Tutkittua tietoa segregaatiosta

Olin viime viikol­la Uuden­maan liitossa kuun­tele­mas­sa, kun kaupunki­tutk­i­jat Mari Vaat­to­vaara ja Mat­ti Kort­teinen ker­toi­vat käsi­tyk­sistään seg­re­gaa­tioke­hi­tyk­ses­tä. Joitakin havain­to­ja ja omia kom­ment­te­ja kuul­lun perusteella:

Asuinaluei­den sosi­aa­li­nen eriy­tymi­nen kään­tyi kasvu­un joskus noin kymme­nen vuot­ta sit­ten. Sitä vauhdit­taa maa­han­muut­ta­jien keskit­tymi­nen tiety­ille alueille. Jos maa­han­muut­ta­jien osu­us kas­vaa yli kri­it­tisen rajan, käyn­nistyy ”white fligth” eri­tyis­es­ti kan­taväestöön kuu­lu­vien varakkaiden hakeutues­sa pois. Tämä vaara on hyvin lähel­lä eräil­lä osin pääkaupunkiseu­tua. Omas­ta mielestäni tämä mekanis­mi on eräis­sä Van­taan lähiöis­sä johtanut siihen kan­taväestön valikoi­tu­miseen hyvin epäedullis­es­ti. Ongel­mana eivät ole maa­han­muut­ta­jat, joil­la elämä on yleen­sä hyvin hallinnas­sa, vaan syr­jäy­tyneet kantasuomalaiset.

Itse pain­ot­taisin koulun merk­i­tys­tä. Suomes­sa ei ole slum­me­ja, jois­sa olisi ikävä elää, mut­ta moni val­it­see asuinalueen koulun perus­teel­la. Asian voi ratkaista toki lähet­tämäl­lä lapsen­sa koulu­un muualle kuin lähik­oulu­un. Tät­tä mä tietysti heiken­tää ongel­ma-aluei­den koulu­jen tilan­net­ta entis­es­tään. Demar­it ovat esit­täneet, että eri­tyis­es­ti yksi­ty­is­ten kor­vaavien koulu­jen oikeut­ta ottaa oppi­lai­ta oman alueen­sa ulkop­uolelta rajoitet­taisi­in. Tämä aut­taisi jonkin aikaa, mut­ta pää­ty­isi lop­ul­ta huonom­paan tulok­seen, kun las­ten­sa tule­vaisu­ud­es­ta huolestunei­den on muutet­ta­va muualle saadak­seen lapselleen kun­non koulu­un. Van­taan ongel­mat joutu­vat ehkä tästä. Kan­nat­taisiko mielu­um­min jyrken­tää posi­ti­ivista syr­jin­tää niin, että koulut, joil­la las­ten koti­taus­ta on mui­ta heikom­pi, saisi­vat nyky­istä selvästi enem­män resursse­ja niin, että se kel­paa kaikille. Seg­re­gaa­tio on niin kallis ongel­ma, että sen tor­ju­misek­si kan­nat­taa käyt­tää paljon nyky­istä enem­män rahaa.

Tutk­i­jat ker­toi­vat tutkimuk­ses­taan, jon­ka mukaan työt­tömyys näyt­tää ole­van tart­tuvaa. Alueil­la, joil­la työt­tömyysaste on korkea, työt­tömäk­si joutuneen työt­tömyys­jak­sot ovat pidem­piä kuin saman­laisen työt­tömän jak­sot mata­lan työt­tömyy­den kort­teleis­sa. Havain­toon liit­tyy vähän metodol­o­gisia ongelmia, mut­ta näyt­tö tun­tuu toisaal­ta vah­val­ta. Jos näin on, seg­re­gaa­tio tulee kansan­taloudelle hyvin kalli­ik­si. Tämä siis saman työ­markki­na-alueen sisäl­lä, jol­loin työ­paikko­jen määrä ei selitä havaintoa.

Tutkimuk­set eivät oikein tue täy­del­listä sosi­aal­ista sekoit­tamista, kos­ka ylin ja alin sosi­aalilu­ok­ka eivät seu­rustele keskenään, vaik­ka asu­isi­vat naa­pureina. Real­is­tisem­paa olisi sekoit­taa toisaal­ta köy­himpiä ja keski­t­u­loisia ja toisaal­ta kesi­t­u­loisia ja rikkaimpia. 

Tutkimusten mukaan sosi­aalis­es­ti surkeim­mat alueet löy­tyvät metropo­lialueen rajoil­ta. Sik­si on hölmöä rak­en­taa sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa kauas. Sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to hyvil­lä alueil­la tuot­taa paljon vähem­män ongelmia. Tätä olen epäil­lyt ennenkin. Sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa halu­taan tasa­ta kun­tien välil­lä taloudel­lisen taakan jakamisek­si, mut­ta toimin­nal­lis­es­ti on tyh­mää sirotel­la vuokrak­er­rostalo­ja pitkin kehyskun­tia. Voisiko taakan tasaamiseen käyt­tää rahaa? 

Yleis­es­ti kan­sain­väliset kaupunki­tutk­i­jat ihmettelevät maakun­takaavaa. Mik­si rak­en­tamista ohjataan vähän sinne sun tänne. Tun­tu­isi loogiselta keskit­tyä Kirkkon­um­men ja Por­voon akselille pitkin ran­nikkoa. Mik­si ran­nikko on niin alikäytössä? Tämä on hyvä kysymys. Helsin­ki ja Sipoo suun­nit­tel­e­vat Uuden­maan liitos­ta piit­taa­mat­ta juuri tuo­ta Helsin­ki-Por­voo ‑akselia. Sipoo suun­nit­telee peräti sadan tuhan­nen asukkaan kaupunkia Sibbes­borgi­in. Uuden­maan­li­iton väki myön­si kri­ti­ikin oikeutetuk­si, mut­ta tote­si­vat, että kun­tien omis­ta­ma jär­jestö joutuu otta­maan kaikkien jäsenkun­tien tah­don. Kaikil­la on ”oikeus” kas­vavaan asukasluku­un. Argghh!