Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä
========
Uudenmaan asukasluvun arvioidaan nousevan yli 400 000 asukkaalla vuoteen 2035 mennessä. Tästä puolet on tulee syntyvyyden enemmyydestä, kolmannes maahan muutosta ja kuudennes muutosta muualta Suomesta. On helppo ennustaa kaupungistumisen jatkuvan, sillä Suomi on EU:n maaseutuvaltaisin maa. Helsingin seudulle muuttaisi asukkaita enemmän ja nopeammin, jos olisi asuntoja joihin muuttaa. Muuttopaine näkyy asuntojen hinnoissa.
Koska vielä asumisväljyyskin jatkanee kasvuaan, tarvitaan Helsingin seudulle parissa vuosikymmenessä lisää asuntoja saman verran kuin niitä on nyt Helsingin kaupungin alueella. Pienemmistäkin asioista Suomessa väitellään kuin siitä, mihin tällainen määrä rakentamista sijoittuu. Jostain syystä yhdyskuntarakenne nousee keskusteluun vasta kun oma lähivirkistysalue on uhattuna. Aika pienellä melulla on valmisteltu maakuntakaavaa, jonka ainakin pitäisi ohjata tulevaa rakentamista.
Helsingin seudun yhdyskuntarakenne on pahasti hajonnut. Maata kyllä riittää tuhlattavaksi, mutta laajalle levinnyt kaupunki toimii huonosti. Se tekee asumisesta kalliimpaa sekä lähellä keskustaa että kauempana. Liikkuminen paikasta toiseen vaatii paljon aikaa, bensaa ja rahaa sekä asfaltilla peitettyä maata. Helsingin seudulla käytetään ihmisten liikuttamiseen paikasta toiseen kaksinkertaisesti energiaa tavanomaisiin eurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna.
Huono kaupunkirakenne on myös elinkeinopoliittinen ongelma. Palveluelinkeinot eivät menesty, kun asukkaiden lähellä on vähän palveluja ja palveluyrittäjän lähellä on vähän asukkaita. Kaupunkiseutujen kilpailukykyä koskevat tutkimukset osoittavat, että suuret ja monipuoliset työmarkkina-alueet menestyvät maailmalla paremmin kuin pienet. Osaamiseen perustuvassa yritystoiminnassa tarvitaan paljon erikoistunutta osaamista pienellä alueella tiiviissä kanssakäymisessä keskenään. Se on mahdollista vain, jos väkeä on paljon. Helsingin seudun miljoona asukasta on kansainvälisiin kilpailijoihin verrattuna vähän. Pienuuden haittaa pahentaa hajaantunut yhdyskuntarakenne. Vähäinen joukko on vielä kaukana toisistaan.
Ihmisten asuintoiveista saadaan kyselytutkimuksissa ristiriitaisia tietoja. Enemmistö haluaisi asua väljällä omakotitontilla, mutta toisaalta lähellä kaikkea. Asuntojen hinnat antavat realistisemman kuvan asumistoiveista. Varmaankin sitä, mistä ollaan valmiit maksamaan enemmän, halutaan enemmän. Emme tee mitään tiedolla, kuinka moni haluaisi asua Töölössä, mutta asuntojen hinnat kertovat, että useampi haluaisi kuin pystyy. Töölömäistä asumista kannattaa siis rakentaa lisää – ja rakennetaankin.
Asumisen kalleus ajaa ihmisiä muuttamaan Helsingistä kehyskuntiin. Väite johtaa harhaan. Joidenkin on muutettava kehyskuntiin, koska lähempänä ei ole tarpeeksi asuntoja. Hinta ei synnytä muuttajien virtaa vaan valikoi, ketkä joutuvat muuttamaan kauas. Asumisen hintaa säännöstelemällä ei tulisi lisää tilaa. Vähemmän väkeä Helsinkiin mahtuisi, jos ihmisillä olisi varaa asua väljemmin.
Toki jotkut haluavat aidosti asua kaukana kehyskunnissa, mutta hinnat paljastavat, että lähemmäs olisi tulijoita, jos mahtuisi. Helsinkiin ja muille keskeisille paikoille pitäisi siis rakentaa lisää.
Monessa eurooppalaisessa kaupungissa lähes kaikki rakentaminen keskitetään raideyhteyksien varaan. Näin tehdään esimerkiksi Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa. Jos näin tehtäisiin Helsingin seudulla, tarvittaisiin raiteita ja niiden rakentaminen maksaa. Kyse olisi miljardeista. Voi kuulostaa paljolta, mutta se on vähän.
Kaavailtu asuntotuotanto maksaa suunnilleen 50 miljardia. Tähän verrattuna raideinvestoinnit olisivat pikkurahaa, noin 100 euroa asuinneliötä kohden. Pelkästään velvoite rakentaa pysäköintipaikkoja nostaa asuntojen hintaa kantakaupungissa 500 eurolla asuinneliötä kohden. Ellei rakenneta raiteita, pitää investoida moottoriteihin, ja se on vielä kalliimpaa. Helsingissä aiotaan upottaa pelkästään kahteen Itäväylän risteykseen neljännesmiljardi euroa.
Raiteitten äärelle keskittämisen esteenä ei ole raha vaan kateus. Se syrjisi maanomistajia, joiden maat eivät ole raiteiden ulottuvissa. Jokainen kunta pitää kasvavaa asukaslukua tavoitteenaan, eivätkä raiteet yllä joka kuntaan.
