Mihin panna 400 000 uutta asukasta?

 Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvalehdessä

========

Uuden­maan asukaslu­vun arvioidaan nou­se­van yli 400 000 asukkaal­la vuo­teen 2035 men­nessä. Tästä puo­let  on tulee syn­tyvyy­den enem­myy­destä, kol­mannes maa­han muu­tos­ta ja kuu­dennes muu­tos­ta muual­ta Suomes­ta. On help­po ennus­taa kaupungis­tu­misen jatku­van, sil­lä Suo­mi on EU:n maaseu­tu­val­taisin maa. Helsin­gin seudulle muut­taisi asukkai­ta enem­män ja nopeam­min, jos olisi asun­to­ja joi­hin muut­taa. Muut­topaine näkyy asun­to­jen hinnoissa.

Kos­ka vielä asum­isväljyyskin jatka­nee kasvuaan, tarvi­taan Helsin­gin seudulle paris­sa vuosikymme­nessä lisää asun­to­ja saman ver­ran kuin niitä on nyt Helsin­gin kaupun­gin alueel­la. Pienem­mistäkin asioista Suomes­sa väitel­lään kuin siitä, mihin täl­lainen määrä rak­en­tamista sijoit­tuu. Jostain syys­tä yhdyskun­tarakenne nousee keskustelu­un vas­ta kun oma lähivirk­istysalue on uhat­tuna. Aika pienel­lä melul­la on valmis­tel­tu maakun­takaavaa, jon­ka ainakin pitäisi ohja­ta tule­vaa rakentamista.

Helsin­gin seudun yhdyskun­tarakenne on pahasti hajon­nut. Maa­ta kyl­lä riit­tää tuh­lat­tavak­si, mut­ta laa­jalle levin­nyt kaupun­ki toimii huonos­ti. Se tekee asumis­es­ta kalli­im­paa sekä lähel­lä keskus­taa että kauem­pana. Liikku­mi­nen paikas­ta toiseen vaatii paljon aikaa, ben­saa ja  rahaa sekä asfaltil­la peit­et­tyä maa­ta. Helsin­gin seudul­la käytetään ihmis­ten liikut­tamiseen paikas­ta toiseen kaksinker­tais­es­ti ener­giaa tavanomaisi­in euroop­palaisi­in kaupunkei­hin verrattuna.

Huono kaupunki­rakenne on myös elinkei­nop­o­li­it­ti­nen ongel­ma. Palveluelinkeinot eivät men­esty, kun asukkaiden lähel­lä on vähän palvelu­ja ja palveluyrit­täjän lähel­lä on vähän asukkai­ta. Kaupunkiseu­tu­jen kil­pailukykyä koske­vat tutkimuk­set osoit­ta­vat, että suuret ja monipuoliset työ­markki­na-alueet men­estyvät maail­mal­la parem­min kuin pienet. Osaamiseen perus­tu­vas­sa yri­tys­toimin­nas­sa tarvi­taan paljon erikois­tunut­ta osaamista pienel­lä alueel­la tiivi­is­sä kanssakäymisessä keskenään. Se on mah­dol­lista vain, jos väkeä on paljon. Helsin­gin seudun miljoona asukas­ta on kan­sain­välisi­in kil­pail­i­joi­hin ver­rat­tuna vähän. Pienu­u­den hait­taa pahen­taa hajaan­tunut yhdyskun­tarakenne. Vähäi­nen joukko on vielä kaukana toisistaan.

 

Ihmis­ten asuin­toiveista saadaan kyse­ly­tutkimuk­sis­sa ris­tiri­itaisia tieto­ja. Enem­mistö halu­aisi asua väljäl­lä omakoti­ton­til­la, mut­ta toisaal­ta lähel­lä kaikkea. Asun­to­jen hin­nat anta­vat real­is­tisem­man kuvan asum­is­toiveista. Var­maankin sitä, mis­tä ollaan valmi­it mak­samaan enem­män, halu­taan enem­män. Emme tee mitään tiedol­la, kuin­ka moni halu­aisi asua Töölössä, mut­ta asun­to­jen hin­nat ker­to­vat, että use­ampi halu­aisi kuin pystyy. Töölömäistä asum­ista kan­nat­taa siis rak­en­taa lisää – ja rakennetaankin.

Asumisen kalleus ajaa ihmisiä muut­ta­maan Helsingistä kehyskun­ti­in. Väite johtaa harhaan. Joidenkin on muutet­ta­va kehyskun­ti­in, kos­ka lähempänä ei ole tarpeek­si asun­to­ja.  Hin­ta ei syn­nytä muut­ta­jien vir­taa vaan valikoi, ketkä joutu­vat muut­ta­maan kauas. Asumisen hin­taa sään­nöstelemäl­lä ei tulisi lisää tilaa. Vähem­män väkeä Helsinki­in mah­tu­isi, jos ihmisil­lä olisi varaa asua väljemmin.

