Olin viime viikolla Uudenmaan liitossa kuuntelemassa, kun kaupunkitutkijat Mari Vaattovaara ja Matti Kortteinen kertoivat käsityksistään segregaatiokehityksestä. Joitakin havaintoja ja omia kommentteja kuullun perusteella:
Asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen kääntyi kasvuun joskus noin kymmenen vuotta sitten. Sitä vauhdittaa maahanmuuttajien keskittyminen tietyille alueille. Jos maahanmuuttajien osuus kasvaa yli kriittisen rajan, käynnistyy ”white fligth” erityisesti kantaväestöön kuuluvien varakkaiden hakeutuessa pois. Tämä vaara on hyvin lähellä eräillä osin pääkaupunkiseutua. Omasta mielestäni tämä mekanismi on eräissä Vantaan lähiöissä johtanut siihen kantaväestön valikoitumiseen hyvin epäedullisesti. Ongelmana eivät ole maahanmuuttajat, joilla elämä on yleensä hyvin hallinnassa, vaan syrjäytyneet kantasuomalaiset.
Itse painottaisin koulun merkitystä. Suomessa ei ole slummeja, joissa olisi ikävä elää, mutta moni valitsee asuinalueen koulun perusteella. Asian voi ratkaista toki lähettämällä lapsensa kouluun muualle kuin lähikouluun. Tättä mä tietysti heikentää ongelma-alueiden koulujen tilannetta entisestään. Demarit ovat esittäneet, että erityisesti yksityisten korvaavien koulujen oikeutta ottaa oppilaita oman alueensa ulkopuolelta rajoitettaisiin. Tämä auttaisi jonkin aikaa, mutta päätyisi lopulta huonompaan tulokseen, kun lastensa tulevaisuudesta huolestuneiden on muutettava muualle saadakseen lapselleen kunnon kouluun. Vantaan ongelmat joutuvat ehkä tästä. Kannattaisiko mieluummin jyrkentää positiivista syrjintää niin, että koulut, joilla lasten kotitausta on muita heikompi, saisivat nykyistä selvästi enemmän resursseja niin, että se kelpaa kaikille. Segregaatio on niin kallis ongelma, että sen torjumiseksi kannattaa käyttää paljon nykyistä enemmän rahaa.
Tutkijat kertoivat tutkimuksestaan, jonka mukaan työttömyys näyttää olevan tarttuvaa. Alueilla, joilla työttömyysaste on korkea, työttömäksi joutuneen työttömyysjaksot ovat pidempiä kuin samanlaisen työttömän jaksot matalan työttömyyden kortteleissa. Havaintoon liittyy vähän metodologisia ongelmia, mutta näyttö tuntuu toisaalta vahvalta. Jos näin on, segregaatio tulee kansantaloudelle hyvin kalliiksi. Tämä siis saman työmarkkina-alueen sisällä, jolloin työpaikkojen määrä ei selitä havaintoa.
Tutkimukset eivät oikein tue täydellistä sosiaalista sekoittamista, koska ylin ja alin sosiaaliluokka eivät seurustele keskenään, vaikka asuisivat naapureina. Realistisempaa olisi sekoittaa toisaalta köyhimpiä ja keskituloisia ja toisaalta kesituloisia ja rikkaimpia.
Tutkimusten mukaan sosiaalisesti surkeimmat alueet löytyvät metropolialueen rajoilta. Siksi on hölmöä rakentaa sosiaalista asuntotuotantoa kauas. Sosiaalinen asuntotuotanto hyvillä alueilla tuottaa paljon vähemmän ongelmia. Tätä olen epäillyt ennenkin. Sosiaalista asuntotuotantoa halutaan tasata kuntien välillä taloudellisen taakan jakamiseksi, mutta toiminnallisesti on tyhmää sirotella vuokrakerrostaloja pitkin kehyskuntia. Voisiko taakan tasaamiseen käyttää rahaa?
Yleisesti kansainväliset kaupunkitutkijat ihmettelevät maakuntakaavaa. Miksi rakentamista ohjataan vähän sinne sun tänne. Tuntuisi loogiselta keskittyä Kirkkonummen ja Porvoon akselille pitkin rannikkoa. Miksi rannikko on niin alikäytössä? Tämä on hyvä kysymys. Helsinki ja Sipoo suunnittelevat Uudenmaan liitosta piittaamatta juuri tuota Helsinki-Porvoo -akselia. Sipoo suunnittelee peräti sadan tuhannen asukkaan kaupunkia Sibbesborgiin. Uudenmaanliiton väki myönsi kritiikin oikeutetuksi, mutta totesivat, että kuntien omistama järjestö joutuu ottamaan kaikkien jäsenkuntien tahdon. Kaikilla on ”oikeus” kasvavaan asukaslukuun. Argghh!
Kuinka suuri se vaikutus on työttömyyteen? Minä en ihan heti ymmärrä mikä mekanismi tuossa olisi taustalla. Pikaspekulaatio: Huonojen asuinalueiden saavutettavuus on huonompi mikä rajaa haettavien työpaikkojen määrää, eli siis niillä asuvilla on efektiivisesti pienemmät työmarkkinat?
Ylipäänsä yksi asia josta ei minusta ole puhuttu on se että seuturakenteen hajaantuminen saattaa pirstoa työmarkkina-alueen varsinkin jos työpaikkarakenne leviää. Tuon takia en pidä siitä Aviapoliksesta.
Yksi asia mikä usein unohtuu kaiken maahanmuuttaja- ja sossupummipuheen alle on se, että näillä ”sosiaalisesti surkeilla” alueilla talot ovat laadultaan huonoja. Kuka sitoutuu kämppään, joka on tuleva remonttipommi? Jospa se onkin se elementtilaatikko, eikä se musta mies joka pelottaa valkoiset pois? Väittäisin että ongelman ydin on talot, eikä alueet.
Kyllä valkoinen ostaa Vuosaaresta uusia kämppiä uusista taloista, vaikka maahanmuuttajavaltaisia taloja on vieressä. Nyt vain sitten villejä veikkauksia miksi valkolainen osti uuden kämpän uudesta talosta, eikä vanhasta elementtimörskästä? Olisiko hän halunnut mieluummin elementtimörskään, mutta kun se oli täynnä niitä mamuja ja muita viertolaisia, niin joutui tyytymään uuteen?
Ne joiden taloudellinen tilanne paranee (myös maahanmuuttajat) häipyvät ja alueelle tulee vain ne, jotka eivät muualle pääse tai ne jotka sinne ohjataan, kuten juuri tulleet maahanmuuttajat. Huonolaatuiset kämpät jäävät vuokrattavaksi, kun kukaan ei niitä halua ostaa, koska samalla saisi niskaansa koko talon remonttiin osallistumisen. Tämä ilmiö vain kiihtyy, kun elementtilähiöt vanhenevat.
Nyt kun 60- ja 70-luvun rakennuskanta tulee siihen ikään, ettei niissä toimi mikään, niin on mielenkiintoista nähdä millä rahalla nämä alueet saadaan pidettyä edes nykyisessä tilassa. Noiden vuosikymmenien poliitikkojen ja rakennusliikkeiden suhmurointi tulee aika kalliiksi tälle nykysukopolville.
”Sosiaalinen asuntotuotanto hyvillä alueilla tuottaa paljon vähemmän ongelmia.”
Ajatellaanpa asiaa siten, että huonommin toimeentulevat yhteiskuntaluokat ovat riippuvaisia sosiaalisesta asuntotuotannosta ja joutuvat siten asumaan siellä, minne yhteiskunta sosiaalista asuntotuotantoa kohdistaa. Sen sijaan paremmin toimeentulevat ostavat rahalla asuinpaikan sieltä, missä kulloinkin haluavat asua. Siten heidän sijoittumisensa sääntely on hankalampaa.
Mikäli kaupunkikeskustoihin sijoitetaan paljon sosiaalista asuntotuotantoa, on riskinä se, että kaupunkikeskuksen keskeinen sijainti ei riitä houkuttelemaan varakkaampia asukkaita kaupunkikeskuksiin. En usko, että kuvaamasi ”white flight” voi tapahtua vain ja ainoastaan syrjäkaupungilla, kyllä asunnonostaja osaa äänestää jaloillaan myös keskustasta pois päin.
Lopputuloksena tällaisessa skenaariossa olisi se, että Kauniaisten ja Tuusulan kaltaisten asuinalueiden houkuttelevuus kasvaisi entisestään varakkaamman väestön silmissä.
Tätä tuskin kannatat?
Ihan perus veronmaksajana en näe sen alimman segmentin sekoittamista muihin kovin fiksuna. Muualla maailmassa se siivotaan pois katukuvasta häiritsemästä muita 95% ihmisistä.
Helsingissä kaiken maailman narkkien tukiasuntoja on pakko tuoda jopa Helsingin keskustaan. Luulisi, että tontille löytää paremmin kannattavaa käyttöä. 🙁 Minulla ei ole varaa asua siellä, mutta ymmärrän hyvin, miksi päiväkodin viereen ei haluta narkomaaneja. Itä-Helsingissä on lähiöitä, jotka sopivat paremmin tärkoitukseen.
Minulle ei ole vielä selvinnyt, miksi segregaatiosta tulee olla huolissaan? Me emme ole kaikki samanlaisia. Yleensä yritykset ohjata asumista aiheuttavat vain turhia kustannuksia. Lopulta asukas maksaa ne. 😉
Hetkinen. Jos maahanmuuttajat ei oo niille alueille minkäänlainen ongelma, niin miks varakkaat muuttaa sieltä pois nimenomaan silloin, ku mamujen määrä ylittää kriittisen rajan? Esitetäänkö tossa, et se varakkaiden poismuutto olis täysin irrationaalinen reaktio?
Ja meinasitko siis, et varakkaiden poismuuton seurauksena alaluokkaset suomalaiset syrjäytyy pahemmin ku syrjäytyis muuten, mut mamuihin varakkaiden poismuutolla ei olis vaikutusta?
Tollasenaan toi haiskahtaa sille, et kyseessä voi olla jonkinlainen valikoitumisongelma. Ehkä noi vertaillut työttömät ei ookaan samanlaisia, vaan niitä erottaa jokin sellannen seikka, joka on osaltaan vaikuttanu niiden asuinpaikkavalintaan. En vielä nielis tarttumisteoriaa, vaikka intuitiivisesti siinä jotain logiikkaa voiskin olla kaveripiirin muodostumisen yms. kautta.
Segregaatioon vaikuttaa tulotaso, maahanmuuttajan ansio on 60 % suomalaisen vastaavasta palkasta.
Ja kun maahanmuuttajat ovat jo alun alkaen tulleet pienipalkkaisiin töihin niin palkka on todella pieni.
Näin he eivät voi asua kuin aivan halvimpien asuntojen alueilla, ja ne ovat yleensä syrjässä ja huonojen kuluyhteyksien takana.
Näissä hanttihommissa pätkätyöt ovat yleisiä, joten keskimääräinen työttömyys on korkea.
Suomessa alkaa n 800000 työttömyysjaksoa vuodessa ja ne keskittyvät alimpia palkkoja saaviin.
Kantaväestö on korkeamman palkan vuoksi hieman paremmassa asemassa, mutta ikääntyminen johtaa työttömyysjaksojen pidentymiseen ja lopulta pitkäaikaistyöttömyyteen ja jonkin asteiseen syrjäytymiseen
Tuo segregaatio on seurausta Helsingin epäonnistuneesta kaupunkisuunnittelusta, niin maankäytöstä päättävien poliitikkojen kuin viranomaisten ryhtymisestä pelkäksi gryndereiden edunvalvojiksi. Sen seurauksena asumisen hinta Helsingissä on karannut tolkuttomaksi, puhuttiinpa sitten omistusasumisesta tai vuokra-asumisesta.
Kovat asuntojen hinnat pirstovat kaupunkirakennetta, kun jopa ihan tavallinen työssäkäyvä perhe joutuu hakeutumaan pääkaupunkiseudun halvemmille reuna-aluielle, puhumattakaan nistä syrjäytyneistä.
Vapaarahoitteisen omistusasuntotuotannon ja sosiaalisen vuokra-asuntotuotannon sekoittaminen onnistuu kunnolla vain alueilla, joiden sijainti on kapunkirakneteellisesti hyvä. niin liikenteellisesti kuin palvelujen suhteen.
Nyt kaupunki antaa mm Osmon ansiokkaan toiminnan seurauksena gryndereiden kerätä noilta parhailta paikoilta kerman päältä lykäten vuokra-asuntotuotannon jonnekin Itä_Helsingin perukoille. Näin päättäjät edesauttavat alueiden eriytymistä. Kaupungin vuokrataloja kun ei haluta lähelle päättäjien omia, paremman väen asumisalueita. Ja sitten ihmetellään Osmon tavoin, että mitenkäs tässä näin kävi, vaikka on itse oltu vuosikymmenet vain vahvistamassa tätä segregaatiota.
Itse olen paennut eräältä köyhien asuttamalta asuinalueelta jouduttuani siellä systemaattisen vainon kohteeksi erään ”kotimaisen”, mutta sopeutumattoman, vähemmistöryhmän taholta. Poliisin ohjetta kuuntelin.
Tunnustetaan, kuulun valkoiseen alhaiseen roskasakkiin, josta varsinkaan kauniit/sivistyneet punavihreät naiset eivät piittaa pätkääkään. (nyrpistys ja pieni halveksuva ilme perään). Ruumiillista työtä olen tehnyt 13-vuotiaasta asti.