Tasapuolisuun on huono lähtökohta kaavoitukselle. Maanomistajien haaveilemissa myyntivoitoissa on kyse pikkurahoista verrattuna huonon yhdyskuntarakenteen tuottamiin haittoihin. Asumista ei pidä sirotella ympäriinsä tasapuolisuuden nimissä. On toisaalta kohtuullista, että ne onnenpekat, joiden pellon arvo satakertaistuu uuden ratayhteyden ansioista, osallistuvat raiteiden rakentamiseen rakennusmaamaksulla.
Mitään jättimäisiä raideinvestointeja ei edes tarvita. Maakuntakaavan laatijoilla on erikoinen pulma. Muuttajia tarvittaisiin vielä paljon enemmän täyttämään maanomistajien ja kuntien haaveet uusista asuinalueista. Kuntien välisen tasapuolisuuden varjelu on johtamassa sellaiseen järjettömyyteen, ettei edes jo valmiiden tai rakenteilla olevien raiteiden varrelle voida osoittaa riittävää asutusta, koska asukkaita ei riittäisi rataverkon ulkopuolisiin kuntiin. Eihän tämä noin voi olla!
Haluavatko kaikki asua raideliikenteen varrella? Eivät kaikki, mutta tarpeeksi moni haluaa. Raideyhteys ei tarkoita kerrostalosummia. Myös Kauniainen on rakentunut aseman ympärille.
Kansalaisten toiveen pientalosta keskeisellä paikalla voi toteuttaa junaan, metroon tai pikaratikkaan nojaavassa puutarhakaupungissa, jossa kaikilla on kävelymatka kauppaan, kouluun ja asemalle. Tämä ei mahdollista puolen hehtaarin tontteja, mutta tulijoita riittää keskieurooppalaistyyppisille pientaloalueille aivan tarpeeksi.
Hinnat paljastavat, että tarvitsemme toisaalta lisää kantakaupunkimaista asumista ja toisaalta kohtalaisen hyvillä paikoilla lähellä palveluja sijaitsevia pientaloalueita. Emme tarvitse kerrostalolähiöitä emmekä irrallisia omakotilämpäreitä keskellä savipeltoja. Huonoa ei kannata rakentaa vain, jotta se olisi halpaa. Kun rakennetaan hyvää mutta tarpeeksi, hyvä asuminen on kaikkien ulottuvilla.
Asumiskustannukset ovat nykyisellään kaupungeissa paljon korkeammalla kuin maalla, mikä mielestäni on tulkittavissa niin, että yksittäisen ihmisen on “järkevämpää” rakentaa sinne missä se on edullista. Miksipä asia ei voisi olla niinkin, että rakentaminen taajama-alueelle olisi helpompaa kuin metsän keskelle?
Hyvä kirjoitus, mutta poimit luvut mistä parhaiten sopii:
- Kantakaupungista pysäköintikulut
— Pääkaupungin pääväylän päivitykset vastaamaan jo rakennettuja neliötä.
— Tyhjältä pellolta raidekustannukset
Kannatan vahvasti ajatusta Keski-Euroopan kaltaisesta tiivistä ja kaunista pientalokaupunkista ja ‑kylästä. Se voidaan toteuttaa upeasti raiteen varrelle, mutta hyvin toimivia esimerkkejä on myös rakentamisesta suuren moottoritien varteen.
Aika kova kysyntä oli myös myös vehreässä 50-luvun lähiössä sijaitsevasta 3h + k kerrostaloasennosta. Myimme pari vuotta sitten oman asuntomme Pohjois-Haagan vanhasta osasta vuorokaudessa ja saimme kolme tarjousta yli pyyntihinnan. Kaupunkiin asettumassa olevat nuoret parit tarvitsevat juuri tuonlaisia vaihtoehtoja. Ostajat olivat hyvin koulutettuja urheilua harrastavia alle kolmekymppisiä. Juuri niitä, mitä Osmo aikaisemmin halusi Hitasilla houkutella. Kerrostalolähiöitä on monenlaisia. En nyt ymmärrä Osmon kommenttia, että emme tarvitsisi kerrostalolähiöitä.
Miksi etätyömahdollisuutta ei käytetä nykyistä selvästi enemmän hyväksi? Useat asiantuntijatyöt pystytään nykyisin hoitamaan etätyönä. Tällöin omakotitalo järven rannalla ja työpaikka Helsingin keskustassa ei olisi saavuttamoton unelma niin monelle kuin se on nyt.
OS: Raideyhteys ei tarkoita kerrostalosummia. Myös Kauniainen on rakentunut aseman ympärille.
Kauniainen on rakentunut aseman ympärille yli sata vuotta sitten. Aseman seutu on pienimuotoinen ilman massiivisia ali- ja ylikulkuramppeja, toimimattomia haisevia hissejä ja lasikatteisia käytäviä joiden vuoksi muilla asemilla joutuu liityntäbussilta kävelemään monta sataa metriä asemalaiturille.
Nykyään on kuitenkin tapana rakentaa aseman seudut mahdollisimman raskaasti ja kalliisti. Ihan samaan tapaan kuin asuinalueet tehdään erillisiksi lähiöiksi joissa ei ole palveluita ja joissa noudatetaan parkkipaikkanormia.
Slummit eivät synny siitä että modernistinen arkkitehtuuri sattui jättämään koristelun pois julkisivuista. Se syntyy suunnittelun mittakaavasta, ihan asukaskunnan sosiaalisesta statuksesta riippumatta.
