Tämä on osa eduskuntavaaliohjelmaani, jota kehitetään interaktiivisesti kotisivuillani.
Tätä ohjelmakohtaa on muutettu merkittävästi kommenttien perusteella, joten osa kommenteista kohdistuu vanhentuneeseen tekstiin.
====
Vaikka asia tuntuu pieneltä, se voittaa energiansäästökeinona monta enemmän mainostettua. Pääkaupunkiseudun liikennepolitiikassa asialla on suurehko merkitys
Vastauksena korkeaan veroasteeseen Suomessa on tullut tavaksi maksaa osa palkasta aliverotettuina luontaisetuina. Eräs tällainen on vapaa autoetu. Työnantaja antaa työntekijän käyttöön auton, jolla hän saa ajaa niin paljon kuin jaksaa ja ehtii. Vapaan autoedun verotusarvoa on aika-ajoin nostettu, mutta tämä ei ole poistanut sen pääongelmaa, autoilun marginaalikustannuksen jäämistä nollaan tai hyvin alas.
Vapaan autoedun ongelma ei ole veronkierrossa vaan siinä, että se kannustaa väärään liikennekäyttäytymiseen. Autoa ylikäytetään ja julkista liikennettä alikäytetään, kun autolla ajaminen on marginaalikustannusmielessä ilmaista. Kun Suomi on sitoutunut kasvihuonepäästöjen vähentämiseen – liikenteen päästöt eivät kuulu päästökauppasektoriin vaan kansallisiin kiintiöihin – vapaa autoetu sälyttää säästämisvelvoitteen korostettuna muille.
Vapaan autoedun verotusarvo perustuu oletukseen, että autolla ajetaan 18 000 km/vuosi. Verotusarvoa korotetaan 0,18 euroa/km, jos henkilön työmatka on niin pitkä, että on syytä olettaa kilometrirajan ylittyvän. Pitkästä työmatkasta aiheutuvat ylimääräiset kilometrit maksavat siis noin 0,09 €/km. Päätettäessä yksittäisestä matkasta — autolla, julkisilla tai ei ollenkaan — marginaalikustannus on edelleen nolla, koska verottajan arvio perustuu vain työmatkojen pituuteen ja mahdollisesti kesämökin sijaintiin mutta ei tosiasiassa ajettuihin kilometreihin. Jos ajaa omalla autollaan työnajoa, siitä maksetaan verottomana korvauksena 0,46 €/km.
Autoetua voidaan perustella silloin, kun työhön kuuluu huomattavan paljon autolla ajoa. Ei ole järkevää, että työajoja ja yksityisajoja varten pitäisi olla eri autot. Autoedusta tulisi päästä eroon, kun se on tosiasiallinen palkanmaksun muoto eikä työajoa ole merkittävästi.
Niinpä:
Palkanmaksu vapaan autoedun muodossa tulee lopettaa silloin kun kyse on pelkästä palkanmaksun muodosta, eikä järjestelyä voida perustella merkittävällä määrällä työajoa.