Asuntopolitiikan epäonnistuminen

Lyhen­nelmä puheestani Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa 5.5.2010

Tavan takaa san­o­taan, että Helsin­gin asun­topoli­ti­ik­ka on epäon­nis­tunut­ta, kos­ka asun­to­jen hin­nat ovat tääl­lä niin korkei­ta. Oikeas­t­aan se osoit­taa, että mei­dän asun­to­tuotan­tomme on erit­täin onnis­tunut­ta ja muiden epäon­nis­tunut­ta, kos­ka Helsingis­sä halu­aisi asua enem­män kuin asun­tokan­taamme mah­tuu. On meil­läkin betoni­bru­tal­is­min jäljiltä aluei­ta, joil­la asun­topoli­ti­ik­ka on ”onnis­tunut­ta” jos onnis­tu­misel­la nyt todel­la tarkoite­taan sitä, että asun­noista ei halu­ta paljon maksaa.

Epäon­nis­tunut­ta on elinkei­nop­o­li­ti­ik­ka sel­l­aisil­la paikkakun­nil­la kuin Pori ja Ima­tra, joista väkeä vir­taa Helsin­gin seudulle. Asun­non niistä kyl­lä saa halvalla.

Epäon­nis­tunei­ta olemme kyl­lä koko seudun tasol­la, kos­ka asu­tus on hajaan­tunut pitkin nur­mi­järviä ja por­naisia. Kos­ka ihmiset eivät rakas­ta pitk­iä ja aikaa vieviä matko­ja, asun­to­jen hin­toi­hin muo­dos­tuu etäisyy­destä johtu­va ero. Mitä kauem­pana sijait­se­vat mar­gin­aalis­es­ti kan­nat­ta­vat asun­not, sitä kalli­impia ovat asun­not lähel­lä. Jos sama määrä asun­to­ja, olisi raken­net­tu järkevämpi­in paikkoi­hin, asum­i­nen Helsingis­sä olisi halvempaa.

Korkeat uusien asun­to­jen myyn­ti­hin­nat uhkaa­vat johtaa siihen, että Helsin­gin Hitaspoli­ti­ik­ka epäon­nis­tuu.  Vaik­ka asun­to­jen hin­tasään­nöste­ly on talous­te­o­reet­tis­ten tosi­a­sioiden vas­taista, olen pitänyt sitä pienem­pänä pahana. Ihmisel­lä on vain yksi elämä, eikä sitä mielel­lään uhraisi asun­tomarkki­noiden tas­apain­ot­tamisen alt­tar­ille. Jos uusia Hitas-asun­to­ja jonote­taan vuorokausikau­pal­la, on jotain kyl­lä pielessä. Hin­tasään­nöste­ly ei toi­mi, jos hin­taero vapaiden ja sään­nöstel­ty­jen markki­noiden välil­lä on liian suuri.

Täy­delli­nen epäon­nis­tu­mi­nen meil­lä oli viime vuo­den asun­to­tuotan­nos­sa, kun raken­nus­li­ik­keet lopet­ti­vat vapaara­hoit­teisen tuotan­non kuin yhteis­es­tä sopimuk­ses­ta.  Oma­l­ta kannal­taan ne toimi­vat järkevästi, kos­ka toimen­pide johti asun­to­jen hin­to­jen voimakkaaseen nousu­un. Tätä ei kaupun­ki voi hyväksyä.  ATT:n on otet­ta­va suurem­pi vas­tuu myös kovan rahan tuotan­nos­ta. Yksi­ty­isille tont­te­ja vuokrat­taes­sa vuokrae­htoon liitet­tävä koh­ta, jon­ka mukaan vuokraoikeus lop­puu heti, jos minkään­laista suh­dan­nelu­on­toista viivyt­te­lyä esiintyy.

Lopuk­si: kun Outi Alanko-Kahilu­o­to ker­toi, että VATT:n tutkimuk­sen mukaan asum­is­tu­ki menee asun­to­jen vuok­si­in noin kuusikym­men­täpros­ent­tis­es­ti, lisään tähän, että korko­jen verovähen­nysoikeus menee hin­toi­hin sataprosenttisesti.