Slummilähiöiden syrjäytyneet ongelmatapaukset ovat lähinnä miehiä, jotka eivät pärjänneet pariutumismarkkinoilla. Selvästi paremmin koulutetut naiset eivät päästä suojiinsa syrjäytynyttä suomalaismiestä, onneksi on pullo huulen alla. Suomen naisia suosiva korkeakoulujärjestelmä johtaa segregaatiokehitykseen. Älykkyystestit pääsykokeisiin, niin johan tasoittuis miesten tsänssit.
”Kannattaisiko mieluummin jyrkentää positiivista syrjintää niin, että koulut, joilla lasten kotitausta on muita heikompi, saisivat nykyistä selvästi enemmän resursseja niin, että se kelpaa kaikille.” Ei kai pako pois johdu koulun resurssivajeesta? Tarkoitatko pienempiä luokkia, vai henkilökohtaisia avustajia ns. ongelmatapauksille? Et sentään erillisiä luokkia? Lisäksi, tämä auttaisi vain koulussa (jos auttaisi), ei naapurustossa, ostareilla,… En usko että kovin paljoa muuttaa tilannetta, ehkä jopa vaan lisää katkeruutta kun toisille taas annetaan ja toisille ei. Voihan tuota jossain kokeilla.
”Ongelmana eivät ole maahanmuuttajat, joilla elämä on yleensä hyvin hallinnassa, vaan syrjäytyneet kantasuomalaiset.”
Perustuuko tuo arvio tutkittuun vai MUTU tietoon?
”Kaikilla on ”oikeus” kasvavaan asukaslukuun. Argghh!”
Mikä se oikea periaate sitten on? Onko tavoitteena nimenomaan kieltää kasvu joiltain kunnilta ja ohjata kasvu suurimpiin kaupunkeihin ja niiden laajennuksiin? Millä perusteella?
Ehtä onko vihreidenkin tavoite maksimoida kasvu, vai pyrkiä kasvun kohtuullistamiseen tai rajoittamiseen? Tai ehkä vain siirtämään maalaiset kaupunkeihin ilman varsinaista kasvua?
Soininvaara:
Miten ”samanlainen” määriteltiin? (yritän milessäni hahmottaa onko syy/seuraus-suhde tuossa mielletty oikeinpäin)
tpyyluoma, asia on niin kuin spekuloit. Kyse voi olla sekä rahallisesta että ajallisesta esteestä. Esim. Britanniassa tästä on tutkimustuloksiakin.
Näinhän ei tietenkään saa sanoa, mutta yritän. Jos vanhemmat eivät ole ihan Gaussin käyrän keskiosilla tai tietty siellä oikealla, niin tuntuisi mahdolliselta, että jälkeläiset eivät myöskään yllä aivan sinne, mihin ehkä pitäisi tossa kouluhommasa. Siitähän se loppusoppa sitten alkaa. Tää on siis aivan omaa ajattelua, eikä mitään faktaa mulla oo esittää.
Aiheesta enemmän: http://en.wikipedia.org/wiki/Social_exclusion
Lisää vain nykyistä kaavoituspolitiikkaa joka estää ihmisiä valitsemasta asuinpaikkaansa. Kaavoituslautakunta voisi lisäksi osoittaa jokaiselle asunnon jossa täytyy asua ja aviopuolison jolla on työpaikka asunnon lähellä, että ei tule sitä hiilijalanjälkeä.
Yhtä asiaa en ymmärrä tässä ilmiössä. Kaikki aina olettavat että hyväosaisten lähtiesssä tai ottaessa lapsensa pois lähikoulusta koulun olot heikkenevät. Mutta mihin tämä oikein perustuu?
Asian voi kääntää toisinpäin: miten koulu muuttuu paremmaksi sillä, että sinne tulee muutama ylemmän keskiluokan perheen lapsi? Vanhemmat eivät maksa koulunkäynnistä muutoin kuin veroina, joten koulu ei saa enempää tai vähempää rahoitusta jos vanhemmat liikkuvat kunnan sisällä. Vai oletetaanko tässä, että kun lääkäri tai lakimies ottaa lapsensa pois koulusta, tilalle tulee sosiaalipummin jälkikasvu, joka käyttäytyy huonosti ja häiritsee opetusta?
Jos tämä on ongelman mekanismi, niin miten lisäresurssit tässä auttavat? Okei, luokkakokoja voidaan koettaa pienentää, jolloin häiriköinnin kohteeksi joutumisen todennäköisyys pienenee, mutta onko näyttöä siitä, että tämä auttaa?
Kun ehdotetaan jotain toimenpidettä jonkin ongelman korjaamiseksi ts. kun meillä on ilmiö joka tilastollisesti liittyy sosiaaliseen ongelmaan, niin pitäisi olla näyttöä myös siitä, että ilmiön jarruttaminen myös ihan oikeasti vähentää sitä sosiaalista ongelmaa. Kun minusta on alkanut enenevässä määrin näyttää nimenomaan siltä, että osa näistä lääkkeistä voi olla pahempia kuin ongelma, jota niillä yritetään korjata.
http://www.newscientist.com/article/mg21128270.300-evolutionary-theory-can-make-street-life-better.html
Suunnilleen edellisessä kirjoituksessa Osmo piti Espoon metroa turhana ja ylimitoitettuna, ja nyt siten pitäisi keskittää asuminen rantaviivalle. Ei tämäkään logiikka oikein avaudu.
” Asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen kääntyi kasvuun joskus noin kymmenen vuotta sitten. Sitä vauhdittaa maahanmuuttajien keskittyminen tietyille alueille. Jos maahanmuuttajien osuus kasvaa yli kriittisen rajan, käynnistyy ”white fligth” erityisesti kantaväestöön kuuluvien varakkaiden hakeutuessa pois. Tämä vaara on hyvin lähellä eräillä osin pääkaupunkiseutua. Omasta mielestäni tämä mekanismi on eräissä Vantaan lähiöissä johtanut siihen kantaväestön valikoitumiseen hyvin epäedullisesti. Ongelmana eivät ole maahanmuuttajat, joilla elämä on yleensä hyvin hallinnassa, vaan syrjäytyneeet kantasuomalaiset ”
Viitsitkö Osmo hiukan täsmentää edellistä kappaletta. Jäin siihen käsitykseen, että syrjäytyneet kantasuomalaiset ovat tulleet ongelmaksi vasta sitten, kun varakkaammat ovat muuttaneet pois !
”Maahanmuuttajat, joilla elämä on hallinnassa” -tarkoittaako lause, että kaikilla maahanmuuttajilla on elämä hallinnassa? Vai pyritkö sanomaan NE maahanmuuttajat joilla elämä on hallinnassa eivät aiheuta aiheuta ongelmia (luonnollisestikaan eivät ), vaan ne muut, joita et maininnut.
Oliko se eilisessä lehdessä (= Hesari) kun kerrotiin Ruoholahden
ruotsalaiskorttelista. Että tällaista sergegaatiota. Svenskan
nimissä meillä on pidetty jos millaista apartheidiä kouluissa,
ruokaloissa,sairaaloissa. Ja vähänkin vaativammissa kaupunkikult-
tuurin funktioissa, ei-metsäläisessä kultivoituneessa elämänmenossa. Se kieliero joka siis ei olisi vihapuhetta eikä
enemmistön sortoa, taitaa olla oljenkorsi pelastautuaksemme
vihdoin tai joskus survivalkamppailusta elämän koreuden makuun ja rikkauksista osallisuuteen. Porvarismentaliteettiin. Ei ole kielestä kiinni eikä rodusta. Koe asia vaikka saksalaisista
ja ruotsalaista puhdistetuissa Tartossa ja Tallinnassa. Käy elämä
suimalaisugreiltakin kunhan vain ottavat mallia traditioista
kaupuunkiin muuttaessaan tai noustessaan renkipiikuudestaan
kansalaisiksi. Vaan taitaa olla ylittämättömän leveä tuo Suomenlahti. Länsimerestämme puhumattakaan.
Jukka Sjöstedt
”Tutkimusten mukaan sosiaalisesti surkeimmat alueet löytyvät metropolialueen rajoilta. Siksi on hölmöä rakentaa sosiaalista asuntotuotantoa kauas. Sosiaalinen asuntotuotanto hyvillä alueilla tuottaa paljon vähemmän ongelmia.”
Tässä on sellainen ikävä puoli, että arpomalla, nepotismilla, tai kavereita suosimalla valitaan joukko ihmisiä asumaan halvalla hyvällä alueella samalla kuin joukko ihmisiä joutuu tyytymään kalliimmalla hankittuun asumiseen huonommalla alueella. Tälläkin on yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Osmo painottaa koulujen merkitystä ongelman ratkaisemissa ja ehdottaa vaikeuksissa olevien koulujen tukemista muita enemmän. Mitä tällä rahalla tehtäisiin?
Opettajien palkan on kai oltava sama, koska samasta työstä ei voi maksaa erilaista palkkaa? Vai voidaanko opettajia houkutella ”heikompiin” kouluihin rahalla?
Tällöin ainoa vaihtoehto opetuksen tason nostamiseen on ilmeisesti ryhmäkokojen pienentäminen?
Jos segrekaatio on aivan äärimmäisen kallis ongelma ja sen ultimaattinen aiheuttaja on alueen ulkomaalaisperäisen väestön kasvaminen tietyn prosenttiosuuden ylitse, niin mitäpä jos vaikka jarrutettaisiin tätä ulkomaalaisperäisen väestön kasvunopeutta?
Jos tuo kuulostaa liian hommalaiselta, niin vihreät ovat itse istuneet hommalaisessa hallituksessa, koska edellinen hallitus on tähän ryhtynyt.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/07/turvapaikanhakijoiden_maara_romahti_1850635.html
Samaten oleskelulupien määrä on ollut kokonaisuutena pienoisessa laskussa jos verrataan parin vuoden takaisiin, mutta erään ongelmaryhmän määrät ovat olleet _kovassa_ nousussa (ja nousua oli 2009-2010). Ja arvio on, että tämän porukan hakemusten määrä tulee myös jatkossa nousemaan.
Tämä ongelmaryhmä ei oikein työllisty ja kasaantuu juuri noihin ongelmalähiöihin aiheuttaen lisää ongelmia sekä siinä sivussa tietenkin äänivuoryn persuille.
Olen asunut elämäni aikana pääkaupunkiseudun kaikentasoisissa lähiöissä Korson ja Kauniaisten välillä, ja voin valistaa sen verran että segregaatio ei johdu yhdestä määräävästä tekijästä vaan varsin monesta. Maahanmuuttajat eivät ole ainoat syylliset vaan myös kotoperäiset juopot ja nuorisojengit. Kaupunkien vuokratalojen sijoittaminen eri puolille kaupunkia on hyvä ratkaisu mutta törmää vastarintaan eli nimbyyn. Myös tonttien kalleus hyvillä paikoilla estää sen. Koulujen suhteen ei ole mitään patenttiratkaisua millainen on ”hyvä” koulu. Ujo oppilas voi joutua kiusatuksi hyvämaineisessa koulussa, kun taas huonomaisessa hän voi saada hyviäkin kavereita. Sitä pitäisi vanhempien kanssa miettiä.
antti:
Espoon metron turhuuden ja ylimitoituksen logiikka avautuu helposti vaikkapa tutkimalla seuraavaa sivustoa:
http://www.tramwest.fi/
Eli kyse on mm. siitä, että
-metro on järjettömän kallis suhteessa pituuteensa sekä saavutettavaan ja tarvittavaan kapasitettiin
-metro ei lisää joukkoliikennematkojen määrää vaan päinvastoin tuo lisää autoja Länsiväylälle
-metro ei nopeuta keskimääräistä joukkoliikennematkaa
-erityisesti metrosta kävelymatkaa pidemmällä asuvien ja Espoon sisäisiä matkoja tekevien joukkoliikennematkustus vaikeutuu
-Länsiväylän molemmin puolin sijoittuva ja hajanainen kaupunkirakenne ei sovellu metron kaltaiselle raskaalle välineelle (kallis rakentaa, ei voi haarauttaa)
-pikaraitiotieverkosto olisi olennaisesti halvempi ja parantaisi aidosti alueen joukkoliikennettä
”Tarttuminen” on sama asia kuin mallit – mallit ja ajatukset oman lämän parantamiseen saadaan ympäristöstä.
Jos kaverit juopottelevat, raitistuneen on hommattava uudet kaverit – mikä on usein vaikeampaa kuin olla raitis.
Jos koululuokassa on alisuoritujia liikaa, muutkin lähtevät samaan kelkkaan. Nörttien kannustaminen vaatisi erityisponnistuksia.
Juoopojen, tyttömien ja maahanmuuttajaperheiden lapsissa on myös erityslahjakkaita. Vaikka ruotsin oppiminen ottaa koville, matematiikka voi sujua loistavasti. Siksi jotain eritysrahoitusta kannatata suunnata kouluihin, joissa lapislla on heikompi kotitausta. Ennen muuta siksi, että silloin sinne saadaan myös hyviä opettajia.
Tiedemies:
Yhtä asiaa en ymmärrä tässä ilmiössä. Kaikki aina olettavat että hyväosaisten lähtiesssä tai ottaessa lapsensa pois lähikoulusta koulun olot heikkenevät. Mutta mihin tämä oikein perustuu?