Suuri kunta, suuret toleranssit…
Suhtellisuudentajua kaavoituskeskuteluun, virkistävää. Noi sun raideluvut on väärin, tosin tavalla joka tukee argumenttiasi: raiteet maksaa 50–500 euroa asuinneliöltä riippuen siitä kuinka lujaa eli kauas tulee päästä. Samaa se on liikenteen kustannuksissa yleisemmin, koskee myös kuljetuksia eli elinkeinoelämää.
Se motarien muuttaminen kaduksi on ratkaisu. 11 miljoonaa kerrosneliötä, vastaa noin 250 000 asukasta. Kehä I sisään. Melkein mikä tahansa muu on näpertelyä.
Ihan asiaa (eikä edes Helsingin erinomaisuutta naapurikuntiin verrattuna korostettu liikaa).
Luulen että noihin asukasmääriin pääsemisesksi tarvitaan omakotialueiden lisäksi myös sitä töölöläistä rakentamista — ainakin jos halutaan raideliikenteen osuuden kasvavan. Kaikki työpaikat eivät ole Helsingin keskustassa, joten laajenevalla metropolialueella, jossa matkustetaan kaikkiin suuntiin, oman auton käyttö on usein helpoin ratkaisu. Toimivin keino rakentaa kaupunkia raideliikenteen varaan lienee nauhakaupunki hyvin tiiviine kerrostaloihin tai jopa pilvenpiirtäjiin perustuvine asemanseutuineen.
Kaavoittamisen tuomia pikavoittoja olen kommentoinut joskus ennenkin. Olisi hyvä jos saataisiin aikaiseksi järjestelmä, joka poistaa keinotteluhyötyjä nykyistä (jo tähän tähtäävää) järjestelmää paremmin. Pitää toki muistaa, että kaavoitushyötyä tulee molempiin päihin rataa. Kai helsinkiläisiltäkin kerätään pois se arvonnousu, jota uusien ratojen rakentaminen sille tuo. (Keinoista molempien päiden osalta joku toinen kerta.)
Juuri näin. 300 m² pientalotontteja, johon mahtuu helposti 100–180 m² pientalo, (kellari + 1,5 kerrosta). Kun hartiapankkirakentaminen tehdään riittävän byrokratia vapaaksi, neliö hinta jää 1,5–2 k€ asuinneliö, tässä voi olla tontinkin hinta mukana. Tommosten talojen keskimääräinen asukasluku on lähempänä 4 kun 3:a.
Kerrostalo-ruutukortteli tiheyteen ei tietysti päästä, mutta tehokkuus on parempi kun luulisi. Jos tätä toteutetaan vähän laajemmin, grynderinkartellin on pakko alkaa tiputtamaan kantakaupungin huoneistojen hintoja.
Amerikan maalla elää sanonta, joka kuvaa harhaa nerokkaan ytimekkäästi: “Nobody goes there anymore. It’s too crowded.”
Uusien tiiviiden kaupunkialueiden rakentamisessa tulee ottaa huomioon myös rakennusten monikäyttöisyys. Joku ulkomaalainen ryhmä oli ihmetellyt Arabianrannassa, että “missä se kaupunki täältä on?”. Eihän siellä ole mitään muuta kuin lähiöasuntoja.
Kaupunki tarvitsee muunneltavaa, “turhaa” tilaa, jota vanhoissa kaupunkikeskustoissa on. Uusilla alueilla rakennukset suunnitellaan liian “valmiiksi”. Muutoksille ei ole edes mahdollisuuksia. Tämä on ehdottomasti suurin epäkohta kaikilla 60 vuotta nuoremmilla asuinalueilla ja estää tehokkaasti kaupungin kehittymisen.
Kun rakennetaan uutta kaupunkia, joka taloon pitää tehdä pari kerrosta tyhjää ensin ja sitten vaikka kahdeksan+ kerrosta asuntoja (ja kellarikerros tai pari jos maaperä mahdollistaa). Kun alue alkaa valmistua niin näille kahdelle monikäyttöiselle kerrokselle tulee kummasti kysyntää. Kaupunki voisi vaikka ottaa ne väliaikaisesti hallintaansa rakentamisvaiheen jälkeen jos ei ostajaa tai vuokralaista vielä silloin näy.
Näin mahdollistetaan vaikka etätyötoimistojen, kauppojen ym. syntyminen spontaanisti kaupunkirakenteen sisälle.
400 000 asukasta saadaan mahtumaan vaikka Helsingin nykyisten rajojen sisään jos on halua kehittää tästä aito kaupunki. Eikä sitä estä maanomistajien keskinäinen kateus eikä autopaikkojen kalleus. Sen estää älytön maankäyttö- ja kaavoituspolitiikka.
Jos kaupungissa halutaan pitää golf kenttiä, siirtolapuutarhoja, kesäsiirtoloita, satoja hehtaareja peltoja, lentokenttä ja muuta vastaavaa toimintaa parhailla asuinpaikoilla, niin sitten asunnot joudutaan rakentamaan kauemmas. Tali, Kivinokka, siirtolapuutarhat, Tuomarinkartano, Haltiala, Viikki, Mustikkamaa… maata riittää jo olemassa olevan joukkoliikenneinfran tavoittamana, kaavoittaja vaan haluaa museoida kaiken noilla alueilla olevan ja työntää asumisen kehyskuntiin.
Halvemmaksi tulisi muuttaa aluepolitiikan suuntaa nykyisestä Uuttamaata ja erityisesti pääkaupunkiseutua suosivasta.