Toki jotkut halu­a­vat aidosti asua kaukana kehyskun­nis­sa, mut­ta hin­nat pal­jas­ta­vat, että lähem­mäs olisi tuli­joi­ta, jos mah­tu­isi. Helsinki­in ja muille keskeisille paikoille pitäisi siis rak­en­taa lisää.

Mon­es­sa euroop­palaises­sa kaupungis­sa läh­es kaik­ki rak­en­t­a­mi­nen keskitetään raidey­hteyk­sien varaan. Näin tehdään esimerkik­si Kööpen­ham­i­nas­sa ja Ams­ter­damis­sa. Jos näin tehtäisi­in Helsin­gin seudul­la, tarvit­taisi­in raitei­ta ja niiden rak­en­t­a­mi­nen mak­saa. Kyse olisi mil­jardeista. Voi kuu­lostaa paljol­ta, mut­ta se on vähän.

Kaavail­tu asun­to­tuotan­to mak­saa suun­nilleen 50 mil­jar­dia. Tähän ver­rat­tuna raidein­vestoin­nit oli­si­vat pikku­ra­haa, noin 100 euroa asuin­neliötä kohden. Pelkästään velvoite rak­en­taa pysäköin­tipaikko­ja nos­taa asun­to­jen hin­taa kan­takaupungis­sa 500 eurol­la asuin­neliötä kohden. Ellei raken­neta raitei­ta, pitää investoi­da moot­toritei­hin, ja se on vielä kalli­im­paa. Helsingis­sä aio­taan upot­taa pelkästään kah­teen Itäväylän risteyk­seen neljän­nesmil­jar­di euroa.

Raiteit­ten äärelle keskit­tämisen esteenä ei ole raha vaan kateus. Se syr­jisi maan­omis­ta­jia, joiden maat eivät ole raitei­den ulot­tuvis­sa. Jokainen kun­ta pitää kas­vavaa asukaslukua tavoit­teenaan, eivätkä raiteet yllä joka kuntaan.

Tas­a­puolisu­un on huono lähtöko­h­ta kaavoituk­selle. Maan­omis­ta­jien haaveile­mis­sa myyn­tivoitois­sa on kyse pikku­ra­hoista ver­rat­tuna huonon yhdyskun­tarak­en­teen tuot­tami­in hait­toi­hin. Asum­ista ei pidä sirotel­la ympäri­in­sä tas­a­puolisu­u­den nimis­sä. On toisaal­ta kohtu­ullista, että ne onnen­pekat, joiden pel­lon arvo satak­er­tais­tuu uuden ratay­htey­den ansioista, osal­lis­tu­vat raitei­den rak­en­tamiseen rakennusmaamaksulla.

Mitään jät­timäisiä raidein­vestoin­te­ja ei edes tarvi­ta. Maakun­takaa­van laati­joil­la on erikoinen pul­ma. Muut­ta­jia tarvit­taisi­in vielä paljon enem­män täyt­tämään maan­omis­ta­jien ja kun­tien haaveet uusista asuinalueista. Kun­tien välisen tas­a­puolisu­u­den var­jelu on johta­mas­sa sel­l­aiseen jär­jet­tömyy­teen, ettei edes jo valmi­iden tai rak­en­teil­la ole­vien raitei­den var­relle voi­da osoit­taa riit­tävää asu­tus­ta, kos­ka asukkai­ta ei riit­täisi rataverkon ulkop­uolisi­in kun­ti­in. Eihän tämä noin voi olla!

 

Halu­a­vatko kaik­ki asua raideli­iken­teen var­rel­la? Eivät kaik­ki, mut­ta tarpeek­si moni halu­aa. Raidey­hteys ei tarkoi­ta ker­rostalo­sum­mia. Myös Kau­ni­ainen on rak­en­tunut ase­man ympärille.

Kansalais­ten toiveen pien­talosta keskeisel­lä paikalla voi toteut­taa junaan, metroon tai pikaratikkaan nojaavas­sa puu­tarhakaupungis­sa, jos­sa kaikil­la on käve­ly­mat­ka kaup­paan, koulu­un ja ase­malle. Tämä ei mah­dol­lista puolen hehtaarin tont­te­ja, mut­ta tuli­joi­ta riit­tää keskieu­roop­palaistyyp­pisille pien­taloalueille aivan tarpeeksi.

Hin­nat pal­jas­ta­vat, että tarvit­semme toisaal­ta lisää kan­takaupunki­maista asum­ista ja toisaal­ta kohta­laisen hyvil­lä paikoil­la lähel­lä palvelu­ja sijait­se­via pien­taloaluei­ta. Emme tarvitse ker­rostalolähiöitä emmekä irral­lisia omakotiläm­päre­itä keskel­lä savipel­to­ja. Huonoa ei kan­na­ta rak­en­taa vain, jot­ta se olisi hal­paa. Kun raken­netaan hyvää mut­ta tarpeek­si, hyvä asum­i­nen on kaikkien ulottuvilla.