—
Kun kouluun tulee lisää lapsia, jotka tarvitsevat erityis- tai tukiopetusta, tai maahanmuuttajien kielenopetusta tarvitsevia lapsia, koululta kuluu rahaa näiden oppilaiden opetuksen järjestämiseen. Koulu ei saa siis keskiluokkaisten lapsista (oletuksena on, että keskiluokkaisten lapsilla on vähemmän oppimisongelmia – en tiedä onko asia näin) lisää rahaa, mutta se ei joudu käyttämään rahaa yhtä paljon erilaisiin tukiopetuksen muotoihin. Kun opetusresurssit kuluvat heikoimpien tukiopetukseen ja maahanmuuttajien kielenopetukseen, resursseja on vähemmän kaikkia muita varten.
Kun rauhattomien lasten määrä koulussa kasvaa, kaikkien oppilaiden oppimisrauha heikkenee. Pääsääntöisesti oppilaiden tulokset paranevat, kun ympärillä olevien kaverien tulokset paranevat.
Huomio brittien saarilta. Siellä kouluihin valitaan vaan alueen asukkaita. Tästä syystä ihmiset maksavat paljonkin asuinalueen asunnoista, joista lapsi pääsee arvostettuun kouluun.
Tätä ongelmaa ei vielä Suomessa ole.
Ville, mielenkiintoista. Olisiko jotain linkkiä ja lähdettä+
Salovaara liene oikeilla jäljillä, mutta kyse ei ole pelkistä taloista. Olettaisin että asuinalueen laatu muodostuu ainakin sijannista, (katu)ympäristön laadusta, palveluista, rakennusten arkkitehtoonisesta tasosta ja niiden kunnossapidon tasosta. Vähemmän laadukkailla asuinalueilla asunnot tietenkin ovat (neliöhinnoiltaan) halvempia sekä ostaa että vuokrata, koska ne ovat vähemmän haluttuja. Niille asuinalueilla ei haluta, niihin joudutaan, mikä taas koska ongelmatapaukset on keskimäärin pienituloisempia (ts. ongelmat johtaa pienituloisuuteen) heikentää asuinalueen laatua häiriöiden kautta entisestään, ja myös ostovoiman pienenimisen kautta palveluita.
Minusta on selvää että kyseessä on monen tekijän toisiaan voimista yhteisvaikutus, kurjuus kasaantuu, mistä ei voi erottaa yhtä selkeää kausaalista tekijää tyyliin huonot talot, jotenkin huono tai ulkomaalainen väestö, tms. Luultavasti kannattaa pitää huolta siitä että asuinalueiden erot pysyvät kohtuullisina, ongelma ei ole eliittialueet vaan ihan normaalitasosta alaspäin rajusti poikkeavat. Tämä edellyttää panostuksia huonontuville alueilla, täydennysrakentamista, ratoja, ihan vaan paikkojen kuntoon laittamista, koulujen parantamista, jne. Ja toisaalta pitäisi pitää huolta siitä että uudet alueet on hyvin kaavoitettuja, toteutettuja, mielellään pienten etäisyyksien päästä.
Tässä kaupungissa on muuten ihan tehtävissä joissa pitäisi tietää paremmin ihmisiä joidenka mielestä kannattaa kaavoittaa kauas jotta saadaan halvempia asuntoja. Saman tien voisi kaavoittaa huonoja asuinalueita, kyllä niilläkin on halpoja asuntoja, asuntojen keskihintoihin tuo ei tosin vaikuta.
Taas yksi esimerkki siitä, että ongelman kohdatessaan ihmiset juoksevat karkuun sen sijaan että ryhtyisivät ratkomaan sitä.
Koulujen rauhattomuus lisääntyy niin kauan kunnes siihen puututaan, ja mikäli ei puututa niin nämä oppilaat joille ei ole asetettu mitään rajoja, tai painetta toimia oikein leviävät yhteiskuntaan koulunsa ties millä tapaa päättäneinä.
Mitä siis pitäisi tehdä? Mulla on mielestäni erinomainen ehdotus, ja se on että kouluissa ruvetaan käymään väittelyitä! Tällä tapaa asiat opitaan ratkomaan sivistyneesti, ja se mitä on sydämellä saadaan sydämeltä pois. Tämä luo myös painetta saada ihmiset pysymään niiden rajojen sisällä jotka ovat yheiskunnallisesti tärkeitä.
Jokainen voi miettiä miten maailma muuttuu kun väkivaltainen oppilas joutuu väittelyssä perustelemaan käytöstään, tai tulevansa nolatuksi koko luokan edessä kunnei pysty sanomaan mitään, ja väkivallan kohde käy sivistyneillä kommenteilla kovaa kimppuun.
Herbert:
Mun mielestä ei pitäis olla mitään periaatteellista syytä, miks opettajien palkoissa ei sais olla työn vaativuuteen ja rasittavuuteen perustuvia eroja. Ongelmana voi olla sen arvioiminen, et minkä luokan opettaminen on minkäkin verran rasittavampaa.
Lisätään nyt vielä että vaikka asia on monitahoinen, niin valtiovarainministeriön hellimä ja ainakin osassa Kokoomusta sekä Perussuomalaisia kannatusta nauttiva ajatus siitä että tuettu asuminen keskitetään halpoihin asuntoihin on lähes pomminvarma tapa tuottaa Suomeenkin ihan oikeita slummeja.
Minusta taas on ihan hyvä että alueet eriytyy. Ja toisin kuin Soininvaara tuumaa kyllä ongelmat keskittyvät nimenomaan maahanmuuttaja-alueille. Eihän sinne kukaan halua lastaan kouluun kun opettajan aika menee kielitaidottomien vierihoitoon jotka vielä vaihtuvat todella taajaan.
Ihan hyvä että nuo alueet ovat omissa oloissaan eivätkä sotke muiden alueiden toimintaa.
Segregaatio ei kai sinällään ole ongelma: maailman kaupungeissa on useita segregoituneita alueita, joilla asuu esimerkiksi italialaisia, irlantilaisia, kiinalaisia, tai muita jonkun tietyn etnisen ryhmän edustajia, mutta jotka ovat hyvässä maineessa. Tai segregoituneita alueita, jotka ovat „huonossa“ maineessa, vaikka oikeasti kyseisillä alueilla tapahtuu paljon vähemmän rikoksia kuin monilla „valkoisten hyvillä“ alueilla.
Varsinainen ongelma lienee slummiutuminen, joka kyllä näkyy ensin muun muassa segregaation muodossa, jos tietyt etniset ryhmät ovat yhteiskunnassa pääosin huono-osaisia. Mutta slummiutumista ohjaavat muut tekijät kuin näiden ryhmien etnisyys ja pelkkä segregaatio ei tarkoita, että alueesta tulee slummi.
Slummiutuminen on jo käynnissä, kun kulloisenkin alemman sosiaaliluokan edustajat keskittyvät alueille, jotka aiemmin olivat tasa-arvoisemmin ylempien luokkien asuttamina. Slummiutuminen on seurausta siitä, että jokin kaupunkialue ei ole elinvoimainen vaan taantuva: se keitä muuttaa alkuperäisten asukkaiden tilalle tai minkälaisina häiriöinä slummiutuminen ensin näkyy on irrelevanttia. Slummiutumisen ongelma on siinä, että alue ei ole enää kenenkään omaa. Lisäksi slummiutumista edistää suuri vaihtuvuus, joka ruokkii itseään, koska jokainen tekee vuorollaan tilaa aina vaan huono-osaisemmille sen sijaan, että jäisi pitäisi huolta omasta alueestaan.
Alueen elinvoimaisuus ja taantuvuus taas on pitkälti kaupunkisuunnittelullinen kysymys, tai käytännössä nykyisin kaupunkisuunnittelun syytä. Suunnittelematta näyttäisi syntyvän parempaa jälkeä.
Sellainen alue, joka on edes joidenkin tiettyjen asioiden keskus, ja jossa asuu riittävä määrä ihmisiä, ja johon tulee ihmisiä asioille tai töihin tai käymään eri syistä muualtakin kaupungista, on elinvoimainen. Tällainen on esimerkiksi Helsingin ydinkeskusta: potentiaalisia slummeja saattaisi löytyä jostain eteläkaupungin hienostoalueilta (jotka ovat jossain vaiheessa historiaa olleetkin huonomaineisia), mutta hyvän alueen maineen nostamat hinnat pitävät nämä alueet toistaiseksi „harmittomien“ ihmisten käsissä. Jos alue on sellainen, jossa ihmiset käyvät vain nukkumassa, töissä tai kaupassa, niin viimeistään silloin alue on taantuva: se on hiljaa suurimman osan vuorokaudesta.
Suomessa suurin osa lähiöistä ja asuinalueista on potentiaalisesti taantuvia, sillä ne ovat suurimmaksi osaksi tuollaista kuollutta kaupunkitilaa, jossa ei varsinaisesti ole mitään. Vai keksiikö joku kantakaupunkilainen jonkun syyn, miksi lähteä esimerkiksi keskustasta asti käymään Myllypurossa? Slummiutumista ei Suomessa vielä ilmene kovin monessa paikassa, mikä johtuu paradoksaalisesti siitä, että näissä paikoissa ei ole yhtään mitään, jolloin sinne ei pitkään aikaan eksy sivullisiakaan eikä näiden mukana harmintuojiakaan!
Tällainen hyväntahtoinen lähiö- tai omakotitaloidylli jatkuu kuitenkin pikemminkin sattuman oikusta kuin sen takia, että alue olisi jotenkin itsessään hyvä. Varsinainen ongelma syntyy kuitenkin silloin, kun tällaiselle alueelle alkaa joskus tulla sivullisia syystä jos toisesta. Näillä alueilla ei nimittäin ole minkäänlaista kantokykyä kestää sellaista tilannetta, jossa kaikki ihmiset eivät konsensuksenomaisesti pysykään harmittomina ihan itsekseen. Asuinkadut esimerkiksi ovat pääsääntöisesti aika kuolleita ja niillä voi rauhassa tehdä kaikenlaista ikävää, toisin kuin vilkkailla kauppakaduilla.
Esimerkiksi jos jonkun Pakilan hypoteettisen homeongelmaisen omakotitalon ostaisikin halvalla joku kaveri, joka välittää huumeita, mätä leviäisi hiljalleen ympäristöön toiminnan vakiinnuttua. Pakilassa asukastiheydet ovat sen verran matalia, että siellä ei juuri ole sinällään eläviä katuja, joilla edes jonkinlainen kollektiivinen valvonta suojaisi ihmisiä. Käytännössä asukkaat olisivat aika yksin ongelmansa kanssa. Slummiutumista tapahtuu tiiviissä kaupunkiympäristössäkin, joissa hyviä mahdollisuuksia on paljon enemmän, joten Suomen lähiöiden kokoiset väljät keskittymät eivät ole vahvoilla, jos ongelma lähtee jostain päästä leviämään.
Pakilan esimerkkitalon poliisi ratsaisi ennenpitkää, mutta jos se jäisi tyhjilleenkin, sinne todennäköisesti pesiytyisi lisää saman alan sivullisia. Heitä onkin hankalampi hävittää, kun he eivät edes virallisesti asu siellä. Parhaimmillaan asunto jäisi tyhjilleen, joku ostaisi tontin, jyräisi talon ja rakentaisi upouuden talon tilalle. Mutta jos alueella olisi esiintynyt häiriöitä jo pidemmän aikaa, yhä harvempi taas haluaisi tehdä tällaista investointia. Siinä vaiheessa, kun joku myy talonsa hieman markkinahintaa halvemmalla muuttaakseen muualle, naapurit tietävät alitajuisesti, että kilpajuoksu on alkanut, jos meinaa vielä saada asunnosta jonkun järkevän summan.
Slummiutumista hidastaa pääkaupunkiseudun huutava asuntopula, joka nostaa hintoja ja rajaa vaihtuvuutta. Samoin hyvien alueiden uudet asukkaat valikoituvat pääsääntöisesti niistä, joilla on varaa maksaa korkeita hintoja tai vuokria. Mutta yksi muutto on aina jostain muualta pois. Yleensä muutetaan paremmalle alueelle, mutta jossain vaiheessa joku joutuu muuttamaan paremmalta alueelta huonommalle ja alkaa vain odottamaan, että pääsee sieltä pois. Tällöin ollaan jo huonoilla vesillä.
Helsingissäkin on alueita, joilla tämä muuttoketjujen toinen puoli alkaa näkymään. Oma arvaukseni on, että lähivuosikymmeninä keskustasta kauas lumputetut lähiöalueet pääosin joko slummiutuvat tai ne puretaan, kumpi nyt sitten ensin tapahtuukaan.
Huono puoli taas on, että uusien alueiden suunnitelmia katsoessani niistä ei yleensä löydy mitään sellaista, minkä vuoksi ne eivät olisi viidenkymmenen vuoden päästä slummiutumiselle uhanalaisia alueita. Suuria, monen korttelin kokoisia sosiaalisia asuntoprojekteja täällä ei onneksi liiemmin ole, ne kun saattavat slummiutua uutenakin jopa muutamassa vuodessa.
Viime kädessä toimimattomat alueet jäävät tavalla tai toisella mustanapekkana käteen ja vain paikalliset asukkaat voivat ne elvyttää. Tämäkin sillä ehdolla, että heille annetaan siihen mahdollisuus eikä toisaalta säännellä tai asukkaiden omaa elvyttämishalua ja -kykyä pois byrokratialla tai suunnittelun valmisratkaisuilla.