400000 asukkaan sijoittaminen voidaan toteuttaa raideverkon varaan tiivistämällä nykyisten ja rakenteilla olevien asemien läheisyyteen uutta kerrosalaa noin 150000 asukkaalle ja rakentamalla uusi metrorata, jolla saadaan parikymmentä uutta asemaa, joiden lähimaankäyttö voidaan suunnitella niin, että noin 200000 asukasta saa nopean raideyhteyden joka puolelle seudulla. Loput 50000 sijoittuu osin kantakaupunkiin, osin Porvoon, Lohjan ja Hyvinkää-Riihimäki alueen tiivistyviin ja laajentuviin kaupunkeihin.
Halvimmalla pääsee liikennetaloudessa, jos metron osuutta kasvatetaan eniten. Jos se ei käy, joudutaan sitten tekemään hitaampia raideverkon linkkejä enemmän. Ilman Pisaraa tullaan toimeen, jos lähijunaverkkoa korvataan metrolla tai osin maanalaisella pikaratikalla ( siis jos ei haluta sanoa sitä metroksi )
Hyvää asuinympäristöä pystytään tekemään, jos raidepainotus on vallitseva. Nykyiset asemat eivät riitä, joten varsinkin Kehä III:n sisällä on toteutettava uusia metroasemia. Pikaratikka on hyvä verkon täydentäjä poikittaissuunnassa.
Tässä Hesarin Östersundom-juttua lukiessa kävi mielessä, että olisi hauskaa voida käydä metrolla Porvoossa kahvilla. Jos se on suunnitelmissa jo Majvikissa, ei kai olisi iso homma jatkaa siitä Porvooseen? Luonnonläheisiä pikkukaupunkeja sinne asemien ympärille.
Lauttasaareen mahtuu se 10 000 kun muutetaan Länsiväylä bulevardiksi. Ja Koivusaareen pilvenpiirtäjiä.
Jakriborgin lähiöstä on tainnut joskus olla täälläkin juttua mutta linkitetään nyt vielä kerran:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Jakriborg
Eikä ole syntynyt ruotsalaisen kunnallisdemokratian kompromissiajattelun hedelmänä vaan hyvin yksityisten grynderien ahneuden ohjaamana…
” Asumisen hintaa säännöstelemällä ei tulisi lisää tilaa”
Väitätkö että koko asuntorakentamiskapasiteetti on käytössä?
Voin kertoa salaisuuden. Se ei ole käytössä vaan panttaamalla rakentamista rakennusliikkeet säätelevät hintoja haluamallaan tavalla ja kaupungin siunauksella. En ole ainakaan havainnut että kaupunki tekisi jotakin asian eteen. Rakentamisveltoiteaikoja jatketaan automaattisesti jos vain tajuaa kysyä eikä sopimussakkoja tunneta.
Kaupungin lepsuus asuntotuotannon varmistamisessa on suurin syy ihmisten muuttovirtaan pois kaupungista. Tavoite 5000 asunnon kaavoittamisesta ja rakentamisesta vuosittain on vesittynyt jo kymmenen vuoden ajan. Mitä ovat tehneet virkamiehiä valvovat lautakunnat tai valtuusto. Erottaneet vastuulliset virkamiehet? Painostaneet muuten täyttämään tavoitteet? Käynnistäneet lisää kaupungin omaa tuotantoa?
Vaiko ei mitään?
Vastaus taitaa olla tuo viimeinen.
Kun kerta yhteiskunta halutaan sitoa talouskasvulle ja tämä johtaa myös kaupungin kasvuun, niin eikö voisi vihdoin ruveta tekemään suurkaupunkia? Eli poliitikot ohjaisivat kasvun kohti taivaita, ei metsiä. Tästä oli osuva artikkeli taannoisessa National Geographicin suomiversiossa.
Kun nyt tätä luontoon palaamista tehdään omakotialuein ja lähiöillä, niin jonkun vuosikymmenen jälkeen kaupungit ovat levinneet yhtenäisenä mattona ympäri Uuttamaata. Radanvarteen rakennetut lähiötkin alkavat leviämään kohti toisiaan ja täyttävät välit. Tämän varmaan ymmärtää parhaiten ne, jotka näkivät vielä 60-luvulla sikaloita, peltoja ja metsää heti Pasilan takana. No, Keskuspuisto jäi, mutta enää ei juoksentele hirviä pihoissa. Halutaanko vielä laajentaa kaupunkia uusille pelloille ja uusiin metsiin? Vielä kun krääsälle pitää saada uutta tilaa, niin nykykokoisiin taloihin menee aina vain vähemmän asukkaita, mikä tosiaan lisää tarvetta entisestään.
Vaikka korkeampi asuintalo on kalliimpi rakentaa, niin se on myös turvallisempi, koska on pakko laittaa sprinklaus. Kummallista muuten, että matalimmissa taloissa hyväksytään palokuolemat, vaikka ne voitaisiin eri järjestelmin estää. Muutama tonni liikaa per asunto? En ymmärrä tätäkään arvomaailmaa, jossa autopaikka on pakollinen, mutta sitten koko roska saa palaa.
Minusta olisi syytä päästä irti näistä manhattan- ja dubaipuheista, koska ihan kaikki ei ajattele samoin kuin arkkitehdit: että metsä on vain puhdas kangas, jolle arkkitehdillä on oikeus vedellä pensselillä laatikoitaan. Meri-Rastilassa on kuulemma jo lähdetty Koijärven jäljille.
