Yrittäjän työttömyysturva

Tämä on osa eduskun­tavaalio­hjel­maani, jota kehitetään inter­ak­ti­ivis­es­ti koti­sivuil­lani.

====

Yrit­täjän on erit­täin vaikea päästä työt­tömyys­tur­van piiri­in – edes yrit­täjän puoliso ei työt­tömäk­si tul­lessaan ole useinkaan oikeutet­tu työt­tömyysko­r­vauk­seen, kos­ka epäil­lään hänen avus­ta­van yri­tyk­sessä. Sään­nök­siä on lieven­net­ty, mut­ta kun­nos­sa ne eivät ole vieläkään. Työt­tömyysko­r­vauk­sen saamisek­si yri­tys pitää lakkaut­taa ja työvä­li­neet myy­dä, mikä on tietysti täysin epätarkoituksenmukaista. 

Olisi luon­te­vaa, että työtön tek­isi kaiken­laisia eteen tule­via töitä. Hoitaisi naa­purin lap­sia van­hempi­en ollessa kyläilemässä, hakkaisi halko­ja, har­avoisi pihaa, perkaisi kasvi­maa­ta ja mitä sitä nyt kek­si­ikin. Näin paljon tapah­tuukin, mut­ta työ tehdään yleen­sä pimeänä – eikä vain sik­si, että halu­taan fuska­ta. Parin tun­nin halon­hakkauskeikkaa varten kukaan ei ryhdy tekemään sopimus­ta tap­atur­mavaku­u­tuk­ses­ta ja pere­htymään siihen, miten eläke­mak­sut ja työt­tömyys­vaku­u­tus­mak­su oikein mak­se­taan. Ain­oa real­isti­nen tapa tehdä pieniä keikkatöitä lail­lis­es­ti on, että työtön perus­taa toi­min­i­men ja huole­htii työ­nan­ta­javelvoit­teista itse, jol­loin asi­akkaan ei tarvitse kuin mak­saa laskut. Mut­ta tämä on työt­tömältä kiellettyä.

Eräs työt­tömäk­si jäänyt ATK-alan henkilö otti min­u­un joitakin vuosia sit­ten yhteyt­tä. Hän oli eri­no­mainen luon­toku­vaa­ja ja olisi halun­nut kokeil­la, voisiko elät­tää itsen­sä val­oku­vaa­mal­la, kos­ka hänen ikäiselleen ei oman alan töitä järjesty­isi. Työvoima­toimis­tos­ta oli ilmoitet­tu, että val­oku­vaa­mal­la saa ansai­ta tuhat euroa vuodessa. Jos se menee yli, hyvä ansiosi­don­nainen päivära­ha lop­puu siihen eikä uut­ta tule.

Yri­tyk­set ovat ulkois­ta­neet paljon työn­tek­i­jöitä yrit­täjik­si. Par­turi­a­pu­lais­es­ta tulee yhden tuolin yrit­täjä ja siivoo­jista siivousyrit­täjiä. Usein on kyse työ­nan­ta­javelvoit­teista lais­tamis­es­ta, joskus siitä, ettei yhdel­lä työ­nan­ta­jal­la riitä esimerkik­si siiv­ot­tavaa tarpeek­si. Pahin­ta tässä on se, että täl­lainen ”yrit­täjä” jää työt­tömyys­tur­van ulkopuolelle.

Halut­to­muus ottaa yrit­täjät työt­tömyys­tur­van piiri­in johtuu siitä, että yrit­täjä pystyy tilin­päätösjär­jeste­ly­il­lä tekemään itsen­sä ajoit­tain tulot­tomak­si, vaik­ka yri­tyk­sel­lä menisi hyvin. Sik­si tarvit­sisimme itsen­sä työl­listäville sel­l­aisen yri­tys­muodon, jos­sa tulot oli­si­vat tulo­ja ja menot meno­ja eikä kikkailu olisi mah­dol­lista. Täl­laista itsen­sä työl­listävää työyrit­täjää kohdeltaisi­in kuin palkansaajaa.

