Pari viikkoa sitten, kun oikein mitään päätettävää ei ollut, kaupunkisuunnittelulautakunta kävi bussilla katomassa ympäri Helsinkiä aikaansaannoksia. Virasto oli tainnut valita enemmän sellaisia onnistuneita kohteita, koska pyöräillessäni ympäri Helsinkiä olen törmännyt muunkinlaisiin. Laitan opetuksen pieninä palasina nyt, kun WordPress taas toimii ja kuviakin voi esittää.
Ruskeasuon uudisrakennuskohde
Taloyhtiö halusi rakentaa tontilleen lisää asuntoja. Taisi olla peruskorjaus tulossa.
Aika rajun kaavan oli KSV tehnyt. Pakotettiin tekemään 50 vuotta vanhan näköistä, mikä ei varmaankaan ollut ihan halpaa. Alinpaan kerrokseen vaadittiin vielä isoikkunaisia liiketiloja, kun vanhoissa taloissakin on. Lopputulos oli niin aito, että seuraavana päivänä polkiessani reittimme läpi minulla oli vaikeuksia valita, mikä rakennuksista oli uusi. (Se oli se, jonka maalaus oli puhtain). Huomatkaa. KSV hyväksyi uusvanhan!
Pysäköinti oli maan alla, mikä paransi vaikutelmaa suuresti
Tiivistyskaavat törmäävät usein asukkaiden vastustukseen . Tässä ei törmännyt, koska asukkaat saivat pääosan (tai koko) hyödyn itselleen. Koska en ole kiinteistölautakunnassa enkä kaupunginhallituksessa, en tiedä, leikattiinko arvonnoususta jotain kaupungin kassaan.
Aloin pohtia, onko Helsinki maanomistajana liian ahne tiivistyskaavojen arvonnousun suhteen. Vuokratonteistaan kaupunki leikkaa kaavoitushyödystä 2/3 itselleen tontinvuokrana. Lopputulos on, että asukkaat vastustavat eikä kaava tiivisty. Kaupunki ei saa mitään. Kuin haitat tulevat asukkaille, pitäisikö hyötyjenkin tulla? Kaupungille tiivistäminen olisi hyvin edullista.
Munkkivuoressa oli vastaavanlainen hanke Ulvilantiellä. Taloyhtiö halusi uhrata osan pihastaan uudisrakennukselle rahoittaakseen peruskorjauksen. Lautakunta ja valtuusto hyväksyivät kaavaesityksen ihan subsidiriaattiperiaatteen nimissä. Ratkaiskoot riidan yhtiön sisällä. Jos voitto olisi tullut kaupungille ja haitat taloyhtiölle, mitään riitaa tuskin olisi taloyhtiössä syntynyt.