Eikä nämä Helsingin nykyiset “pilvenpiirtäjä”-hankkeet ole edes korkeampia kuin nykyiset voimaloiden piiput, vaan reilusti matalampia. En tosiaan haikaile Manhattania, vaan ajattelen niin, että korkeammalla rakentamisella säästetään luontoa jossain muualla. Se miltä siluetti näyttää ruotsinlaivankannelta on minusta täysin typerä argumentti kaavoituksen rajaksi. Ja tuskinpa ihan jokaisen silmään tornien täyttämä siluetti on yhtä maanpäällistä helvettiä. Varjotkin liikkuu maapallon liikkuessa, joten täydellisen pimeyden tuottaminen on aika vaikeaa.
Lähiöistyminen ja matala rakentaminen, kuten Arabianranta, johtaa myös siihen, että kaupan oligopoli vahvistuu. Olisi kiva, jos muillakin olisi mahdollisuus kilpailla kaupan alalla kuin saksalaisilla miljardööreillä. Tätä varten tarvittaisiin reilusti enemmän asukkaita uusille alueille, jotta muutkin kuin hurjimmat uskaltaisivat ryhtyä yrittämään isoja vastaan.
Ja aika hiljaista kaupunkia on saatu aikaan nykyisellä kaavoituksella: koiranulkoiluttajat ja itsensä juoksuttajat uskaltavat iltaisin ulos ja muut pelkäävät tyhjiä katuja. Minusta kaupungin elävöittäminen tarkoittaisi enenmmän kaupunkilaisia kaduille, kuin turistirysiä keskustaan.
Hamilo:
Näkis vaan. Länsimetron parhaalle paikalle kaikkien palvelujen ääreen (uusien liikerakennusten ja metroaseman päälle) Tapiolan keskustaan haluttaisiin tehdä vähän korkeampaa rakentamista.
Ei vaan näytä oikein lupaavalta, ehdotusta vastustavat (nimbyjen lisäksi) Museovirasto, Ely-keskus ja arkkitehtimafia. Ei kuulema sovi kulttuurimaisemaan… (voisi sanoa jotain ilkeää arkkitehdeistä ja valtion ympäristöviranomaisista, mutta jääköön nyt 🙂 )
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/87738-ely-keskuskaan-ei-halua-lisaa-torneja-tapiolaan
Kun olen tietämätön ja ihan onneton näissä asioissa haluaisin kysyä, miksi kaupunki ei itse rakennuta noita taloja? Siis antaa piirustukset, paikan, aikataulun ja muut tarvittavat bumagat sekä vartioi laatua ja sitten myy asunnot. Puuttuuko tietämys, vai mistä ahdistaa? En tiedä säästäisikö, mutta kannattaisiko kokeilla? Älkää nyt ihan naurako minua pihalle. Antakaa perusteita ajatuksen typeryydestä.
“Tässä Hesarin Östersundom-juttua lukiessa kävi mielessä, että olisi hauskaa voida käydä metrolla Porvoossa kahvilla. Jos se on suunnitelmissa jo Majvikissa, ei kai olisi iso homma jatkaa siitä Porvooseen?”
Saman tien kai voisi käydä metrolla Pietarissa kahvilla. Siellä voisi piipahtaa myös Eremitaasissa.
Itse asiassa tuollainen metrohan onkin jo; se on tosin reititetty Kouvolan eikä Porvoon kautta, jotta se on englantilaisten laivatykkien ulottumattomissa.
Pietarin metroon integroiminen olisi sikäli fiksua, että sitten Helsingin metrossa olisi jotain vaihtolinjojakin…
Saa sitä kysyä tyhmiä, suorastaan kannatettavaa. Tuota mitä kuvaat kutsutaan HITASiksi.
Kaupunki on antanut asuntotuotannon pelkästään isoille gryndereille. Grynderit ovat saaneet virkamiehet ja päättäjät täysin talutusnuoraansa. Siinä yksinkertaisaesti koko homma. Kaupunki ja grynderit elävät symbioosissa jota ei ulkopuoliset pääse häiritsemään
Gryndereideitä kiinnostaa vain voitto, ja mitä vähemmän he rakentavat sitä paremman voiton ne saavat kun hinnat nousevat niukkuuden myötä. Kaupunki hyötyy hinnannoususta koska se saa myymistään tai vuokraamistaan tonteista paremman hinnan silloin kun asuntojen hintakin on korkealla. Molemmat hyötyvät ja kansa maksaa, tai sitten muuttaa pois.
Kaupungin ahneus on siis syy, jos se ryhtyisi itse tuottamaan tai edes rakennuttamaan asuntoja, se menettäisi tonttituloja hintojen kohtuullistumisen seurauksena.
Tilastokeskuksen mukaan asumisväljyys on nykyisin luokkaa 1 asukas per 40 m². Jos vähän kasvatetaan tuosta mukavuudenhalun nimissä, niin lasketaan 45 m² per asukas.
Se tekee 18 000 000 asuinneliötä. Osmon tarjoamat 50 miljardia kattaa siis melkolailla sopivasti kyseisen rakentamisen kustannukset. Oulussa uusia asuntoja saa hieman yli 2000e/neliö ja voidaan olla varmoja, että tappiolla niitä ei sielläkään rakenneta. Eikä se rakentaminen hirveän paljon kalliimpaa ole pk-seudullakaan. Jos lasketaan pk-seudulle 20% kustannuslisää, niin vieläkin mahdutaan alle 50 miljardin.