”Mitä siis pitäisi tehdä? Mulla on mielestäni erinomainen ehdotus, ja se on että kouluissa ruvetaan käymään väittelyitä! Tällä tapaa asiat opitaan ratkomaan sivistyneesti, ja se mitä on sydämellä saadaan sydämeltä pois. Tä”
Nykyajan opetus perustuu paljon keskusteluihin ja ryhmätöihin ja juuri noihin väittelyihin.
Myöskin järjestyksenpito ja ongelmien ratkominen perustuu osin oppilaiden vastuulla esim poikani toimivat riitojen ja kiusauksen selvittelijöinä.
Eikä se häirikkö ja kiusaaja ole välttämättä se syrjäytyneen ja köyhän lapsi .Lasteni koulun kokemusten mukaan se voi olla lääkärin, johtajan, varakkaan lapsikin.
Mutta opettajien ja vanhempien suhtautuminen on erilainen eli varakkaan kakaran häiriköintiä suvaitaan
”Taas yksi esimerkki siitä, että ongelman kohdatessaan ihmiset juoksevat karkuun sen sijaan että ryhtyisivät ratkomaan sitä.”
Tämä tapahtuu todennäköisesti vasta kun ongelma koetaa niin suureksi, että omaa vaikutusvaltaa ei enää ole. Joka tapauksessa oman lapsensa koulurauhaa ja tulevaisuutta ei voi uhrata poliittisten tarkoitusperien takia.
”Eikä se häirikkö ja kiusaaja ole välttämättä se syrjäytyneen ja köyhän lapsi .Lasteni koulun kokemusten mukaan se voi olla lääkärin, johtajan, varakkaan lapsikin.”
”Elitti”alueille hakeutuu k**ipäisiä ihmisiä. Keskiluokkainen alue takaa rauhallisimman oppimisympäristön lapselle. Kysykää vaikka koulupsykologeilta.
Hyvä, aloitetaan väittely tästä. Eli kun sanoin, että on tärkeää laittaa rajat, niin eikö vastaväite ole jossain määrin hölmö jossa oleva esimerkki on juuri rajojen puuttuminen (ylisuvaitsevaisuus)?
Mä tapasin puoli vuosikymmentä sitten noin 400 oppilasta eri kouluissa, enkä nähnyt väittelystä mitään viitettä. Huutamisesta, pilkkaamisesta ja vastustamisesta kylläkin.
Jos väittely nostetaan biologian, matematiikan ja liikunnan rinnalle joksikin aineeksi, niin olisi loogista että se käydään sille sopivissa olosuhteissa. Eli esimerkiksi niin että keskellä luokkaa on pöytä jossa on 2 osapuolta, ja muu luokka on ryhmittynyt ympärille opettaja mukaanlukien, tai vaihteeksi vaalipaneeli-tyyppinen jossa on yleisö ja pitkä pöytä jonka takana osallistujat väittelevät ja opettaja johtaa puhetta.
Koulukiusaamisessa suurin ongelma on se, että oppilaat pelkäävät paljastaa sen. Tästä pelosta pitää päästä eroon, sillä muuten on riski että kiusaaminen jatkuvasti pahentuu. Ja mielestäni mun ehdotus antaa ratkaisun avaimia tähänkin.
Suullinen väittely on tärkeää, sillä siinä pärjätään omana itsenään, nettiväittelyissä voi hankkia ties mitä tietoa ja argumentteja googlaamalla ja chattaamalla kavereille sun muille. Enkä nyt sano, että se tekee nettiväittelystä epätärkeää.
lp:
Länsimetro ei oikeastaan kuulu tähän aiheeseen, mutta westtramways näemmä kuvittelee että Espoon eri valmistajien mainoksista valitut sporat sopisivat ja mahtuisivat sellaisinaan Helsingin nykyiseen sporaverkkoon. Ei ihme jos vaikuttaa liian hyvältä ja halvalta ollakseen totta. Mutta jäähän teille vielä keski- ja pohjois Espooseen tilaa rakennella maan mainioita pikaraitiovaunulinjojanne.
Eli siis jos tulkkasin oikein sun kirjoitusta, niin ongelma ei oo se, että jotkut alueet olis ”köyhiä” tai ”maahanmuuttajavaltaisia”, vaan se, että joillakin alueilla asuu enimmäkseen ihmisiä joilla on ongelmia.
Tuntus, että tähän on pari ratkaisua:
1. Sijoitetaan ne ongelmaihmiset ympäriinsä niin, että ne ei asu samalla alueella kaikki. Tähän auttais vaikka se, että ei tehtäs sosiaalista asuntotuotantoa tyyliin rakentamalla 8 kerrostalon ryhmää Jakomäkeen. Voitas vaikka jättää asuntojen tuottaminen kokonaan markkinoille ja vuokrata niitä asuntoja markkinoilta.
2. Puututtas niihin ongelmiin ja annettas ihmisten asua missä niitä huvittaa. Jos ongelma on työttömyys, niin puututtas sit sen kannustimiin, eli pienennettäs työttömyyskorvausta ja/tai kasvatettas työstä saatavaa korvausta tai osoitettas kaikille töitä vastineeks tulonsiirroille.
Keinot mitkä ei tuntus auttavan sun kirjoituksen perusteella:
3. Sijoitetaan maahanmuuttajat ympäri ämpäri kaupunkia
4. Sijoitetaan köyhät ympäri ämpäri kaupunkia.
(Siks, että köyhyys ja maahanmuuttajuus ei oo se ongelma.)
Mielestäni Simo Melenius on oikeassa. Ongelma ei ole etninen segregaatio vaan slummiutuminen, huono-osaisuuden keskittyminen tietyille alueille.
Vaikka jotain sääntelyä pitää olla toiminnassa ja tekemisessä, mielestäni säätelyn pitäisi tapahtua lähempänä asukkaita. Jos Itähelsinkiläiset saisivat itse päättää mitä tehdään ja minne, ”omilla rahoillaan” niin uskoisin alueen kehittyvän nopeammin parempaan suuntaan, kuin erilaiset suurkaupungin hyväätarkoittavat ”tämä on huono alue-älä muuta tänne”-hankkeet…
Itähelsinkiläinen paikallishallinto vaatisi kohennusta juuri heidän tärkeimmäksi kokemiinsa ongelmiin, oli se sitten lisäpalkkaa hyvien opettajien saamiseksi, kadunrakentamista, puhtaanapitoa, ylläpidon tehostamista tai vaikka konttorin rakentamista Rastilaan.
Nyt he joutuvat tappelemaan resursseista joka osa-alueella erikseen mm. Lauttasaarelaisten koulutettujen ja tiedostavien asukkaiden kanssa, jotka osaavat vaatia oikeuksiaan ja jäävät jostain syystä kakkoseksi kun hankkeita suunnitellaan. Tai saavat ehkä lisää vanhustenhuoltoon resursseja, vaikka asukkaiden mielestä tärkeämpää olisi saada kunnossapitoon lisää rahaa.
Kiinnostavaa ja ajankohtaista keskustelua segregaatiosta ja asuntopolitiikasta. Omien tutkimustemme ja tutkimusryhmämme töiden perusteella sanoisin, että alueellisen eriytymisen luonne on muuttunut viime vuosien kuluessa. Se ei enää liity vain toimialarakenteen muutokseen ja sosiaaliseen nousun epätasapainoisen alueellistumiseen tai tämän hallinnointiin. Eriytyminen on muuttunut paikoin ja joidenkin ryhmien osalta vakavaksi hyvinvointiongelmaksi. Nähdäksemme (Kortteinen&Vaattovaara) on siis syytä puhua segregaatiosta
Jos tutkimusryhmämme tulokset yhdistää, saa kokonaiskuvan:
(1) Huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen on huono-osaisille itselleen ongelma: se syventää ja vaikeuttaa huono-osaisuutta (ja sen hoitamista).
(2) Perheellinen keskiluokka pyrkii välttämään ja väistämään alueita, joilla asuu pysyvästi syrjäytyneitä ja/tai etnisiä vähemmistöjä.
(3) Tällainen muuttotappio syventää ja laajentaa huono-osaisuuden alueellista kasautumista (seurauksineen).
(4) Palvelujärjestelmä (koulut ja terveysasemat) näyttää olevan vaikeuksissa seurausten kanssa.
antti:
Tramwestin on tuossa suunnitelmassa ollut tarkoitus jatkua Ruoholahdesta ratakuilua pitkin päärautatieasemalle, jonne pääosa linjoista päättyisi. Tämä takaa kapasiteetin. Toisaalta olisi täysin mahdollista vaikkapa rakentaa raitiotietunneli Ruoholahdesta ydinkeskustaan ilman, että Tramwest-verkko silti tulisi Länsimetroa kalliimmaksi.
Mahdollisen pikaraitiotien (Raide-Jokeri, Östersundom, Tramwest ym.) vaunuja on halutessa täysin mahdollista ajaa samoilla kiskoilla kuin nykyisen keskustaraitiotien vaunuja. Käytännössä ainoat rajoitukset voivat tulla vaunujen leveydestä ja pituudesta, mahdollisista saarekepysäkeistä (jotka ovat ”väärällä” puolella yksisuuntavaunuja ajatellen) sekä kääntösilmukoiden puutteesta.
Jos pikaraitiotielle valitaan 2,65 m leveät vaunut, ei niitä voi käyttää 2,4 m leveiden vaunujen mukaan rakennetuilla radoilla. Tällöin on kuitenkin yhä mahdollista liikennöidä 2,4m-vaunuilla 2,65m-radalla, jos ovien kynnykset varustetaan liikuteltavilla ulokkeilla. Jos pikaraitiotien vaunut ovat pidempiä kuin 30 m (mikä on liikennöinnin kannalta järkevää), ei niillä voi pysähtyä nykyisen keskustaraitiotien pysäkeillä (mutta keskustaraitiotien vaunut voivat toki pysähtyä pikaraitiotien pysäkeillä). Saarekepysäkkiongelma ratkeaa olemalla tekemättä niitä tai tekemällä niiden viereen normaali pysäkkipari. Kääntösilmukkaongelma taas rakentamalla kääntösilmukoita niihin osiin pikaraitiotieverkostoa, joissa keskustaraitiovaunuja on tarve kääntää.
Näitä asioita on selvitetty ihan virallisestikin Raide-Jokerin suunnittelun yhteydessä.
Pako kouluista johtuu siitä, että siellä pelätään olevan häiriköintiä. Tällä on kuitenkin vähän, jos mitään, tekemistä maahanmuuton kanssa sinänsä.
Oma poikani on koulussa, jossa maahanmuuttajataustaisi lapsia on luokkaa kolmannes, ehkä enemmänkin. Koulu on kuitenkin erittäin laadukas. Tosin me kuulumme vanhempina selvästi sosioekonomisesti alempaan puoliskoon.
tpyyluoma: Oxfordissa Transport Studies Unit on tutkinut aihetta, mm. Karen Lucas.
P.S. Britanniassa ongelma aina ei ole pelkästään työllistyminen, vaan rajoittuneet liikkumismahdollisuudet voivat estää esim. työttömyys- ym. tukien hakemisen – eli huono saavutettavuus todella kurjistaa elämää.
Juho: ”Mikäli kaupunkikeskustoihin sijoitetaan paljon sosiaalista asuntotuotantoa, on riskinä se, että kaupunkikeskuksen keskeinen sijainti ei riitä houkuttelemaan varakkaampia asukkaita kaupunkikeskuksiin.”
Näinhän on käynyt monessa isommassa kaupungissa. Varakkaammat ihmiset ovat muuttaneet keskustan ulkopuolelle niin kuin myös työpaikat. Viimeaikainen kehitys on kääntynyt päinvastaiseksi, eli monessa suurkaupungissa ihmiset ovat alkaneet muuttaa takaisin keskustaan – ja sen jälkeen myös työpaikatkin. Voisiko olla niin, että ihmisten asumispreferenssit ovat ensisijaisia ja ohjaavat yritystoiminnan sijoittumista?
”ihmiset ovat alkaneet muuttaa takaisin keskustaan” vaatii ehkä lisäyksen väärinymmärrysten välttämiseksi: keskusta-alueet ovat olleet usein muuttotappioaluetta – varsinkin, jos maahanmuuttajia ei oteta huomioon.
Tiedemies kyseli:
”Asian voi kääntää toisinpäin: miten koulu muuttuu paremmaksi sillä, että sinne tulee muutama ylemmän keskiluokan perheen lapsi?”
Muutama ylemmän keskiluokan lapsi ei tee kesää, mutta oppilaiden perheiden sosioekonominen rakenne kyllä vaikuttaa siihen, millainen koulu on.
Lasten koulunkäynnin laadussa ovat keskeisiä opettajien lisäksi koulutoverit, siis toiset lapset, sekä näiden vanhemmat. Yleisesti ottaen on niin, että mitä koulutetumpia vanhemmat ovat ja mitä kiinnostuneempia vanhemmat ovat koulutuksesta, sitä enemmän kannustusta ja tukea saavat lapset koulunkäyntiinsä, ja sitä enemmän vanhemmat ovat valmiita tekemään itse jotain koulun eteen. Toisaalta he ovat myös vaativampia, eli eivät päästä opettajia helpolla. Tällä on epäilemättä sekä hyvät että huonot puolensa.
