Kuinka nopeasti Helsinki pitää täyttää?

Helsin­gin kaupun­ki nos­ti muu­ta­ma vuosi sit­ten rak­en­tamis­tavoit­teen­sa 5000 asun­toon vuodessa. Koko Helsin­gin seudun tavoite on 13 000 asun­toa, eli keskisu­uren kaupun­gin pitäisi rak­en­taa vuodessa. Ne, joiden mielestä tämä on liian hidas­ta, voisi­vat muis­tut­taa itseään, että Helsin­ki on nopeim­min kas­vavia metropole­ja Euroopas­sa. Toron­toon nyt kuitenkin tulee 150 000 asukas­ta lisää vuosittain.

Muut­topaineet Helsin­gin seudulle ovat suuret. Siitä ker­too asun­to­jen hin­taero. Asun­to­jen neliöhin­nat ovat Helsingis­sä 1000 – 1500 euroa enem­män kuin muut­to­tap­piokaupungeis­sa.  Run­sas sata ton­nia pitää siis pan­na pöytään, jos halu­aa muut­taa vaikka­pa Porista Helsinki­in. Neu­vos­toaikana Mosko­vaan muut­toa hillit­ti­in maan sisäisil­lä pas­seil­la. Sel­l­aisen sai kyl­lä halvemmalla.

Min­ul­la on käsi­tys, että jos asun­to­ja voisi siirtää paikas­ta toiseen hiirellä vetämäl­lä, Helsin­gin seudun asukasluku nousisi nopeasti sadoil­la tuhan­sil­la – ja syöksykier­teen voimistues­sa muual­la Suomes­sa vieläkin paljon enem­män. Niin­pä rak­en­tamista nopeut­ta­mal­la ei voi­da kovinkaan paljon asun­to­jen hin­taa laskea. Tuli­joi­ta riit­tää. Työ­paikko­jen syn­nyt­tämi­nen muualle Suomeen aut­taa paljon enem­män, nopeam­min ja halvem­mal­la. Elinkeino­rakenne nyt vaan ei suosi pikku­paikkakun­tia. Surullista sinänsä.

Helsin­ki on ollut halu­ton kiihdyt­tämään tuo­ta omaa kasvuaan enem­män. Eikä se myöskään ole tuo­hon 5000 asun­toon päässyt. Ei toisaal­ta halu­ta rak­en­taa kaupunkia nopeasti täy­teen, kos­ka sit­ten on kädet sidot­tu. Kaupun­gin kasvu tulee myös nyky­isille veron­mak­sajille perin kalli­ik­si. Pitää rak­en­taa tiet, kiskot, viemärit, vesi­jo­hdot, koulut, päivähoitopaikat ja vaik­ka mitä. Kun­nal­listaloudel­lis­es­ti edullis­in­ta olisi pan­na lap­pu luukulle, päästää Helsinki­in vain ne, joil­la on varaa mak­saa asun­nos­ta paljon sekä lopet­taa kasvu ja investoin­nit. Eteen­päin Kau­ni­ais­ten viitoit­ta­mal­la tiellä!

Helsin­gin kaavoit­ta­mi­nen on vaikea­ta, kos­ka aina tunge­taan jonkun viher­alueille. Tois­sa vuon­na kaavoitus­tavoit­teesta jääti­in jäl­keen, kos­ka val­tu­us­tossa enem­mistönä ole­vat ryh­mät ilmoit­ti­vat kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nalle, ettei Vuosaaren pohjoisosaan suun­nitel­tu 2000 asukkaan aluet­ta tule rak­en­taa. Hel­poin­ta on rak­en­taa kauas, mis­sä kukaan ei asu, ja niin on valitet­tavasti paljon tehtykin.

En myös tiedä, nos­taako vai las­keeko asun­to­tuotan­non kiihdyt­tämi­nen asun­to­jen hin­to­ja Helsingis­sä. Tämä kum­malli­nen väite johtuu siitä, että keskeis­es­ti sijait­se­vat asun­not ovat aina kalli­impia kuin reunoil­la. Mitä enem­män Helsinki­in raken­netaan, sitä keskeisem­mäk­si se muut­tuu. Jos Helsingis­sä olisi vain san­o­taanko kolme taloa, ne oli­si­vat hyvin halpoja.

