Miksi Santahaminan rakentaminen vähentää liikennettä

Kaikissa kaavoituski­is­tois­sa pyritään yhdyskun­tarak­en­teen tiivistämistä koske­va argu­ment­ti kumo­ta seu­raav­il­la kahdel­la argumentilla.

1)Keskustelija löytää jonkin toisen paikan, johon vas­taa­va määrä asu­tus­ta voidaan sijoittaa.
2)Keskustelija esit­tää, että jos asu­tus hajaan­tuukin, hajaute­taan työ­paikat vas­taavasti, jol­loin hajau­tu­mi­nen ei piden­näkään työ­matko­ja. (esim. Mat­ti Vanhanen)
Aloite­taan ensim­mäis­es­tä argumentista:

Uudelle­maalle ollaan tekemässä uut­ta maakun­takaavaa. Tuon kaa­vatyön lähtöko­htana on, että muut­toli­ike Uudelle­maalle hidas­tuu, mut­ta ei lopu. Niin­pä seu­raavien 25 vuo­den aikana Uudelle­maalle, lähin­nä Helsin­gin ympäristöön, olete­taan tule­van noin 435 000 asukas­ta enem­män. Osa tästä johtuu alueen korkeas­ta syn­tyvyy­destä. Uusia asun­to­ja tarvi­taan tätäkin enem­män, kos­ka asum­isväljyys ahtaasti asu­tul­la alueel­la pyrkii kasvamaan.

Niin­pä ne muut paikat tul­laan rak­en­ta­maan myös. Jos San­ta­ham­i­naa ei raken­neta, ne San­ta­ham­i­nan 20 000 asukas­ta eivät net­tomääräis­es­ti mene toisek­si tai kol­man­nek­si parhaisi­in paikkoi­hin vaan sinne, mitä on jäl­jel­lä, kun noin 400 000 paras­ta paikkaa on raken­net­tu ensin.  (Samat henkilöt voivat toki tunkea itsen­sä muulle hyvälle paikalle, mut­ta ketjun lop­pupäässä joku joutuu seudun laitaosiin)

Jos San­ta­ham­i­nan asuinkäytön vas­tus­ta­jat esit­tävät joukon toimia, joil­la asukkai­ta saadaan mah­tu­maan muualle, kaavoituk­sen kan­nat­ta­ja voi sijoit­taa samat toimet omaan vai­h­toe­htoon­sa. Tämän jäl­keen vas­takkain on taas 20 000 asukas­ta San­ta­ham­i­naan tai 20 000 asukas­ta seudun per­ifeerisille alueille kah­den henkilöau­ton varaan. Min­un on vaikea kut­sua sitä luon­non­suo­jeluk­si. San­ta­ham­i­nan jät­tämi­nen alokkaiden koulu­tusalueek­si lisäisi liiken­teen hait­to­ja rikol­lisen paljon, vaik­ka asian vään­täisi miten mutkalle hyvänsä. 

Minus­ta kaupunki­rak­en­teen hajot­ta­mi­nen seu­rauksi­neen on ympäristörikos.

Toiseen argu­ment­ti uskoin itsekin nuorem­pana. Hajaute­taan työ­paikat, niin ne ovat lähempänä.  Tämä ei toi­mi, kos­ka ihmiset eivät pysty hakeu­tu­maan siihen työ­paikkaan, joka on juuri hei­dän asun­ton­sa luona. (Pysty­i­sivät parem­min, jos liikku­mi­nen seudun sisäl­lä olisi vaikeam­paa ja/tai kalli­im­paa). Vaik­ka puolisoista toinen alun perin asu­isi työ­paikkansa vier­essä, puoliso ei ole samas­sa työ­paikas­sa, vaan mat­ka voi olla pitkä. Kun sen ensim­mäisen puoli­son työ­paik­ka menee vai­h­toon, hänenkin matkansa toden­näköis­es­ti pitenee. 

On liioit­telua väit­tää, että asu­tus sijoit­tuisi ympäri seu­tua sat­un­nais­es­ti työ­paikko­jen sijain­nista riip­pumat­ta, mut­ta aika lähel­lä totu­ut­ta tämä malli on. Jos asun­to­jen lisäk­si myös työ­paikat hajaute­taan, keskimääräiset työ­matkat pitenevät, eivät lyhene ja ennen kaikkea matkan tekem­i­nen joukkoli­iken­teel­lä käy mahdottomaksi. 

Kaikkien työ­paikko­jen ei tarvitse olla keskus­tas­sa, mut­ta lop­utkin pitää keskit­tää Keilani­men kaltaisi­in keskit­tymi­in. Pasi­la on seudun parhai­ta paikko­ja työ­paikoille. Niin­pä Helsin­ki suun­nit­telee sinne pilvenpiirtäjiä.