Vanhempien taustojen vaikutuksen havaitsee vaikkapa tarkastelemalla koulujen ja kotien välisen yhteistyön tapahtumia, siis sitä ketkä osallistuvat vanhempainyhdistysten ja vastaavien toimintaan. Tässä toiminnassa koulutetut, keskiluokkaiset vanhemmat ovat selvästi yliedustettuja, ja kouluttamattomat aliedustettuja. Yläluokkaa on niin vähän että ketään evvk.
Tämä on peukalosääntö, joka pätee keskimäärin, mutta ei tietenkään yksittäistapauksiin: on korkeasti koulutettuja ja hyväosaisia, jotka antavat piut paut lastensa koululle, ja on kouluttamattomia vähäosaisia – usein muuten myös maahanmuuttajia – jotka arvostavat koulutusta ja tekevät töitä lastensa koulun eteen. Vanhempien koulutustason ja heidän lastensa koulun laadun funktio ei ole lineaarinen, eikä yläpäässään välttämättä ehkä edes aidosti kasvava, mutta vaikken ole sotkeutunut tähän mitenkään ammatillisesti, väitän, että käyrä on yleiskuvaltaan niin pinkeästi tanassa että 1980-luvun elokuvatarkastamo pohtisi kieltämistä.
Menneiden vuosikymmenten koulutususko ja -arvostus näyttää paljolti kadonneen Suomesta. Tämä on ymmärrettävää siksikin, että koulutus ei ole enää samanlainen tae voimakkaasta sosiaalisesta noususta. Usko ei toki olen mennyt vielä ollenkaan niin paljon kuin vaikkapa sielläpäin Lontoota, missä hupparijengi mellakoi, kun yhteiskunta ei riittävässä määrin takaa heidän oikeuksiaan uusiin merkkilenkkareihin ja xbox360:een.
(Harmi kun viestejä ei voi muokata jälkikäteen niin joutuu kirjoittamaan monta viestiä peräkkäin).
Esimerkkejä: Chicagossa varsinkin nuoret aikuiset ovat alkaneet muuttaa keskustaan kuin myös työpaikat; New Yorkissa Manhattanilla on pitkään kärsitty muuttotappiosta ellei maahanmuuttajia lasketa; Bryssel oli malliesimerkki slummiutuneesta kantakaupungista keskustan ympärillä, vauraan keskiluokan asuessa kaupungin ulkopuolella, mutta kehitys on sielläkin kääntynyt. Kaiken kaikkiaan kantakaupunki (aivan ydinkeskustaa lukuunottamatta) on monessa suurkaupungissa viime vuosikymmeninä ollut jossian määrin epähaluttu asuinpaikka.
”Ongelmana eivät ole maahanmuuttajat, joilla elämä on yleensä hyvin hallinnassa, vaan syrjäytyneet kantasuomalaiset.”
Eikös se ole pelkästään hyvä asia kun suomalainen roskaväki muuttavat pois tietyisltä alueilta jonnekin perussuomeen ja elämänhallinnan moniosaajat muodostuvat Kultaisen Renkaan pk – seudulle? Hiilitaseelle ja Suomen huipputekniikan osaamiselle se ainakin tekisi hyvää. Uusi C-laakso?
Osmo kirjoitti, että kouluihin kannattaa panostaa. Näin se on, opetusryhmiä pienentämällä tarvitaan vähemmän avustajia, kuraattoreita ja muita sosiaalitanttoja. Syy on yksinkertainen, opettajalla on enemmän aikaa oppilailleen.
Sekin on selvää, että hyväosaisten eli koulutettujen lapset ovat paremmassa asemassa kuin alempien sosiaaliryhmien lapset. Kun isä ja äiti ovat itse pärjänneet koulussa, myös lapsen pärjääminen nähdään tärkeänä.
Lakimiesten, lääkäreiden, insinöörien, sairaanhoitajien, merkonomien ja opettajien pennut eivät ole sen parempia kuin alempien sosiaaliluokkien lapset, mutta heidän perheissään ollaan kiinnostuneita lasten koulunkäynnistä.
Koulu on äärimmäisen tärkeä paikka. Se kasvattaa lapset yhteiskuntaan. Pitää heidät pois kaduilta päiväaikaan. Koulu on väylä, joka tekee lapsista kunnon kansalaisia. Jos siitä kelkasta tipahtaa,on todella heikoilla.
Kunnan vuokra-asunnoista olen sitä mieltä, että ne pitää hajottaa ympäri kuntaa, vaikka ne karkoittaakin alueilta hyväosaisia. Kuinka paljon Katajanokalla on Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja.
Johtuisiko tämä segregaatio siitä, että sosiaalisia suhteita, verkostoja, naapuruussuhteita yms. on helpompi muodostaa kultturiltaan ja arvoiltaan samankaltaisten kanssa.
Sosiologina tiedän, että työyhteisössä tai asunto-osakeyhtiössä voi tulla vaikeuksia sopia samaan yhteisöön, jos toinen on Pohjanmaalta ja toinen Savosta. Suomikin on melkoisen monikulttuurinen an sich ja yhteenottoja eri heimojen välillä on.
Osmo,
laatikaa laki joka velvoittaa kunnat rakentamaan sosiaalisen asuntotuotannon tiettyjen kriteerien täyttämiin paikkoihin.
kriteerit löytyvät, kun asiaa tutkitaan ja pohditaan. sijainti palveluista on yksi ja mediaani asuintiheyden suhteen toinen, siitä se alkaa.
Osmo, kunnioitan viisauttasi, mutta elät eristyksessä. Koko segregaatio-ongelma on kaltaistesi hyväosaisten poliitikkojen luoma. Eikä ole olemassa kouluille osoitettavaa rahamäärää, jolla segregoituneiden alueiden elämä olisi siedettävää perheelliselle.
Olen itse asunut jonkin aikaa pääkaupunkiseudulla kaupungin vuokra-asunnossa.
Se oli helvettiä perheelliselle.
Stereot soivat öisin, humalaiset rikkoivat ulko-ovet, seinät töhrittiin, tavarat varastettiin, maahanmuuttajien jatkuvia sopeutumiskipuiluja ja riitoja.
Kaupungit rakentavat nämä kerrostalokohteet aina rykelmiin. Esimerkkinä nykyinen kotikaupunkini Espoo. Espoossa vuokrakohteet tehdään Suvelaan, Kirkkojärvelle, Tiistilään jne. Poliitikkojen kotikonnuille ei rakenneta. Ei Tapiolaan (vaikka tulee metro ja paljon rakentamista), ei Laajalahteen, ei suurimpaan osaan Olaria, ei Friisilään, ei Laaksolahteen jne. Joskus näille alueille tehdään kosmeettisesti yksi kohde.
Teen kaikkeni, että lapseni voivat opiskella koulussa, johon tullaan ei-ongelmaiselta alueelta. Koulussa on ilmapiiri, jossa osaaminen ei ole halveksuttavaa, jossa harrastaminen on kaduilla notkumisen sijaan normaalia ja jossa huoltajat välittävät koulun tapahtumista.
Jos luokalla on 30-60% maahanmuuttajia ja loput pääasiassa sosiaalisen vuokratuotannon kohteissa asuvia kantasuomalaisia, ei luokilla opita mitään.
Tiedän, että sinäkin Osmo Soininvaara tiedät tämän.
Tähän on myös ratkaisu. Jos alueella on paljon maahanmuuttajia, kaupunki myy merkittävän osan vuokra-asunnoista. Uusia ei tehdä. Jos alueella on vähän maahanmuuttajia, rakennetaan kaupungin vuokrataloja. Mutta näin ei tehdä, koska hyväosaiset äänestävät ja poliitikot ovat hyväosaisia itsekin. Tämä on se nimbyily, joka lopulta segregoitumisen myötä tuhoaa pääkaupunkiseudun.
Olen tosissani. Kliseisesti on myös todettava, että en ole rasisti. Olen ollut pitkään mukana rasisminvastaisessa toiminnassa, eikä edellä kirjoitettu ole rasismia. Ongelmat ovat vain päässeet nyt kasautumaan, eikä niihin puututa. Rahan jakaminen kouluille on kosmeettista näpertelyä, joka eivät auta koulua juuri lainkaan. Kysykään vaikka rehtoreilta epävirallisesti. Oppilasaines ratkaisee. Raha ei pese sitä.
Paula, keskiviikkona 16:28
” Vaikka jotain sääntelyä pitää olla toiminnassa ja tekemisessä, mielestäni säätelyn pitäisi tapahtua lähempänä asukkaita. Jos Itähelsinkiläiset saisivat itse päättää mitä tehdään ja minne, “omilla rahoillaan” niin uskoisin alueen kehittyvän nopeammin parempaan suuntaan – – –
Itähelsinkiläi[sten] paikallishallinto vaatisi kohennusta juuri heidän tärkeimmiksi kokemiinsa ongelmiin, oli se sitten lisäpalkkaa hyvien opettajien saamiseksi, kadunrakentamista, puhtaanapitoa, ylläpidon tehostamista tai vaikka konttorin rakentamista Rastilaan.
Nyt he joutuvat tappelemaan resursseista joka osa-alueella erikseen mm. Lauttasaarelaisten koulutettujen ja tiedostavien asukkaiden kanssa – – – ”
Jep. Juuri tuosta syystä kannatan (a) seutuhallintoa joka pitää jotain jöötä ja estää kohtuuttoman nimbyilyn sekä (b) nykyisten Helsingin, Espoon ja Vantaan paloittelua pienemmiksi 10’000…100’000 asukkaan lähikaupungeiksi. Näille on taattava reilut osuudet seudun kootuista verotuloista ja niillä on oltava omat valtuustot ja tarpeelliset hallintoelimet. Turha parkua: sitä, minkä lähikaupungit hoitavat, sitä seudun (tai nykyisten mammuttikaupunkien) ei tarvitse hoitaa. Ei kulu rahaa enempää kuin nykyäänkään. Saattaa jopa paremman kansanvallan ja osuvampien päätösten ansiosta säästyäkin.
Seutuvaltuusto ja lähivaltuustot voitaisiin valita yhtä aikaa. Jos joku on ehdolla sekä seutu- että lähivaltuustoon ja pääsee molempiin, tulkoon lähivaltuustossa hänen tilalleen saman puolueen tai listan seuraavana jonossa oleva ehdokas. Näin olen miettinyt.
Seutuvaltuusto, jonka suhteen mitään sisäisiä vaalipiirejä tai eri kuntien mandaattipaikkoja ei olisi, on välttämätön siitäkin syystä, että koko seudun parasta ajattelevia poliitikkoja voi olla vain jos äänensä voi kerätä koko seudulta jonkin nurkkakunnan sijasta.
Mutta samaan aikaan sellaiset ”lähikunnat” ovat välttämättömiä, jotka ovat järjellisen kokoisia ja voivat itse päättää sellaisista asioista, jotka siellä paikan päällä tunnetaan parhaiten. Rajana tässä olisi vain se, ettei kohdella vähemmistöjä törkeästi eikä loukata pahasti naapurikuntien tai seudun yhteistä etua. Näitä seikkoja niin valtio kuin seutuvaltuustokin voisivat jossain määrin valvoa. Mikään ratkaisematon ongelma tämä hallintotasojen välinen tehtävienjako ei voi olla.
Lisää kelausta aiheesta tulee jos pyydetään. Olennainen pointtini joka tapauksessa on, että nykyisellään pk-seudun kolme mammuttia eivät ole järkeviä hallintoyksiköitä mihinkään tarkoitukseen.
PS: Rastilan metriksen vieressä on jo vuosia ollut toimistotalo joka on kai aika hintsusti saanut tilojaan kaupaksi. Mutta tämäkin — mihin konttoreita ja miten paljon — lienee lähempää katsottuna helpompi päättää kuin ylilihavan kaupungin ähkyesityslistaisissa kokouksissa. Seudullisten viheryhteyksien säilymistä ja muuta sellaista seutuvaltuusto sitten valvoisi.
V.K.
— yleensä Vuosaaren metriksen eteläpuolella mainiosti viihtyen, tällä hetkellä (Kanta-)Espoon keskuksessa, joka sekin on viime vuosina huikeasti kohentunut ja viihtyistynyt —
aktiivinen lukija, tuo on nyt kyllä vähän hassu kirjoitus vaikka sinänsä asioista aika samaa mieltä.
Tälläkin blogilla on jokusen kerran puhuttu ihan samoista asioista. Esimerkiksi siitä että ei pitäisi tehdä vuokratalorykelmiä, itseasiasa ei pitäisi tehdä vuokrataloja ollenkaan vaan ihan vaan taloja joissa sitten on niin omistus- kuin vuokra-asuntoja. Käsittääkseni Osmo tai Helsingin Vihreät eivät ole eri mieltä, ongelma on valtion 70-lukulaiset tukimekanismit, eli käytäntö.
Helsingissä nimenomaan tehdään mainitsemistasi syistä vuokrataloja ns. hyville uusille alueille. Aiheesta nillittää lähinnä kokoomus ja nuivapersut.
Suomessa on se ongelma, että häiriköt saavat häiriköidä vapaasti. Ei siinä sitten muu auta kuin että kunnon ihmisten on paettava pois asuinalueeltaan jonnekin rauhallisemmalle alueelle.
Nyt kun maahanmuuttajia täytyy kohdella silkkihansikoin ja kääntää vielä toinenkin poski ettei vain epäillä rasismista, niin ongelmiin puuttuminen on vieläkin epätodennäköisempää.