Kuitenkin rakennusfirmat laskuttavat 18 000 000 rakennusneliöstä noin 90 miljardia. (jos 5000e/m2 nykyisin edes piisaa uudisrakentamiselle kehä3:sen sisällä.)
En kannata hintasäätelyä, mutta siltikin sopisi miettiä, että miten kilpailu- ja kaavoitusviranomaiset pystyisivät lisäämään kilpailua tuolla markkinalla. Etenkin kun lainaraha on markkinoilla ennätyshalpaa, joten pääomakulujenkin pitäisi olla alltime-low lukemissa, niin edes pääomakuluilla ei voi perustella tuota hintapremiumia.
Korkeat myyntihinnathan toki johtuvat valtavasta kysynnästä ja rajallisesta tarjonnasta, kuten Osmokin sanoo. Tulijoita on enemmän kuin asuntoja. Poliitikot vaikuttavatkin olevan raksafirmojen ja omien omistusasuntojensa arvonnousun hypnotisoimia, eivätkä ilmeisesti pysty tai edes halua tehdä asialle mitään.
Joku Punavuoren tiheys/korkeus riittäisi vallan mainiosti, eikä se siitä torneilla edes niin kovasti nouse, ja mahtuu sinne jokunen puistokin. Korkeat talot sinänsä ihan OK, mutta semmoinen katukuilu jonka vierellä on 16-kerroksiset talorivat on oikeasti vähän ankea, tai niin leveä että se tehokkuus katoaa siihen.
Demotaan. Sanotaan nyt vaikka näin ruutukaavalla:
— 150mx100m kortteli.
— 30m leveä katu, esim. Topeliuksenkatu.
— Kuusikerroksia taloja, jotain 20 — 25 metriä korkeat riippuen huonekorkeudesta.
— 12 metriä syvät talot.
Tuosta seuraa noin 1,4 aluetehokkuus. Sovitaan että joka kuudes kortteli on puisto, niin se on 1,15. Toi tarkoittaa neliökilometrillä 1,15 miljoonaa kerrosneliötä, eli rapiat 20 000 asukasta (keskimäärin 75 m² asunnoissa) sekä 10 000 työpaikkaa. Tämä on ihan tarpeeksi.
Tuonne ei tosin mahdu 10 000 autoa kuin tekemällä autokaupunkikerros maan alle, mutta semmoista se nyt vaan on. Kadunvarsiin mahtuisi ehkä 2 000 pysäköintipaikkaa, semmoinen kalliolainen normi.
Koivusaari on Keilaniemen jo laajan korkeiden talojen alueen lähellä toisella puolen kuin Tapiola. Lauttasaari-seuralle se Koivusaari on ongelma.
“Oulussa uusia asuntoja saa hieman yli 2000e/neliö ja voidaan olla varmoja, että tappiolla niitä ei sielläkään rakenneta.”
Tuossa se tuli kaiken kattavasti. Hesassa on gryndereiden kartelli, ja poliitikoilla ei ole joko halua tai voimia/munaa, siivota sitä pois.
Jos kaupunki myisi Hitas-asunnot markkinahintaan, siinä saattaisi olla jotain järkeä, ellei suorempaa tapaa ohittaa grynderikartelli keksitä. Tällöin asuntoihin päätyisivät ne, joille juuri ne asunnot sopivat parhaiten.
Nyky-Hitas johtaa tehottomampaan asuntokäyttöön — paitsi vuokralle päätyvien osalta — ja siten pahentaa asuntopulaa. Asuntopula nostaa hintoja eikä päinvastoin.
Segregaatioon voinee puuttua halvemmalla tulo- ja alueporrastetuin asumistuin. Se jättäisi ihmisille enemmän valinnanvaraa asuinpaikkansa suhteen. Siihen voisi käyttää osan markkinahintaisten Hitas-asuntojen tuotosta, jos antisegregaatiojärjestelmää halutaan, ja se voitaisiin kohdistaa köyhimpiin.
Riippuu vähän poliitikosta. Konkreettinen asia minkä voi tehdä on avata vaikkapa kaupungin rahoitus ryhmärakentajille. Omat edustajani kannattavat, tietenkin kuka tahansa semmoisella terveen järjen varauksella että tuo on toteutettavissa. Muista en osaa sanoa.
Ilmainen tapa puuttua segregaatioon on kaavoittaa kaupunkikaupunkia jolloin samassa taloyhtiössä on sekä hulppeita näköala-asuntoja että halvempia mutta vähän varjoisia luukkuja. Käytännön esimerkkinä Punavuori. Sivutuotteena saadaan tiiviimpi kaupunkirakenne ja paremmat palvelut.
Tosta sivutuotteesta:
Vasta-argumentti menee jotenkin niin että lapsiperheellä on ihan pakko olla farmarivolvo jotta saa lapset hoitoon ja kouluun.
No, otetaan toi yllä speksaamani esimerkkikortteli siinä on noin 450 asuntoa. Eli 900 asukasta.
Yksinkertaistaen 5% väestöstä on päiväkodissa, 10% peruskoulussa. Tai jotain sinne päin. Noilla osuuksilla yhdessä korttelissa olisi 45 päivähoitolasta ja 90 koululaista. Että ehkä se päiväkoti tai koulu olisi jotenkin siedettävällä kävelyetäisyydellä.
