja hoitakoon esimerkik­si ter­vey­den­huol­lon, van­hus­ten hoidon, toisen asteen koulu­tuk­sen ja yleiskaavoituk­sen sekä myös elinkei­nop­o­li­ti­ikan. Pitäjä voisi vas­ta­ta perusk­oulus­ta, las­ten päivähoi­dos­ta, detaljikaavoituk­ses­ta, urheiluken­tistä ja kotiseu­tu­työstä. Tehtävien jako pitäjän ja suurkun­nan välil­lä riip­puu paikalli­sista olo­suhteista. Sik­si uusi kun­ta­la­ki tulisi kir­joit­taa väljäk­si niin, että se sal­lii pitäjät kun­nan sisään ja niille suo­ril­la vaaleil­la valit­ta­vat val­tu­us­tot, mut­ta jät­tää tehtävien jaon paikallis­es­ti sovittavaksi.

Täl­lainen kak­si­jakoinen malli toisi kaik­ki ne edut, joi­ta hal­li­tus tavoit­telee suurkun­nil­la ilman niitä hait­to­ja, joi­ta moni oikeutetusti pelkää niihin liittyvän.

Eikö samaa voitaisi tehdä säi­lyt­tämäl­lä kun­nat kunti­na ja sopi­mal­la yhteistyöstä suur­ta väestöpo­h­jaa vaa­tivis­sa tehtävis­sä? Yhteis­toim­inta on ollut kovin takkuil­e­vaa. Esimerkik­si monin paikoin han­kkeet sosi­aali- ja ter­veyspi­ireistä ovat eden­neet aluk­si hyvässä yhteisym­mär­ryk­sessä, mut­ta kaatuneet kalkkivi­ivoil­la, kun joku on alka­nut puo­lus­taa revi­ir­iään. Yksimielisyy­den vaa­timus saa asi­at suju­maan perin verkaises­ti. Kaa­tu­i­han Kain­u­un maakun­takokeilukin yhden kun­nan veto-oikeuteen.

Päätös­val­lan viem­i­nen val­tu­us­toista kun­tien välisi­in kabi­net­tineu­vot­telui­hin heiken­tää demokra­ti­aa. Suurkun­nas­sa näistä päät­tää val­tu­us­to avoimis­sa kok­ouk­sis­sa. Päätök­set eivät aina sil­loinkaan miel­lytä kaikkia, mut­ta on päätök­sil­lä ainakin kasvot. Yhteistyöstä ei saa demokraat­tista oikein mitenkään.

Yhteistyöhim­melit vievät lohk­outuneeseen toim­intaan jo senkin takia, että eri toimin­nois­sa yhteistyön alue­po­h­ja tah­too olla eri­lainen. Jos ammat­tik­oulua ylläpitäväl­lä kun­tay­htymäl­lä on eri jäsen­po­h­ja kuin ter­veyskeskus­ta ylläpitäväl­lä, niiden on läh­es mah­do­ton­ta sopia yhtei­sistä ateriapalveluista.

Kun­tay­htymistä on monin paikoin tul­lut menoau­tomaat­te­ja. Sairaan­hoitopi­irien on help­po lähetel­lä lasku­ja jäsenkun­nilleen, jot­ka eivät voi kuin mak­saa. Kuluil­la on taipumus kas­vaa, kun sairaan­hoitopi­irin joh­dos­sa on alan ammat­ti­laisia eikä näi­den yläpuolel­la yhtään muu­ta virkami­estä. Pelkin luot­ta­mus­miesvoimin kulukuria on vaikea valvoa eikä siihen ole aina halu­jakaan. On luon­nol­lista, että sairaan­hoitopi­irien hal­li­tuk­si­in valikoituu niitä, joiden mielestä rahan käyt­tö sairaan­hoitoon on tui­ki tärkeätä ja koulu­tuskun­tay­htymi­in taas niitä, jot­ka rahan­jaos­sa luon­nos­taan pitävät koulu­tuk­sen puol­ta. Ehdo­tus koko sosi­aali- ja ter­vey­den­hoidon antamis­es­ta sairaan­hoitopi­ireille sisältää suuren vaaran meno­jen karkaamisesta.

Karkaa­vatko palve­lut suurkun­nas­sa kauas? Eivät ne seit­semässäkymme­nessä suurkun­nas­sa ainakaan sen kauem­mas karkaa kuin jos sosi­aali- ja ter­vey­den­huolto annetaan kahdellekymmenelle SoTe-piir­ille. Muute­taan­pa siis tehtävien jakoa. Nyt Kela mak­saa kyy­din ter­veyskeskuk­seen. Kun­nan kan­nat­taa keskit­tää, kos­ka se ei joudu mak­samaan piden­tyneistä matkoista mitään. Siir­retään tämä vas­tuu Kelal­ta kun­nille niin jopa alka­vat rahakirstun var­ti­jat kan­nat­ta­maan lähipalvelu­ja. Tietysti samal­la pitää siirtää rahaa val­ti­ol­ta kun­nille; suh­teessa enem­män har­vaana­su­tu­ille kun­nille kuin pien­ten väli­matko­jen kaupungeille.

Suuris­sa kasvukeskuk­sis­sa tärkeä perus­ta suurkun­ti­in on kaupunkiseudun kun­tien eriy­tymisessä varakkaiden ja vähem­män varakkaiden ihmis­ten kun­niksi. On reilua pan­na kun­nat yhteen taloudel­lis­es­ti, kos­ka nyt palk­i­taan asun­topoli­ti­ikan epä­sosi­aal­isu­ud­es­ta ja ran­gais­taan kun­taan, joka on tar­jon­nut asumisen mah­dol­lisu­udet köy­hille ja sairaille. Kil­pailu hyvistä veron­mak­sajista on johtanut hyvin huonoi­hin ratkaisuihin.

Pohjois-Savos­sa verokil­pailua ei ole tai jos on, siinä ei ole mitään järkeä. Korvi­i­ni on kan­tau­tunut syytök­siä Siil­in­järveä kohtaan. Vaikea uskoa, sil­lä Siil­in­järvi ei hyö­ty­isi mitään hyvä­tu­lois­t­en haal­imis­es­ta. Siil­in­järvi kuten kaik­ki muutkin Pohjois-Savon kun­nat Kuo­pi­o­ta luku­un otta­mat­ta ovat vero­tu­lo­jen tasauk­sen piiris­sä. Ne saa­vat taat­tuna vero­tu­lona run­saat 3 000 euroa asukas­ta kohden vuodessa kun­ta­lais­ten tulota­sos­ta riippumatta.

Esi­tys suurkun­nista on herät­tänyt suur­ta huol­ta ja vas­tus­tus­ta. Se on hyvin ymmär­ret­tävää, kos­ka minäkin vas­tus­taisin suurkun­tia, jos kaik­ki toim­inta keskit­ty­isi niiden tasolle. Hal­li­tuk­sen olisi viisas­ta päät­tää pikaises­ti peri­aate­ta­sol­la mah­dol­lisu­ud­es­ta jät­tää suurkun­tien sisälle pitäjiä ennen kuin kun­nat anta­vat lausun­ton­sa esite­ty­istä selvitysalueista.

Olisi vas­taavasti hyvä, jos mah­dol­lisim­man moni kun­ta esit­täisi lausun­ton­aan halun­sa jatkaa pitäjänä suurkun­nan sisäl­lä. Hal­li­tuk­sen on pakko ottaa sel­l­aiset lausun­not vakavasti.