Voisikos ajatella kurinpalautusta ja että poliisit puuttuvat häiriköiden toimintaan sekä että häiriköiden on lähdettävä jonnekin huitsin nevadaan eikä suinkaan kiusattujen?
Poliitikot ja sossutädit vaan jatkavat vanhalla hyysäyslinjalla, joka on aiheuttanut koko ongelman.
Mitenköhän ton segregaation vaikutusten suhteen on saatu eriteltyä se, missä määrin on kyse siitä, et se todella lisää sosiaalisten ongelmien kokonaismäärää ja missä määrin siitä, et ongelmien kasautuminen samoille alueille tekee ne ongelmat näkyvämmäks? Slummithan tosiaan herättää huomiota ja niistä saadaan näyttäviä lehtijuttuja yms. Mut kuinka paljon ongelmien kokonaismäärä pienenee, jos slummeissa asuvat tyypit sirotellaan ympäriinsä?
Sil ympäriinsä sirottelullahan on ihan peruslogiikalla myös negatiivisia vaikutuksia. Jos nyt esim. 10 asunnon rapussa asuu yks parantumaton häirikkö, niin se pilaa niitten 9 muun asumismukavuuden. Jos sen sijaan 10 häirikköä asuu samassa rapussa, ne luultavasti ei laske toistensa asumismukavuutta läheskään niin paljon ku mitä yk sellanen puystyy laskemaan epähäiriköiden asumismukavuutta.
Oon asunu käytännössä koko elämäni kaupungin vuokrakämpässä alueella, jossa kaikki muutkin kämpät on kaupungin. Useimmiten ei oo ollu isompia ongelmia häiriköiden kanssa, mut silloin tällöin on suht vakaviakin. Nois meiän kiinteistöissä toimitaan esim. siten, et kun rapussa on yks paha häirikkö ja muut asukkaat lopulta kypsyy siihen totaalisesti, se häirikkö siirretään saman alueen sisällä toiseen rappuun uusien tyyppien riesaks. Ja kun ne seuraavat kypsyy, tehään taas uus siirto. Tällanen rasituksen jakaminen on tavallaan oikeudenmukasta, jos lähetään siitä, et jonkun se rasitus on kärsittävä ja sitä häirikköä ei saa potkia kokonaan pihalle. Mut samalla tos tulee esille se, et ongelmatyypin sirotteleminen ympäriinsä ei välttämättä poista sitä ongelmaa. Ja toisaalta se, et jos se ongelmatyyppi asuis kaltaistensa kanssa samassa rapussa, niiden tuottama kokonaishaitta saattais olla pienempi ku siroteltuna. Mut tää nyt toki koskee vaan yhtä puolta asiasta, enkä kiistä sitä etteikö segregaatiolla vois olla muita sellasia haittavaikutuksia, joiden takia sitä kannattais kuitenkin yrittää ehkäistä.
Suomen ongelma kirjoitti 1.9.2011 kello 10:30
” Suomessa on se ongelma, että häiriköt saavat häiriköidä vapaasti. Ei siinä sitten muu auta kuin että kunnon ihmisten on paettava pois asuinalueeltaan jonnekin rauhallisemmalle alueelle. ”
Kas kun otitkin puheeksi. Samalla tavoin käy kaikille blogeille ja keskustelupalstoille, kun vauhkopääjankuttajat nimimerkkeineen tulevat häiriköimään. Kunnon ihmiset kyllästyvät ja poistuvat jonnekin metsämökkeihin tai kellariluoliin, jotta saisivat vaihtaa ajatuksia rauhassa keskenään, parhaan ymmärryksensä mukaan.
Häirikön tunnusmerkki on, ettei se osallistu ajatustenvaihtoon, julistaa vaan.
Täällä on nyt rekisteri kaikista kirjoittajista, eikö olekin? Onko niin, että uusia ei välttämättä tarvitse hyväksyä, ei myöskään vanhoja uudella nimellä?
Pitäisikö jossakin vaiheessa alkaa leikkiä teeveestä tuttuja limboleikkejä? Joka viikko äänestettäisiin joku kirjoittaja (oma- tai salaniminen) pelistä ulos. Ehdotan tätä ihan vilpittömästi silläkin uhalla, että olisin ensimmäinen karsittu.
Jatkan sen verran, että periaatteessa olen tuon ”Suomen ongelman” kanssa aivan samaa mieltä. Kohtuutonta häiriköintiä ei pidä sietää. Samantekevää kuka siihen syyllistyy — musta, valkoinen tai vaikka seebra.
Syy, miksi pidän mainitun nimimerkin kirjoitusta häiriköintinä, on eräiden kovin kuluneiden ja loukkaavien ilmausten käyttö sekä taikinaan leivottu itsestäänselvä oletus, että asuntoalueiden häiritsijöitä ovat juuri ja vain mamut. Asun Vuosaaressa ja ajoittain myös muilla mamuvaltaisilla alueilla, ja tosi harvoin näen tai kuulen yhdenkään toisrotuisen tuottavan häiriötä — tosi harvoin verrattuna tavallisten perushärmäläisten uhoon ja örinään.
Talossa, jossa asun, seinän takana on toinen samanlainen asunto, josta parvekkeiden välisen lautaseinän lävitse kuuluu vielä näillä säillä ihan kaikki ja betoniseinänkin lävitse jonkin verran. Sinne vieläpä usein kerääntyy lisää sukulaisia lähiseudulta iltaa viettämään. Uskallan olettaa, että jos parvekkeella puhuttaisiin somalikieltä ja yllä mainittu nimimerkki olisi minun tilallani, hän pitäisi naapureita kamalina häirikköinä.
Ne eivät kuitenkaan ole somaleja, eikä ajoittainen pulina häiritse minua ensinkään. Enemmän varmaan heitä häiritsee, kun poraan reikiä betoniseinään.
Koputin muutama päivä sitten lautaseinään ja sanoin, että voitaisiin vaikka esittäytyä, kun kuitenkin oikeastaan olemme samassa huoneessa. Avattiin lasit, kurkistettiin kaiteen yli, käteltiin ja juteltiin. Sovittiin mitä myönteisimmässä hengessä, että koputetaan vastakin, puolin ja toisin, jos työn, levon tai sairauden takia jne.
Ja kaveri kertoi, että hän voi tarpeen tullen lainata minulle vielä tehokkaampaa poravasaraa kuin minulla jo on, jotta ei tartte väsyä niin puhki ja metelikään ei kestä niin kauan.
No nyt voi tietysti sanoa, että mitenkäs juttelet somalin tai vietnamilaisen kanssa, jos kumpikaan ei osaa toisen kieltä. Kokeilla voi silti. Kyllä ne yleensä sentään jonkin verran täkäläistä kieltä osaavat. Ja jo pelkkä virnistyskin parantaa tunnelmaa.
Jos osallistuisi vapaaehtoisena avustajana eräiden järjestöjen (ainakin Miessakit ry) ylläpitämille oppitunneille (esim. suomea somaleille) voisi tulla uusia näkökulmia itse kullekin, ja samalla sitä alueen yhteistä me-henkeä kehittyisi. Siitä kai tässä varsinaisesti piti olla puhe?
Ehdotan Ville Komsin äänestämistä ulos. Syynä osallistumattomuus ajatustenvaihtoon. Ilmeiset perustelut löytyvät Komsin edellisestä viestistä.
Aktiivinen lukija:
Jos alue on alue on jo riittävän slummahtava, mitenkähän tämä auttaisi? Luulisi, että asunnot menevät silloin lähinnä kaupaksi sijoittajille hintaan, jolla he laskevat, että kannataa ostaa kämpät vuokrattavaksi yhteiskunnan maksusitoomuslappua vastaan ihmisille, jotka noiden avulla asuvat.
Korvaan särähti mitä vihapuhetermi ”syrjäytyneet kantasuomalaiset”.
Olen selaillut pariakin tutkimusta, jossa tutkimuksen kohteena olevat, työmarkkinoiden tavoittamattomissa elävät, vaihtoehtoista elämäntapaa noudattavat henkilöt eivät mielestään ole lainkaan ”syrjäytyneet” mistään. Päinvastoin he kokivat, että työssä käyvä oravanpyöräkantaväestö asuntolainoineen oli syrjäytynyt elämästä. He myös kokivat termin syrjäytynyt käytön halventavana.
Kun nykypäivänä ei ole soveliasta kutsua neekeriä neekeriksi, eikä mustalaista mustalaiseksi, niin mielestäni myös halventavalle termille syrjäytynyt kantasuomalainen olisi keksittävä joku neutraalimpi ilmaisu, joka ei pahoita kenenkään mieltä.
adele: naapurineinani ion todellakin pari syrjäytynytä kantasomalaista, siis suomalaista juppoa pitkäaikaistyötöntä pummia.
Näiden juoppojen ”vaihtoehtoinen” elämäntapa sinänsä ei vaikuta kovinkaan leppoisalta. Juopottelu on kuvaa duunia, mutta syrjäytynyt kuvaa heidän suhdettaan yhteiskuntaan.
Nappuruston hunohampainen kotimainen pampulapää harjoitti taas huumekauppaa sekä rosvosi kaiken mahdollisen mikä lähti irti. Ilmeiesti hän on jäähyllä yhteiskunnan kustannuksella tai lopullisemmin syrjäytynyt elämästä.
Yhteiskunnan reusrseeja tarkoituksellisesti hyödytävistä ihmisistä lienee paikallaan käyttää nimitystä pummi. Useimmat meistä kun tavoitteellsiesti myös osallistuvat yhteiskunnan palveluiden kustantamiseen, kukin kykyjemme mukaan.
(Tämä on ns hajasijoitettu kaupunginosa, jossa ei ole sggrekaatiota vaan kaikkia elämän ilmiöitä).
Vaikka en kaipaa yövartijayhteiskuntaa, aivan kaikkien etu on, että yhteiskunta tarjoaa myös laillisuutta (rule of law) ylläpitäviä poliisi, oikeuslaitos ja vahnkeinhoitopalveluita riittävästi. Mielenterveyspalveluitakin myös saisi olla nykyistä enemmän myös suljetuissa laitoksissa hiedän itsensäkin takia.
Laillisuuden ylläpitäminen voisi myös ehkäistä sggrekaatiota, jolloin ei käy kuin Ranskassa. Siellä osaan kaupungiosia poliisi menee vain päivällä eikä ehkäise ongelmia. Sosiaalikeskus Satama lienee tästä kohtuullinen opetus Suomessa.
adele voisi täsmentää että onko ilmaisu ”syrjäytynyt” tosiasioiden vastainen, loukkaava vai peräti elitistinen? Taas on neutraaliin kielenkäyttöön pyrkivä sosiaalipuoli mokannut joka tapauksesas.
Jos on niin että syrjäytynyt on kiinni elämässä, niin ehkä parempi ilmaisu olisi palkkatuloton. Tosin tulottomia tupataan syyllistämään ei ainoastaan tuen tarpeesta vaan myös kokonaisten kaupunginosien pilaamisesta, sekä talouden ongelmista. Tuloton on jatkuvien tehtävien edessä, pitäisi kehittää itseään, hankkia tuloja, osallistua ja vielä pelastaa ei ainoastaan vaan Suomen vaan myös maailman talous. Ehkä juuri tuo toimeliaisuus ehkäisee syrjäytymistä. Tulottoman ryhmän kuvaa ei tosin voi muuttaa omalla käytöksellään, koska jos sa tuloja niin sitten ei ole enää tuloton. Vähän niin kuin maahanmuuttaja ei ole maahanmuuttaja sanan varsinaisesa merkityksessä jos hänellä ei ole ongelmia.
Jos taas kysymys on siitä että syrjäytynyt sanana on sinänsä loukkaava niin pitäisi keksiä ehkä joku kivan kuuloinen termi. Esimerkiksi nallekarhut on aika kivoja. Mutta onhan nallekarhuillakin varmasti ongelmia. Vai tarkoittaako adele kenties että kaikki sanat loukkaa, kaikkia syrjitään, eli ketään ei syrjitä.
Komsi:
”on eräiden kovin kuluneiden ja loukkaavien ilmausten käyttö sekä taikinaan leivottu itsestäänselvä oletus, että asuntoalueiden häiritsijöitä ovat juuri ja vain mamut.”
Tuo on oma tulkintasi, jota en tarkoittanut. Tarkoitin että suomalaiset häiriköt ovat saaneet mellastaa aivan vapaasti ja puuttumiskynnys on ollut tavattoman korkealla. Ulkomaalaisten kohdalla se on vielä korkeammalla, jos ne sattuvat olemaan oikeanlaisia. Vaikkapa irlantilaiset travellerit saavat kyllä Suomessa monoa persuuksille hyvin nopeasti. Eräät toiset kiertolaiset majailevat Helsingissä kuukaisitolkulla.
Minä muuten käytän täysin vaihtuvaa nimimerkkiä yhdessä aiheessa ja toista toisesta. Ja jos Osmo keräilee jotain rekisteriä, niin kai on rekisteri-ilmoitukset tehty eikä syyllistyträ mihinkään väärinkäytöksiin.
Muuten, tuo Komsin väite, että en osallistu ajatustenvaihtoon, vaan ainoastaan julistan, on loukkaava. Se että minun mielipidettäni olisi sanottu tyhmäksi ja junttimaiseksi ei tunnu yhtään niin loukkaavalta.