Luovil­la aloil­la yrit­täjyys on luon­te­va vai­h­toe­hto. On vaikea kuvitel­la kuukausi­palkkaista kuvataiteil­i­jaa. Ansio­ta­so on usein surkea. Olisi oikein ja kohtu­ullista tar­jo­ta myös heille työt­tömyys­tur­vaa, mut­ta se on kaatunut ilmi­selvi­in väärinkäyt­tömah­dol­lisuuk­si­in. Nimit­täin min­un kaltaiseni itsen­sä työl­listäjä voisi jär­jestää itsen­sä kesäkuukausik­si ilman tilauk­sia ja lomail­la yhteiskun­nan piikki­in. Hyvin toimeen­tule­vat eivät työt­tömyys­tur­vaa tarvit­sekaan kuukausit­tain vai­htele­vien tulo­jen turvaksi.

Tarvit­semme työt­tömyys­vaku­u­tuk­sen pien­i­t­u­loisille itsen­sä työl­listäville. Seu­raa­va on vain numeer­i­nen esimerk­ki, ei lop­pu­un harkit­tu ehdo­tus. Työt­tömyys­vaku­u­tus voisi kor­va­ta korkein­taan 2000 euron kuukausi­t­u­lot, joiden poh­jal­ta siis myös työt­tömyys­vaku­u­tus­mak­su mak­set­taisi­in. Työt­tömyysko­r­vaus olisi sil­loin noin 1200 euroa kuus­sa. Tähän pääsemisek­si tulisi osoit­taa, että on aiem­min päässyt vähin­tään tälle tulota­solle vaikka­pa taide­maala­r­i­na. Jos lihavia kuukau­sia seu­raa­vat lai­hat kuukaudet, lihavien kuukausien yli­jäämäl­lä on ensin rahoitet­ta­va lai­ho­jen kuukausien ali­jäämä ja vas­ta sen jäl­keen olisi oikeutet­tu työt­tömyysko­r­vauk­seen. Jos tulot ovat tam­miku­us­sa 10 000 euroa ja vaku­utet­tu tulota­so 2 000 euroa, tuon 10 000 euron tulee riit­tää toukoku­un lop­pu­un. Jos kesäku­us­sakaan ei ole tulo­ja, alka­isi saa­da työt­tömyysko­r­vaus­ta sen 1200 euroa, kunnes tulo­ja taas tulee. Jos tulo­ja tulee vähän, työt­tömyysko­r­vaus mak­set­taisi­in soviteltuna.

Työt­tömäk­si joutu­va palka­nsaa­ja voisi myös ryhtyä työyrit­täjäk­si. Jos tulot ovat pieniä, hän saisi sovitel­tua päivära­haa samo­jen peri­aat­tei­den mukaan kuin toisen palveluk­ses­sa oleva.

Niin­pä

Itsen­sä työl­listäville on mah­dol­lis­tet­ta­va oma työyrit­täjän yri­tys­muo­to, jos­sa ei voi kikkail­la tulo­jen jak­sot­tamisel­la. Täl­lainen yrit­täjä rin­nas­tu­isi palka­nsaa­jaan ja hänen tulon­sa voitaisi­in vaku­ut­taa työt­tömyyt­tä vas­taan. Pien­i­t­u­loisia itsen­sä työl­listäjiä varten tarvi­taan kokon­aan oma työt­tömyys­vaku­u­tuk­sen muo­to. Se ei kor­vaisi nor­maale­ja tulo­jen vai­htelu­ja, vaan tulisi avuk­si vas­ta, kun tulot laske­vat pitkäk­si aikaa niin alas, ettei kuop­paa pysty täyt­tämään hyvien kuukausien säästöillä.

P.S.

Tämä on siis luon­nos. En ole seu­ran­nut yrit­täjien työt­tömyys­tur­van muu­tok­sia viime aikoina. Voi olla, että osa tek­stistä on van­hen­tunut­ta. Luotan, että kom­men­toi­jat pal­jas­ta­vat puut­teet, jon­ka jäl­keen kor­jaan ne.