Oulussa pitää ottaa huomioon se, että kaupungin keskeltä kulkee moottoritie, jota pitkin pääsee huristamaan 100km tunnissa ilman ainuttakaan valoristeystä. Motaria jatkuu 20 km sekä etelään että pohjoiseen ja senkin jälkeen vielä pohjoiseen vievä tie on leveäkaistainen.
Poista moottoritie ja Oulun lähiseutujen hinnat räjähtäisivät käsiin, kun matka kehyskuntien edullisille okt-alueille hidastuisi merkittävästi. Esimerkiksi pks työmatka Mäntsälä-Hki vie tunnin kun vastaava matka haukipudas (Oulun pohjoispuolella)-tyrnävä (Oulun eteläpuolella) vie vain puoli tuntia.
Jos esimerkiksi Helsingin läpi kulkisi neljä vastaavaa moottoritietä (helsingissä noin 4x asukkaita Ouluun verrattuna) niin aivan varmasti moinen liikkumisen nopeutuminen näkyisi myös hintatasossa.
Minusta tuntuu että Oulun kaupunkirakenne on aivan varmasti enemmän hajautunut kuin monen muun suuren kaupungin.
(siinä ole kyllä oikeassa että tappiolla niitä ei myydä, arvelen vain että Oulun alueen edullisuudelle on muitakin selityksiä kuin pk-seutua vähemmän ahneet rakennuttajat)
Siis nämä uudet 400k ihmistä tulevat kaiketi nettolisäyksenä paikkakunnalle. Eivätkä täyttämään luonnolista poistumaa alueelta.
Eli ovat Keskusta-taustaisia, että Vihreillä onkin kova työ pitää kannatuksensa entisellään, sillä ulkopaikkakuntalaiset eivät paljoa Helsingin Vihreitä äänestäneet — eivätkä tule äänestämään.
Joo, hanskat käsissä tässä Uutta Fillarikautta odottaen, kun 199 euron fillarilla polkaisin 2500 km viime kesänä. Vieläkö fillari tulevan kesän kestää.
Eivät ole keskustataustaisia. Pääosin olvat synnytyslaitostaustaisia ja aikamoni tulede ulkomailta. Tosin en ymmärrä tätä laskelmaa. Kyllä se Viron työvoimareservinä joskus ehtyy.
30–40 km päässä Oulun keskustasta väestönkasvu on ollut koko maan huippuluokkaa. Tuossa taitaa olla se selitys Oulun alhaiseen hintatasoon.
“30–40 km päässä Oulun keskustasta väestönkasvu on ollut koko maan huippuluokkaa. Tuossa taitaa olla se selitys Oulun alhaiseen hintatasoon.”
Oulussa alhaista hintatasoa pitää yllä kuntien aktiivinen kaavoittaminen, tonteista ei ole pulaa eivätkä rakennusyhtiöt voi muodostaa kertelleja, koska vaihtoehtoja heille on yllin kyllin.
Ouun seudulla kaavoittamienn tehdään etupainotteisesti.
Myöskin maan hankinta on aivan erilaista kuin pääkaupunkiseudulla, jossa tärkeintä on taata maanomistajalle maksimivoitot.
Ouun seudulla kunnat osavta maata raaka-maan hinnalla , kaavoittavat, rakentavat kunnallistekniikan ja myyvät/vuokraavat tontit pienelä voitolla.
Näin 99,9 % asukkaista on tyytyväisiiä, pääkaupunkiseudulla pyritään siihen, että 0,1 % on tyytyväisiä eli maanomistajat ja rakennusliikkeet
MIVa
“Kun olen tietämätön ja ihan onneton näissä asioissa haluaisin kysyä, miksi kaupunki ei itse rakennuta noita taloja? Siis antaa piirustukset, paikan, aikataulun ja muut tarvittavat bumagat sekä vartioi laatua ja sitten myy asunnot. Puuttuuko tietämys, vai mistä ahdistaa? En tiedä säästäisikö, mutta kannattaisiko kokeilla? Älkää nyt ihan naurako minua pihalle. Antakaa perusteita ajatuksen typeryydestä.”
Tpyyluoma
“Saa sitä kysyä tyhmiä, suorastaan kannatettavaa. Tuota mitä kuvaat kutsutaan HITASiksi.”
KariS:
“Kaupunki on antanut asuntotuotannon pelkästään isoille gryndereille. Grynderit ovat saaneet virkamiehet ja päättäjät täysin talutusnuoraansa.”
—
KariS:
“Kaupungin ahneus on siis syy, jos se ryhtyisi itse tuottamaan tai edes rakennuttamaan asuntoja, se menettäisi tonttituloja hintojen kohtuullistumisen seurauksena.”
—-
Saa sitä kysyä tyhmiä, mutta luulin että tämä olisi ollut kaikille jo ihan selvää:
Kyllä kaupunki rakennuttaa asuntoja. Ja hitas-asunto ei ole sama asia kuin kaupungin tuottama asunto.
Kaupungin oma asuntorakennuttaja on asuntotuotantotoimisto, jonka tulee kaupungin Maankäytön ja asumisen toteutusohjelman (MA-ohjelma)
http://www.hel2.fi/taske/julkaisut/2008/ma-ohjelmakirjanen_netti.pdf
mukaan rakennuttaa sekä kaupungin omistukseen tulevat vuokra-asunnot, asumisoikeusasunnot sekä yksityisille kuluttajille myytäviä hitas-asuntoja, kaikenkaikkiaan 1500 asuntoa vuodessa. Kokonaistavoite kaupungissa rakennettaville asunnoille on tuo tälläkin palstalla moneen kertaan toisteltu 5000 asuntoa. Muiden rakennuttajien ja gryndereiden (=perustajaurakoitsija joka itse myös rakentaa rakennuttamansa talot) osuus vuosittaisesta tavoitteesta on siten 3500 asuntoa.