Minä kun luen vastapuolen argumentit ja vastaan niihin, enkä suinkaan vaan toitota papukaijamaisesti omaa sanomaani. Sellaiset tyypit ovat äärimmäisen rasittavia enkä missään tapauksessa halua kuulua siihen joukkoon.
Ymmärtääkseni Yhdysvalloissa ihmiset asettuvat asumaan miten tahtovat ilman että valtio puuttuu peliin. The New York Times laati vuoden 2010 väestölaskennan tulosten perusteella karttoja muiden muassa siitä, kuinka kuinka eri etniset ryhmät ovat asettuneet asumaan. Kartoista ilmenee selvästi, että ihmiset hakeutuvat yhteen etnisesti samanlaisten kanssa.
Jos ihmiset haluavat segregoitua, suotakoon se heille.
http://projects.nytimes.com/census/2010/map
Nimim. Suomen ongelma:
” Komsi:
“… on eräiden kovin kuluneiden ja loukkaavien ilmausten käyttö sekä taikinaan leivottu itsestäänselvä oletus, että asuntoalueiden häiritsijöitä ovat juuri ja vain mamut.”
Tuo on oma tulkintasi, jota en tarkoittanut. ”
Hauska kuulla.
Toistan pääosan ensimmäisestä viestistäsi tässä ketjussa, tuolla nimimerkillä:
” Nyt kun maahanmuuttajia täytyy kohdella silkkihansikoin ja kääntää vielä toinenkin poski ettei vain epäillä rasismista, niin ongelmiin puuttuminen on vieläkin epätodennäköisempää.
Voisikos ajatella kurinpalautusta ja että poliisit puuttuvat häiriköiden toimintaan sekä että häiriköiden on lähdettävä jonnekin huitsin nevadaan eikä suinkaan kiusattujen?
Poliitikot ja sossutädit vaan jatkavat vanhalla hyysäyslinjalla, joka on aiheuttanut koko ongelman. ”
Jos tulkintani oli väärinkäsitys, annoit siihen mielestäni tuossa jonkin verran aineksia.
Hyvää yötä. Jostakin syystä minua väsyttää.
Maahanmuuttokriitikoiden pahin pelko on, että kolmannen maailman tulijoista muodostuu uusi kiukkuinen/kallis alaluokka.* Näin on ikävä kyllä käynyt lähes kaikkialla muualla kuten Tanskassa, Ruotsissa ja Saksassa. Tiukan maahanmuuttopolitiikan maissa (esim. USA ja Sveitsi) houkutellaan työperäisiä ”eliitti”maahanmuuttajia, he sopeutuvat vähintään keskiluokkaan.
*(Osa sopeutuu suomalaiseen yhtiskuntaan, mutta sopeutuuko tarpeeksi moni?)
Ruotsissa ja Tanskassa sosiaalituista menee ulkomailla syntyneille miltei 2/3-osaa, eli ulkomailla syntyneet muodostavat tuplasti suuremman kuluerän kuin alkuasukkaat näissä maissa. Ulkomaalaissyntyisten tullessa kyseeseen ei tietenkään voi käyttää sanaa ”alaluokka” ja ”kuluerä” nimityskin rajamailla
Pikakommenttina: missa menee slummin ja ”vain” surkean lahion raja? Suomessa aina toistellaan, etta ei meilla sentaan slummeja ole. Onko slummi todellakin vain hokkeli- tai pahvikyla, vai onko kunkin maan slummi verrannollinen maan yleiseen elintasoon?
Onko todellakin niin, etta vain ulkomailla (Usa, Ranska, Brittein saaret) on alueita, joilla ei uskalla liikkua oisin; joilla naapurit lojuvat paivat ja yot sohvillaan, parvekkeilla, pihalla tai lahipubissa paa sekaisin viinasta tai huumeista; joiden talot ja pihat on sotkettu ja tohritty; hissit rikki, ulko-ovien lasit sarjetty; hiekkalaatikossa kaljapulloja ja pahimmillaan huumeruiskuja.
Asuin opiskeluaikana vuoden Raisiossa (kunnes en kestanyt paikkaa enaa) eraassa halvassa lahioissa: yksin kotona ollessani en uskaltanut avata ovea vieraille, koska sisaan yritti useammankin kerran tunkea humalainen/sekava mies tai joukkio. Elementtikerrostalot olivat lahes romahtamisen partaalla, mm. sisaseinista rapisi laasti irti ja kylpyhuone oli katosta homeessa. Myonnan, etten asunut pahvilaatikossa, mutta kovin paljon lahemmas slummia ei tuosta paase, asumatta siella ”varsinaisessa” slummissa, mita se sitten onkaan.
ps. alueella ei asunut yhtaan maahanmuuttajaa, eli kylla seudun saa surkeaksi ja pelottavaksi ihan kantavaen voiminkin.
Papparainen, jos olisi yleisempi huoli alaluokan kasvusta niin siihen voisi kyllä yhtyä. Minä en vaan ole oikein vakuuttunut että sen koolla on kovinkaan paljon tekemistä siihen kuuluvien ominaisuuksien kanssa, mukaan lukien ulkomailla syntynyt; ts. kausaliteettina ei ole oikein uskottavaa että maahanmuuttajat tuottavat alaluokan sen enempää kuin he että tuottaisivat ankeita betonilähiöitä. Aiheuttaako työttömät työttömyyttä?
Esimerkiksi, maassa on N määrä bussinkuljettajia joille maksetaan X euroa kuussa. Riippuen X:n suuruudesta bussinkuljettajat ovat joko ala- tai keskiluokkaa tulojen osalta. Jos oletetaan että bussiliikenteeseen käytetty rahasumma on vakio, niin mitä suurempi N sen pienempi X, eli tehokkaammalla liikenteellä voi pienentää nuppilukua N jolloin myös palkka X voi kasvaa, ja toisin päin. Tällä ei ole paljoakaan tekemistä sen kanssa minkälainen bussinkuljettaja on, jos työstä maksettava palkka ei riitä kunnolla elämiseen niin se tuottaa köyhällistöä. Jos työn tuottavuus on niin huono ettei sitä kannata teettää laisinkaan syntyy helposti työttömyyttä.
Maahanmuuton vaikutus tuohon on korkeintaan se että niistä työttömistä tai köyhällistöstä useampi on maahanmuuttajia, eikä niinkään ko. ryhmien koon kasvu sinänsä. Jos ei olisi maahanmuuttajia niin kauhisteltaisiin sosiaalipummeja, työn vieroksujia, heidän alakulttuurinsa takapajuisia piirteitä, tms.
tpyyluoma:
”Aiheuttaako työttömät työttömyyttä?”
Kyl ne varmaan silloin aiheuttaa, jos niillä ei oo sellasia ominaisuuksia, joista kukaan haluis maksaa siinä yhteiskunnassa. Vaik se sun bussikuskiesimerkki sinänsä pätee, niin kokonaisuudessaan tuskin pätee, ettei yhteiskunnan jäsenien ominaisuudet vaikuttais kokonaistyöttömyyden tasoon tai yleiseen elintasoon. Työttömyyden määräähän voidaan säädellä erilaisilla poliittisilla silmänkääntötempuilla jokseenkin sellaseks ku se halutaan, joten olennaisempaa lienee tarkastella yleistä elintasoa/hyvinvointia.
”Maahanmuuton vaikutus tuohon on korkeintaan se että niistä työttömistä tai köyhällistöstä useampi on maahanmuuttajia, eikä niinkään ko. ryhmien koon kasvu sinänsä”
Varmaan aika iso ero on sillä, tuleeks tänne pääasiassa esim. 25-35v menestyvien firmojen perustajia, lääkäreitä ja päteviä datanörttejä, vai yli 60v kouluttamattomia ja lukutaidottomia tyyppejä.
Tietty jos sä määrittelet alaluokan vaikka tyypeiks, joiden tulot on alle 40% mediaanista, niin alaluokan koko voi pysyy suht kiinteenä niin kauan ku sosiaaliturvastandardeja ei kauheesti muuteta. Mut tässä yhteydessä pitäis tarkastella lähinnä sitä, kuinka paljon tyyppejä jää alle tietyn absoluuttisen elintason yhteiskunnassa A ja kuinka paljon yhteiskunnassa B, jotta voitais tarkastella yhteiskunnan jäsenten vaikutusta hyvinvointiin ja absoluuttisen alaluokan kokoon.
Kaikkein suurin vääryys on, että pitkää duunipäivää painava poliisi-sairaanhoitajapariskunta lapsineen kykenee asumaan omilla rahoillaan jossakin Koivukylässä tai Kontulassa, kun samaan aikaan työtön alaluokka majoitetaan sosiaalisen sekoittamisen nimissä veronmaksajien kustannuksella Ruoholahteen tai Jätkäsaareen.
Rogue, no kärjistän, mutta lähdetään nyt vaikka siitä että suomessa on yksi maailman korkeiten kouletuista väestöistä ja homogeeninen kulttuuri jos se kerran on tuottavuuden lähde. Miksei meillä ole maailman korkein työllisyysaste?
On töitä joissa henkilökohtaisella tuottavuudella on suuri merkitys, vaikkapa mustikanpoimija. Mutta ei tuo nyt mikään normi ole. Suurin osa tietotyöstäkin on aika peruspuurtamista joka ei vaadi mitään kummallisia hengenlahjoja.
Sosiaalinen asuntotuotanto näyttää usein epäonnistuvan. Täälläkin on esitetty mielipiteitä, että sosiaalitapaukset pitäisi jakaa tasaisesti ympäri kaupunkia yms. Kun lisäksi sosiaalinen asuntotuotanto on liian pientä verrattuna asuntojen tarpeeseen riittää niitä asuntoja vain sosiaalitapauksille.
Kuopio on varmaan harvinainen paikkakunta Suomessa kun sen katsotaan yleisesti onnistuneen sosiaalisessa asuntotuotannossa. Kuopiossa onkin noudatettu käsittääkseni muiden kaupunkien sosiaalisesta asuntotuotannosta poikkeavia periaatteita.
Ensinnä asuntoja on vuosien aikana rakennettu melko runsaasti jolloin asuttamaan on päästy muitakin kuin aivan ongelmatapauksia. Rakennuttamisen yhteydessä on tehty järkeviä kehitystoimia ja periaateratkaisuja. Vaikeat asukit tapaukset, joita en ryhdy tässä erikseen yksilöimään, pyritään nimenomaan sijoittamaan omiin taloihinsa, jolloin eivät pääse häiriköimään ns kunnon ihmisiä tai kunnollisia perheellisiä. Eli ongelmatapauksia ei levitetä joka paikkaan. Lisäksi kun asuntoja on riittävästi tarpeessa oleville niissä asuu muitakin kuin pahoja sosiaalitapauksia.
Vuokrarästeihin ja muihin suhtaudutaan tiukasti. Häätö tulee nopeasti ja tehokkaasti ja vuokralainen menettää asumisoikeuden useammaksi vuodeksi. Kaupungin omistama yhtiö on selvästi julkistanut toimintalinjansa ettei se ole asukkaiden sosiaalitoimisto. Vuokrarästejä ei hyväksytä, koska rästit joudutaan veloittamaan muilta asukkailta ja sitä pidetään epäoikeudenmukaisena ja se nostaa muiden vuokria. Kuopiossa tiedetään myös miten asiansa hoitamatta jättänyt vuokralainen saadaan vaivattomasti häädettyä hyvinkin nopeasti.
Nämä periaatteet tietävät asukkaiden lisäksi myös sosiaalitoimi ja siksi Kuopiossa aika kiltisti hoidetaan rahattomien vuokrien maksatukset toimeentulotukena. Ymmärretään sosiaalitoimen ja vuokra-asuntotuotannon työnjako. Koska muut vaihtoehdot tulisivat sosiaalitoimelle paljon kalliimmiksi – sillehän viime kädessä jää asunnottomine majoittaminen. Kaupungin vuokrataloyhtiöön ei pääse henkilö joka ei ole hoitanut vuokriaan useampaan vuoteen. Näin yhtiöllä on käsitykseni mukaan sosiaalisen vuokra-asuntotuotannon alhaisimmat toteutuneet vuokrarästit koko Suomessa.
Sietäisi käydä opintomatkalla Kuopiossa.
Miten Kuopio on hoitanut maahanmuuttajien asuttamisen ei ole tiedossani nykyisellään. Tuskin kuitenkaan keskittämispolitiikalla kuten kotoperäisten ongelmatapausten kanssa.
Erityisen merkillepantavaa on minusta asenneilmasto. Kaupungin vuokrataloyhtiön asuntojen ei katsota muodostavan mitään slummeja (noita ongelmakeskittymiä lukuun ottamatta!) ja siten niissä asumista pidetään sosiaalisesti täysin kelpona asumisvaihtoehtona.
tpyyluoma:
Toi kysymys nyt aika lailla sivuuttaa sen toisen pointin, mitä yritin tuoda esille. Joo, on varmasti paljonkin maita, joissa on matalampi koulutustaso ja korkeempi työllisyysaste ku Suomessa. Mut mitä siitä? Suomessa työttömän elintaso on parempi ku valtaosalla maailman työssäkäyvistä ihmisistä. Itse asiassa Suomessa on niin hyvä elitaso, et tääl ei enää ees katsota tarpeelliseks pakottaa kaikkia kynnellekykeneviä töihin. Tää nimenomaan kertoo siitä, et keskimääräsen suomalaisen tuottavuus on paljon korkeempi ku useissa muissa maissa. Huomioon ottaen viel et tääl on työttömien lisäks enemmän elätettäviä vanhuksia ku muualla keskimäärin ja niil vanhuksillakin on parempi elintaso ku työntekijöillä lukuisissa maissa. Sä nyt ilmeisesti jotenkin vedät tossa yhtäläisyysmerkin ”työttömien” ja ”alaluokan” välille etkä ota huomioon et myös työlliset voi olla alaluokkaa.