Minä halu­aisin silti kiihdyt­tää Helsin­gin rak­en­tamista selvästi ja ohja­ta enem­mistön tuos­ta 13 000 asun­nos­ta Helsinki­in, vaik­ka se merk­it­sisikin sitä, että asun­torak­en­t­a­mi­nen Helsingis­sä joskus hiipuu tont­tip­u­laan.  Syy on puh­taasti ekologi­nen ja kaupunkikult­tuuri­in liit­tyvä. Kom­pak­ti kaupun­ki on monel­la tavoin hyvä. Ja juuri sik­si sel­l­aisen rak­en­t­a­mi­nen ei alen­na vaan ehkä nos­taa asun­to­jen hin­to­ja, kos­ka siitä tulee hyvin suun­nitel­tuna erit­täin toimi­va. Tapa, jol­la kun­nal­liset investoin­nit rahoite­taan, ei suosi Helsin­gin nopeaa kasvua.

On parem­pi, että kaupun­ki kas­vaa sisältä ulospäin hil­jak­seen sen sijaan, että se kas­vat­taa etäis­pesäkkeitä valmi­ik­si ulkop­uolelleen. Vaik­ka joskus kaupun­ki laa­jen­tunee kauem­mak­si, siinä välis­sä säästyy paljon ben­saa ja hermoja.

Toki Helsin­ki voisi pan­na uudet asukkaat mak­samaan investointin­sa. Se edel­lyt­tää uusil­ta asukkail­ta ostovoimaa, mut­ta ei aivan tolkut­tomasti. Sopi­va määrä sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa voidaan silti rahoit­taa. Kru­unuvuoren­ran­taan on vähän ajatel­tu kehi­tysy­htiötä, joka bud­jetin ulkop­uolel­la (tai itsenäisenä taseyk­sikkönä) rahoit­taisi alueen investoin­nit ton­tin­myyn­ti- tai vuokraus­tu­loil­la. Tätä kehit­tämistä pitäisi jatkaa.

Kuin­ka täy­teen Helsin­ki sit­ten pitäisi rak­en­taa? Min­un ihan­nekaupunk­i­ni on ”tiivis mut­ta har­va”. Se mitä raken­netaan raken­net­takoon kohta­laisen tiivi­isti, mut­ta jätet­täkään väli­in kun­nol­lisia viher­aluei­ta. Sik­si en koskisi Keskus­puis­toon ja sik­si Vuosaa­reen tulee jät­tää kun­nol­la myös met­sää. Onko sen met­sän sijain­ti aivan metroase­man vier­essä paras mah­dolli­nen onkin sit­ten toinen kysymys. En ole myöskään ihan var­ma, että on järkevää kaupunkisu­un­nit­telua sijoit­taa siir­to­la­pu­u­tarha-alue Itäkeskuk­sen metroase­man viereen. Yleis­es­ti ottaen en hyväksy sitä, että kaupun­gin viher­alueista tehdään jonkin ryh­män sul­jet­tu­ja revi­ire­jä. Kokoomus halu­aisi kaavoit­taa Var­tiosaaren asumiseen, vihreät ja demar­it pitää sen viher­alueena. Jos var­tiosaare­laiset kuitenkin yrit­tävät estää kevyen liiken­teen sil­lan rak­en­tamisen alueelle, jot­ta sinne ei tulisi ulkop­uolisia, argu­men­tit rak­en­tamista vas­taan käyvät kovin vähäisik­si. Kokoomuk­sel­la on taas oma sul­jet­tu revi­irin­sä Santahaminassa.

Siel­lä mis­sä on lap­sia, pitäisi olla kun­non pihat. Van­ha Kata­janok­ka on eri­no­mainen aikuisille ja tei­ni-ikäisille, mut­ta uusi Kata­janok­ka lap­siper­heille, kos­ka lap­su­u­teen kuu­luu mah­dol­lisu­us juos­ta ja tem­meltää. Aikanaan Kata­janokan vuo­tu­i­sis­sa juok­suk­il­pailuis­sa uuden puolen tena­vat pesivät van­han puolen tietokone­pelei­hin tyy­tyvät nör­tit men­nen tullen, kos­ka hei­dän päivään­sä kuu­lui liikku­mista. Molem­mat puo­lus­ta­vat paikkaansa, uusi Kata­janok­ka ja paljon tehokkaam­min raken­net­tu vanha.

Nyky­isin osa­taan tehdä parem­pia kom­pro­mis­se­ja tiiviy­den ja viihtyvyy­den välillä.