Likinäkö vie näkemyksen

Minus­ta tuli aikanaan sosi­aalipoli­itikko täysin vahin­gos­sa vuon­na 1993. Kansa oli lähet­tänyt min­ut eduskun­nas­ta vuorot­telu­va­paalle ja elätin itseni luen­noimal­la ja kir­joit­ta­mal­la sekä tekemäl­lä pieniä tilaus­tutkimuk­sia. Eräänä päivänä sosi­aali- ja ter­veysmin­is­teri Eeva Kuuskos­ki soit­ti ja halusi tila­ta min­ul­ta selvi­tyk­sen siitä, mitä ratkaisu­ja sosi­aal­i­tur­van sen het­ki­nen kri­isi edel­lyt­ti. Vas­tasin, etten tiedä asi­as­ta mitään, johon hän tote­si, että se on vain hyväk­si. Hänen virkamiehiltään, jot­ka tietävät kaiken, ei tule mitään esi­tyk­siä. Kuuskos­ki ei jäänyt selvi­tys­täni odot­tele­maan vaan erosi lin­jari­idan vuok­si, mut­ta min­ul­ta tuli moniste nimeltä ”Sosi­aal­i­tur­va ja talouden kri­isi”. En mielel­läni muis­tele kaikkea, mitä siihen aloit­tel­e­vana sosi­aalipoli­itikkona kir­joitin, mut­ta toisaal­ta myös moni uud­is­tus, jota pidin monis­teessa vält­tämät­tömänä, on sen jäl­keen toteu­tunut – tosin ei sen monis­teeni ansiosta.

SATA-komite­as­sa lop­ul­ta ymmärsin, mitä Kuuskos­ki tarkoit­ti sil­lä, että on vain hyvä, jos ei tunne asioi­ta liian hyvin. Jos tun­tee joka ikisen met­sän puun, oksan ja havun­neu­lasen, niiden syn­ty­his­to­ri­an ja tarkoituk­sen, ei pysty laa­ti­maan suun­nitel­maa met­sän uud­is­tamisek­si. SATA-komite­as­sa oli paljon, liian paljon niitä, jot­ka oli­vat olleet kehit­tämässä jär­jestelmää vuosia. Yksi­tyisko­h­tien liika tun­te­mus tuot­taa lik­inäköisyyt­tä ja vie kyvyn nähdä met­sää puilta.

Liian hyvä jär­jestelmän logi­ikan ymmärtämi­nen teki myös mah­dot­tomak­si ajatel­la, että jär­jestelmä voisi toimia kokon­aan toisin. Vuosia jatkunut kiista opiske­li­joiden sairaus­päivära­ha tar­josi hyvän esimerkin siitä, mil­laisi­in vaikeuk­si­in joudu­taan, kun asi­aa kat­so­taan jär­jestelmän sisäisen logi­ikan kautta.

Myös opiske­li­jat sairas­tu­vat. Kukaan ei rien­nä otta­maan heiltä opin­to­tukea heti pois. Peri­aat­teessa opiske­li­ja sairas­taa pitkäänkin opin­totuen varas­sa, mut­ta tämä on hän­tä kohtaan kohtu­u­ton­ta. Se syö opin­to­tukikuukau­sia. Lisäk­si opin­to­tu­ki on jopa alin­ta sairaus­päivära­haa pienem­pi. Sairas­taes­saan opin­totuel­la opiske­li­ja menet­tää arvokkai­ta tukikuukau­sia. Kun opin­not eivät etene, menet­tää opin­totuen seu­raa­vana vuon­na, jol­loin ei pysty jatka­maan opin­to­jaan, vaik­ka olisi paran­tunut. Ongel­man ydin oli siinä, että sairaus­päivära­haa ei lain mukaan voin­ut myön­tää opin­to­tukea saavalle, joten opin­to­tu­ki piti keskeyt­tää ennen kuin sairaus­päivära­haa saat­toi edes hakea. Ter­veeltä tämä ehkä vielä onnis­tu­isi, mut­ta kaik­ki tämä pitäisi tehdä sairaana.

Asia ei koskenut kovin suur­ta joukkoa, eikä siir­tymi­nen yhdeltä tuelta toiselle mak­sa yhteiskun­nallekaan san­ot­tavasti mitään. Tämän piti olla help­po juttu.

Ajat­telin, että opiske­li­jan sairastues­sa riit­täisi, että hän ilmoit­taa asi­as­ta Kelalle, joka hallinnoi sekä sairaus­päivära­haa että opin­to­tukea. Kela lopet­taa oma­l­la päätök­sel­lään opin­totuen mak­samisen ja alkaa mak­saa sairaus­päivära­haa. Ellei kesäan­sioi­ta ole paljon, mak­set­taisi­in vähim­mäis­päivära­ha eli noin 550 euroa kuus­sa. Kuitenkin tästäkin oli onnis­tut­tu tekemään elämää suurem­pi ongel­ma, jota eri­laiset toimikun­nat oli­vat selvit­täneet vuos­i­tolkul­la saa­mat­ta aikaan ratkaisua.