Jos haluttais, niin Suomessa voitais erilaisilla toimenpiteilla kaunistella työttömyystilastoja. Tilastollisen työttömyyden puolittaminen parissa vuodessa varmaan teknisesti onnistuis helposti. Ihan eri asia on sit, et lisäiskö sen puolittaminen ollenkaan kokonaishyötyä tai edes jonkin muita oleellisempana pidetyn ryhmän hyötyä. Tän hetkisen konsensuksen mukaan ilmeisesti ei lisäis, koska sitä kaunistelua ei tehä.
Osa perusduuneista ei tosiaan edellytä kummempia kykyjä tai ammattitaitoa. Mut mitä enemmäm tätä pienen tuottavuuden porukkaa on tarjolla, sitä vähemmän niille teoriassa tarttee maksaa. Jos ”alaluokka” määritellään tyypeiks, jotka tienaa alle jonkun tietyn osuuden mediaanista, alaluokan koko voi kasvaa vaikka työttömyys ei kasvais.
GranpaIgor:
Toi kuulostais ainakin teoriassa tosi hyvältä ratkasulta. En tiiä miten käytännössä onnistuis. Asuinalueen sisällä ongelmatyyppien laittaminen omiin taloihinsa tuskin aiheuttais noita ongelmia mitä segregaatiokeskustelussa korostetaan. Ja alueen kunnolliset asukkaat välttäis suurimman osan niistä haitoista, joita häirikköjen naapurina asuminen aiheuttaa.
Muistan, kun 80-luvun lopussa olin katselemassa ensimmäistä omaa asuntoa Turusta. Silloin, korkeiden asunnonhintojen ja hyvän työllisyystilanteen vallitessa jopa Varissuo oli harkinnassa mukana: onhan sillä vähän huono maine, mutta siitä ollaan pääsemässä. Varissuon silloista statusta nosti myös Normaalikoulu, joka on sijoitettu Varissuolle. ((Helsingin Norsseissa ei opiskelija kyllä ihan oikean todellisuuteen vielä törmääkään.)
Eikö tämä saatana nyt mene jakeluun: älkää kaavoittako ”sosiaalisen asuntotuotannon alueita”. Ostakaa ne kaupungin vuokra-asunnot vapailta markkinoilta.
Mutta vielä akuutimpi typeryys, jota suunnitellaan esim. Turussa: yksityistetään vanhat käsiinhajoavat vuokratalot. Keskiluokkaako sinne odotetaan? Ne talot ostaa hämäräheikki, joka asuttaa talot täyteen sosiaalitoimiston sitoumusasiakkaita ja Krimin tukiasiakkaita. Ja kun homma hajoaa, konkurssi putsaa kaiken. Näiden valtuuston päätöksien otsikkona pitäisi olla: §11: Päätetään korttelin xx/yy slummiuttamisesta.
Tuo GrandpaIgorin esille nostama Kuopio: onko siellä tämä toivottomien tapausten kaupunginosa nimeltään Petonen? Kun tuntuisi olleen otsikoissa aina silloin tllöin.
Touko Mettinen
Turku
Risto: ”…Luulisi, että asunnot menevät silloin lähinnä kaupaksi sijoittajille hintaan, jolla he laskevat, että kannataa ostaa kämpät vuokrattavaksi yhteiskunnan maksusitoomuslappua vastaan…”
Risto, olet oikeassa. Nuo asumistuet häiritsevät markkinoita, minkä me muut taas maksamme. En pidä koko oravanpyörää kovin järkevänä, mutta se toimii paremmin, kun kunnat eivät ole sotkemassa.
Touko Miettinen on tulkinnut väärin. Kuopion Petonen niminen esikaupunki ei suinkaan ole mikään pelkkien toivottomien tapausten kaupunginosa. Jos siellä on joitain yksittäisiä ongelmataloja niin se ei ole leimanut koko kaupunginosaa. Siellä on kaupungin vuokratalojen ohella myös laajasti omistusasuntoja. Kuten kirjoitin niin Kuopiossa on sosiaalisesti aivan kunniallista asua kaupungin vuokratalossa. Ns rupusakki joka häiritsee tai ei hoida velvoitteitaan häädetään nopeasti pois muita häiritsemästä. Ongelmallisten tapauksien keskittäminen omiin taloihinsa on todennäköisesti vain epävirallinen toimintatapa – tuskin sitä mihinkään pöytäkirjaan on edes kirjattu. Mutta politiikka on niin ilmeinen että sen tietävät asioista perillä olevat tahot. Vrt vanha ruotsinkielinen sanonta: Lika barn leka bäst siitähän tässäkin on kysymys.
Yhden näköäkohdan esittäisin:
Gesterby eli Gangsterby oli Kirkkonmmen Jakomäki. Ja kuten Jakomäessäkin ongelmia oli vähemmän kuin mitä päältä näytti. Alue oli 70-80-luvuilla sosialaiseti hvyin toimiva, mihin osaltaan vaikutti KirKu, Kirkkonumemn Urheilijat, johon kuuluivat kaikki ja joka mm. aloitti lastenkerhotominan alueella.
Mutta tarmoaks väki alkoi kadota vähitellen, kun pikkuhiljaa päästiin väljempiin asuntoihin. Näiden lapset muuttavat sitten jonnekin muualle.
En sano, että jäljlle olisi jäänyt vain rupusakki, mutta sellaista on. Omistusausntoyhtiössä on n 2/3 asukkaista omista itse kämppänsä ja heillä on inresis pitää talo kunnossa ja puuttua epäkohtiin.
(Toinen puoli on, että Gesterbyssä ja samoin täällä Heikkilässa asunnot ovat kohtuuhintaisiaj iahmiset välittävät toisistaan.)
Helsigillä on teit’’kseni 50.000 kunnallista vuokra-asuntoa. Suurin osa asukkaisat on ahkeraa ja tunnollista väkeä, esim. kaupungin sosiaalitoimsiton pienipalkkaisia työntekijöiotä. Tätä lienee syytä korostaa.
Gesterbyssä vuokralaisia on kaikenlaisia. Esimerkki elävästä elämästä, nimet muutettu:
Hei,
Välitin viestin ilman ilmiantajan henkilöllisyyttä kunnan sosiaalihenkilölle. Hän ilmoitti aiemmin että haluaa kuulla jos J. aiheuttaa harmia taloyhtiössä.
Postiluukku lienee rikkoutunut sähkövarkauden yhteydessä. (aiemmin kesällä oli rapusta evetty jatkojohto asunoon mh.) Se on kuitenkin taloyhtiön kunnossapitovastuulla joten tilasin sinne huoltomiehen tarkistamaan. Jos tulee korjauskulu niin laskutetaan Köyhien Ystävät-Säätiötä siitä.
Ystävällisin Terveisin
Pekka
Isännöitsijä
—-
Aihe: C-rappu, J:n asunto
Hei,
vielä C-rapun alakerrassa sijaitsevasta J:n asunnosta: asunnosta leviää rappuun aivan kuvottavan paha haju (ja kun asunnossa kerran hajun takia käytiin, sehän paljastui huumeiden valmistuksen sivutuotteeksi). Kun tänä aamuna lähdin töihin, lemu löi suoraan vasten kasvoja heti rappuun astuessani, ja asumme sentään kaksi kerrosta ylempänä. Haju tuntuu aivan kuvottavana heti, kun rappuun astuu sisään pihalta. Asunnon postiluukku tippuu kohta paikoiltaan, joten olisiko mahdollista huomauttaa asunnon omistajataholle oven kunnossapidosta, jotta tämä hajuhaitta saataisiin kuriin? Minusta ei voi olla laitaa, että koko rapun täytyy haistella tällaista vain siksi, ettei osakas korjaa oveaan.
Liisa
jatkoa edelliseen:
Kikrkonumell sekoittumista helpottu se, että piirtänmällä sopivana paikkaa 500m säteellä ympyrän tavoittaa kaikki sosiaaliryhmät.
Ja oa tioetenkin jää kotikonnuilleen; tiedän tälalisen toimittaja-kätilöperheen Kontulasta.
Granpa Igor:”Ongelmallisten tapauksien keskittäminen omiin taloihinsa on todennäköisesti vain epävirallinen toimintatapa – tuskin sitä mihinkään pöytäkirjaan on edes kirjattu”
Ei varmasti ole. Se on kummallista, että mikäli jossain tehdään järkeviä päätöksiä, niin ne on tehtävä salaa. Mikäli avoimesti kerrottaisiin jostain tuollaisesta ratkaisusta, niin kaiken maailman moralistit olisivat kimpussa ja olisi pakko luopua siitä.
”Tutkimusten mukaan sosiaalisesti surkeimmat alueet löytyvät metropolialueen rajoilta. Siksi on hölmöä rakentaa sosiaalista asuntotuotantoa kauas”
Tarkoittaako tämä että helsinki luopuu vaatimuksistaan että espoon, kirkkonummen, sipoon, tuusulan jne. pitää osallistua nykyistä enemmän sosiaaliseen asuntotuotantoon?
Olemme varsin voimallisesti tutkimustemme perusteella kritisoineet yhteisvastuullisen asuntopolitiikan mahdollisuuksia segregaation ehkäisemiseksi. Ajatus siirtää ongelmallisina pidettyjä ryhmiä eri alueille samassa suhteessa on kovin mekaaninen – ja riskinä on että monistamme huono-osaisia alueita seudun reunoille.
Huomisessa Hesarissa on ilmeisimmin tulossa tiivistetysti vieraskynän muotoon puettu huolemme segregaatiokehityksestä
Tärkeää keskustelua!
Itsekin kunnallisesta vuokra-asumisesta ja segregaatiosta kiinnostuneena tutkijana täytyy kommentoida hieman tuota ajatusta vuokra-asumisen hajauttamisesta tai keskittämisestä pk-seudulla:
On varmasti totta, että kunnallinen vuokra-asuminen ei ole toteutettavissa saman kaavan mukaisesti kaikissa kunnissa ja kaikilla asuinalueilla (vrt. Vaattovaaran kommentti huono-osaisten alueiden monistamisesta). Joillekin alueille vuokra-asuntotuotanto ei ehkä sovellu lainkaan. Onkin todella tärkeää pohtia kunkin alueen sosiaalista kantokykyä.
Voisi kuitenkin ajatella, että on myös mahdollista tuottaa toimivaa kunnallista vuokra-asumista hyvinkin erilaisille alueille, kunhan alueen sosiaalista kantokykyä ei ylitetä. Esimerkkinä huonosta ratkaisusta ovat varmasti Soininvaaran mainitsemat vuokrakerrostalot pk-seudun laidoilla, mutta pienet rivitalot saattaisivat toimia huomattavasti paremmin jopa seudun laitamilla. Muutama perhe tuskin mullistaisi perusasuinalueen elämää, mutta seudullisen kokonaisuuden kannalta jokainen vuokrakiinteistö on tärkeä.
Segregaation näkökulmasta varsin keskeisiä ongelmia ovat kunnallisen vuokra-asumisen leimautuminen (”tavallisten” ihmisten hakeutuminen pois näistä asunnoista) ja liian suuri volyymi (ongelmien keskittyminen isoissa kiinteistöissä). Jos asuminen pystytään toteuttamaan muuhun asuinympäristöön sopivalla mittakaavalla, se ei niin herkästi leimaudu eikä leimaa asukkaitaan. Omakotitaloalueenkin laidoille saattaa siis hyvin sopia pieni rivitalokiinteistö, ja pienkerrostaloalueelle luhtitalo. Kustannuksetkin pysyvät ainakin Helsingin kokemusten mukaan kurissa: tämän tyyppisiä kiinteistöjä on toteutettu jonkin verran.
Jos vuokra-asumista toteutetaan isoissa kiinteistöissä vain keskuskunnissa, vaarana voi olla keskuskuntien alueellisen segregaation syveneminen. Voitaisiinkohan siis löytää vielä uusia tapoja saada aikaan sellaista sosiaalisesti monimuotoista kunnallista vuokra-asuntotuotantoa, jonka mittakaava olisi sovitettu kullekin asuinalueelle herkästi sulavaksi?
Luin vielä lisää edeltävää keskustelua, ja täytyy tarkentaa sen verran, etten suinkaan tarkoittanut edellisellä kommentillani sitä, että kaikille alueille olisi mahdollista rakentaa vuokrataloja. Jos alueella on jo ennestään jonkinlaista huono-osaistumista, vuokra-asunnot eivät tietenkään sinne istu.
Viittasin ainoastaan siihen, että jotkut paremmin pärjäävät asuinalueet myös Helsingin ulkopuolella voivat mahdollisesti sulauttaa vuokra-asuntoja, jos tuotanto mitoitetaan hyvin. (Samalla on selvää, ettei jokainen asuinalue voi millään kantaa samanlaista vastuuta vuokra-asumisen toteuttamisesta.) Toinen pääpointtini oli, että alueen mittakaavaan sopimattoman suuret vuokrakiinteistöt ovat ongelma kaikkialla – myös Helsingissä.