HITAS-tuotantoakin saavat rakentaa ihan kaikki muutkin, se ei ole asuntotuotantotoimiston yksinoikeus.
Ja on sitä muutkin rakennuttaneet. Mm. Lemmikäinen voitti kaupungilta tarjouskilpailussa Saukonpaadesta neljä korttelia, joista yksi piti toteutaa hitaksena, yksi vapaarahoitteisena (muistaakseni) vuokratuotantona ja kaksi vapaarahoitteisena omistustuotantona. Kaupunki määritti hitas-tonteille kattohinnan, kilpailun aikaan 3200 ja 2400 euroa asuntoneliölle.
Tänään taisi olla hesarissa ilmoitus vastaavasta Kalasatamassa alkavasta tonttikilpailusta jossa hitastontille rakennutettavien asuntojen kattohinnaksi oli määritelty 3700 e/asm2.
Varsinaisia omistusasuntojen rakennuttajia pääkaupunkiseudulla toimii enää vain kaupungin oma asuntotuotantotoimisto ja asuntosäätiö, nyt kun VVO sekä SATO ja Avara (ent YH-rakennuttaja) ovat vähitellen lopettaneet gryndaamisen ja rakennuttavat enää vain omaan omistukseensa tulevia vuokra-asuntoja.
Taantuma vuosina Vapaavuoren lanseeraama rahoitusmalli, jossa asunnot alkuvuosina ovat vuokrakäytössä ja vähän päästä vapaasti myytävissä toi rakennuttajiksi myös useita vakuutuslaitoksia.
Pullonkaulana rakentamisessa on pula rakentajista. Rakennusteollisuus RT:n mukaan rakentajien kapasiteetti on ollut kiinni perustajaurakoinnissa, siksi rakennuttajien on ollut vaikea saada tarjouksia omien tuotteittensa rakentamiseen.
Takavuosina kaupunki luovutti tontteja asuntotuotantoon vain rakennuttajille. Ja kaikki kaupungin maalle rakennutettava omistustuotanto oli määritelty hitastuotannoksi. Vain muiden omistamalle maalle sai rakentaa vapaarahoitteista omistustuotantoa. Säänneltyä vuokratuotantoakin tuli joskus takavuosina rakentaa puolet kullekin alueelle tulevasta tuotannosta. Vähä vähältä sittemmin on sekä kaupungin vuokra-asunto- ja hitas-tuotantotavoitetta alennettu.
Nämä asiat linjataan MA-ohjelmassa, joka on parhaillaan tulossa poliitikoille tarkistettavaksi. Eli kaupunki toimii kuten poliitikot linjaavat.
Painovirhe paholainen:
Lemminkäisen tonttien kattohinnat
oli:
Kaupunki määritti hitas-tonteille kattohinnan, kilpailun aikaan 3200 ja 3400 euroa asuntoneliölle.
Ja kun asunnot tulivat myyntiin niihin lisättiin rakennuskustannusindeksin mukainen lisäys. Eli Lemminkäinen myi asunnot ihan laillisesti muistini mukaan jotain 3550 euroa neliö. Muistelisin jopa että näistä tuli hesarin mukaan melkoinen haloo kun Lemminkäisen puhelinvaihde meni myyntipäivän aamuna tukkoon, yrittikö näitä ostaa jopa 40 000 suomalaista?
Paavo Väyrynen loihe lausumaan näin:
Että oikein kuntauudistuksella 400 000 ihmistä lisää pääkaupunkiseudulle. Totta kai kyseessä on ilmeinen provokaatio, joka toisaalta kannattaisi jättää omaan arvoonsa, mutta tästäkö kunnallisvaalit todella joudutaan käymään, siis siitä, uppoaako tällainen puhe (kehyskuntien) äänestäjiin?
Olisin utelias tietämään, millä konkreettisilla keinoilla Väyrynen aikoo mm. pysyttää Suomen kaupungistumisasteen nykyisellä tasolla (tai kääntää sen peräti laskuun), paljonko se maksaa, ja kuuluuko keinoihin esimerkiksi asuntotuotannon lopettaminen kaupunkiseuduilla, ja paljonko se maksaa.
Pidän kyllä maaseutua ja maataloutta arvossa, samoin kuin hajautettua energiantuotantoa, ja omavaraistalouden harjoittamisellekin on minusta Suomessa tilaa, mutta vähä suhteellisuudentaju olisi paikallaan. Kaupungistumiskehityksen asettaminen joidenkin puolueiden hankkeeksi ja vastustaminen sillä perusteella kun kuulostaa lähinnä nostalgisvetoiselta haikailulta takaisin agraariyhteiskuntaan eli sillä ratsastamiselta. Sanon vain, että jos tämä on Väyrysen kuntavaaliteema, se ei ole ihan seuraavan kunnallisvaalikauden asia.
Saisikohan osan siitä 400.000 asukasta Lahden seudulle. Vai onko sinne jo laskettu lisäasutusta.
Yritin saada Lahden seudulla aikaan ratkaisua, jossa alue olisi voinut ottaa vastaan huomattavan osan Helsingin seudun kasvusta, mutta ei kelvannut.