Esimerkik­si seu­raavia han­kaluuk­sia ilmeni:

- Sairaus­päivära­ha on päiväko­htainen ja opin­to­tu­ki kuukausiko­htainen. Yhteenso­vi­tus osoit­tau­tui läh­es ylivoimaisen han­kalak­si, jos sairas­tui keskel­lä kuuta.

- Alin sairaus­päivära­ha on suurem­pi kuin opin­tora­ha. Joidenkin oli vaikea hyväksyä sitä, että opiske­li­jan tulot lisään­tyvät hänen sairastuessaan.

- Opiske­li­ja saa myös asum­is­lisää, joka on osa opin­to­tukea. Jos opin­tora­ha kor­vau­tuu sairaus­päivära­hal­la, ei asum­is­lisääkään johdon­mukaisu­u­den vuok­si voi mak­saa, vaan pitää hakea yleistä asum­is­tukea, joka on asum­isti­lanteesta riip­puen joko isom­pi tai pienem­pi kuin asum­is­lisä, mut­ta jon­ka sairaana hakem­i­nen on turhan työlästä.

- Vähim­mäis­määräiseen sairaus­päivära­haa liit­tyy 55 päivän karenssi kun muis­sa sairaus­päivära­hois­sa karenssi on yhdek­sän päivää.

- Sairaus­päivära­ha edel­lyt­tää täy­del­listä työkyvyt­tömyyt­tä. Virkami­esten mukaan tämä tarkoit­taa, ettei sairaus­päivära­haa saa­va saa opiskel­la, kos­ka sil­loin­han hän ei olisi täysin työkyvytön. Val­taosa pitkään sairas­tavista opiske­li­joista sairas­taa masen­nus­ta tai muu­ta psyykkistä sairaut­ta. On täysin epä­tarkoituk­sen­mukaista kieltää heiltä opin­to­suorituk­sen kokon­aan, sil­lä yksi komiteamme päämääristä olisi piden­tää työuria, mitä opin­to­jen viivästyt­tämi­nen byrokraat­ti­sista syistä ei palvele lainkaan.

En näe mitään ongel­maa siinä, että opiske­li­jan sairaus­päivära­ha on suurem­pi kuin opin­tora­ha. Opiskelua pide­tään investointi­na, joka tuot­taa opiske­li­jalle taval­laan tuloa osaamis­pääo­man muo­dos­sa. Investoin­nil­la omaan osaamiseen on perustel­tu sitä, että opin­tora­ha on pienem­pi kuin työ­markki­natu­ki eikä opiske­li­ja ole oikeutet­tu toimeen­tu­lo­tu­keen.   On oikein velvoit­taa opiske­li­ja rahoit­ta­maan investoin­ti­aan opin­to­lainal­la. Ainakaan niiden, jot­ka näin ajat­tel­e­vat, ei ole loogista vas­tus­taa sitä, että opiske­li­jan sairaus­päivära­ha on opin­tora­haa suurem­pi. Eihän sairas­t­a­mi­nen ole investoin­ti, jota pitäisi rahoit­taa velkarahalla.

Luulin, ettei opiske­li­jan ansio­ta­sol­la olisi suur­ta merk­i­tys­tä, kos­ka kaik­ki saa­vat kuitenkin tuon 550  euron vähim­mäis­tur­van. Sairaut­ta edeltäneil­lä tuloil­la oli kuitenkin merk­i­tys­tä, kos­ka vähim­mäis­päivära­haa ale­taan mak­saa vas­ta 55 päivän karenssin jäl­keen. Jotenkin tun­tu­isi luon­te­val­ta, että menetet­ty ansio las­ket­taisi­in edes vuosian­sion perus­teel­la, jos­sa oli­si­vat mukana sekä kesä­työt että opin­tora­ha, kos­ka opiske­li­jan ainakin pitäisi ajatel­la talout­taan koko vuo­den syk­lis­sä. Tämä on alaes­ti­maat­ti, kos­ka se opin­to­jen edis­tymisen tuot­ta­ma investoin­ti jää vaku­ut­ta­mat­ta. Tätä ajat­te­lu­ta­paa ei voitu hyväksyä. Luulen, että kenkä puristi sairaus­vaku­u­tuk­sen rahoi­tus­tavas­ta. Työ­markki­naos­a­puo­let rahoit­ta­vat sairaus­vaku­u­tuk­sen peru­sosan ylit­tävän ansio-osan kor­vamerk­ityl­lä verol­la. Ole­tan, vaik­ka en tiedä, että opiske­li­jan ansio-osa ei sopin­ut tähän kuvioon. Niin­pä opiske­li­jan vaku­ute­tuik­si tuloik­si otet­ti­in joko ansio­tu­lot tai opin­tora­ha – näistä suurem­pi – mut­ta ei niiden summaa.

Oikeud­es­ta suorit­taa ylipään­sä mitään opin­to­ja riidelti­in pitkään. Minus­ta ei hyödyt­tänyt ker­ras­saan ketään eikä mitään kieltää masen­nus­ta pote­val­ta opiskelu tyystin, mut­ta virkamiehet oli­vat järkähtämät­tömiä. Jos sairaalle opiske­li­jalle sal­li­taan opiskelu, sairaalle palka­nsaa­jalle pitää sal­lia palkkatyö. Sairaalle palka­nsaa­jalle on muuten sal­lit­tu opiskelu. Lop­putu­lok­se­na oli, ettei laki­in tul­lut opiskelun sal­li­vaa poikkeusta, mut­ta min­ulle vaku­utet­ti­in, ettei vähäistä opiskelua valvota. Opin­to­suorituk­sia tulee kyl­lä aika paljon, jos opiske­li­ja jät­tää sairas­tut­tuaan gradun, jon­ka hän on saanut valmi­ik­si vielä ollessaan terveenä.

Asum­is­lisää ei sairas­tuneelle opiske­li­jalle voitu mak­saa, kos­ka se on muodol­lis­es­ti osa opin­to­tukea. Säästöä tässä ei syn­ny, toiset voit­ta­vat ja toiset häviävät, mut­ta paljon koituu vaivaa asum­istuen hakemis­es­ta ja myöntämisestä.

Se sen­tään saati­in aikaan, ettei opin­to­tukea tarvitse keskeyt­tää ennen sairaus­päivära­han hakemista. Kela keskeyt­tää sen alka­es­saan mak­saa sairaus­päivära­haa. Opin­totuen kuukausipo­h­jaisu­ud­es­ta selvit­ti­in luo­val­la ratkaisul­la: jos sairaus­päivära­han mak­su alkaa kesken kuukau­den, Kela vähen­tää opin­tora­han osu­u­den sairaus­päivära­has­ta. Jos­sakin osat­ti­in joustaa!

Viidenkymme­nen viiden päivän karenssi­in yritet­ti­in saa­da poikkeusta opiske­li­joille, mut­ta ei saatu. Johdon­mukaisu­us ennen kohtu­ut­ta. Opiske­li­jan sairaus­päivära­ha on kah­den kuukau­den ajan opin­tora­han suu­ru­inen eli alle 300 euroa. Tuon ajan hän joutuu siis sairas­ta­maan velak­si. Sen jäl­keen päivära­ha nousee noin 550 euroon kuussa.

Tuol­la 55 päivän karenssil­la on taas oma his­to­ri­ansa. Lip­posen ensim­mäi­nen hal­li­tus poisti sairaus­päivära­has­ta min­imipäivära­han kokon­aan – häpeän tun­nus­taa, mut­ta olin hyväksymässä tätä hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa.  Ajatuk­se­na oli, että jos ei ollut ter­veenä tulo­ja, ei sairastues­saan menet­tänyt tulo­ja lainkaan. Tämä kuu­losti loogiselta, mut­ta ei sitä ollut. Sairaus­päivära­ha oli ollut mon­en psyyken poti­laan ain­oa tulon­lähde. Hänel­lä ei ole vaku­utet­tu­ja tulo­ja, kos­ka hän on ollut sairas jo ennen päivära­han hakemista. Kun pitkän muri­nan jäl­keen min­imipäivära­ha palautet­ti­in, siihen laitet­ti­in kuitenkin tuo 55 päivän karenssi. Aja­tus oli, ettei lyhyt sairastelu nos­ta tulot­toman tulo­ja, mut­ta pitkään sairas­tavien elämi­nen turvataan.

Tämä perustelu ei sovi opiske­li­joi­hin. Muis­takaamme, että opiske­li­jat on rajat­tu min­imipe­rus­tur­van ulkop­uolelle, kos­ka opiskelu on investoin­ti. Opiske­li­ja ei siir­ry sairaus­lo­ma­lle toimet­to­muud­es­ta, jol­loin hän ei siis menet­täisi tulo­jakaan, vaan investoimas­ta omaan osaamiseen­sa. Opiske­li­jan voi olet­taa opiskel­e­van velak­si, mut­ta ei sairas­ta­van velak­si, sil­lä sairas­t­a­mi­nen ei ole investointi.

===============

Tämä artikke­li on osaa luon­nos­ta kir­jak­si, jon­ka aion julka­ista SATA-komitean työn poh­jal­ta. Nämä artikke­lit eivät ole lähel­läkään lop­ullista tek­stiä, vaan olen koon­nut niihin vas­ta suo­rasanaiseen muo­toon kir­joitet­tua mate­ri­aalia. Toivon luk­i­joil­ta asi­a­sisältöön liit­tyviä kom­ment­te­ja, joi­ta tulen käyt­tämään (kor­vauk­set­ta) kir­jas­sa. Kos­ka tek­sti on hioma­ton­ta, stilis­tisiä kom­ment­te­ja ei kan­na­ta esit­tää, mut­ta jos tek­stiä on joil­takin paikoin vaikea ymmärtää, siitä toivon mainittavan.