Jussi Saramo kirjoittaa blogissaan muun muassa:
Suomessa valtio maksaa työttömille työttömyysturvaa ja peruspäivärahaa 25,63 euroa päivässä. Sen päälle voi saada ansiosidonnaista päivärahaa, jos maksaa itselleen vakuutusta työttömyyskassaan. Näin voi turvata tilannettaan yllättävän työttömyyden tullessa eteen. Valtio ei osallistu ansiosidonnaisen rahoittamiseen, se kerätään työntekijän ja ‑antajan pussista.
Nykyisin valtio kohtelee kaikkia työttömiä tasa-arvoisesti. Soininvaaralaiset vihreät ja oikeisto ovat kuitenkin halunneet ajaa työttömyyskassoja hallinnoivaa ammattiyhdistysliikettä alas syrjimällä itsensä vakuuttaneita työntekijöitä.”
Saramo antaa asiasta aivan väärän kuvan. Kuten jo aiemmin tällä palstalla olen huomauttanut, työttömyysvakuutusta maksetaan kaikista työsuhteista. Niillä, jotka eivät ole maksaneet symbolista kassamaksua, tämä menee valtion pohjattomaan kassaan hyödyttämättä vakuutettua lainkaan. Maksamalla työttömyyskassalle pienenpieni ropo, saa tuon kaikilta perittävän vakuutusmaksun hyväkseen. Tämän tarkoitus on joskus ollut pakottaa työttömyyttä pelkäävät ammattijärjestöjen jäseniksi. Tuokaan linkki ei enää toimi, koska vakuutuksen voi saada ammattiliittoon liittymättä liittymällä Loimaan kassaan, josta onkin tullut lyhyessä ajassa suurin työttömyyskassa.
Yksinkertaisinta ja oikeudenmukaisinta olisi tietysti ottaa kaikki työttömyysvakuutuksen piiriin aivan samoin kuin kaikki ovat vakuutetut sairauden varalle ilman, että pitää erikseen maksaa vakuutusmaksun lisäksi jäsenmaksua jollekin kassalle.
Tuo väite siitä, että valtio olisi halunnut tukea vakuuttamattomia enemmän kuin vakuutettuja ei pidä paikkaansa. SATA-komiteassa esillä ollut esitys olisi säilyttänyt maksuvelvollisuudet ennallaan; valtio olisi edelleen maksanut ansiosidonnaisesta työmarkkinatuensuuruisen osuuden. Sairauspäivärahassa tällaista kytkentää ei ole perusturvan ja ansioturvan välillä, miksi se pitäisi olla työttömyysturvassa?
Tämä ei kuitenkaan ole olennaista tässä ansiopäiväraha – peruspäiväraha –ongelmassa, sillä nykyisin jokseenkin kaikki ymmärtävät liittyä edes siihen Loimaan kassaan. Ero ei ole vakuutettujen ja ei vakuutettujen välillä, vaan työmarkkinoilla menestyneiden ja ei-menestyneiden välillä. Poliittisen vasemmisto yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa rakentaa jyrkkää rajaa sisäpiiriläisten ja ulkopiiriläisten välille.
Minun on vaikea ymmärtää poliittista vasemmistoa ja ay-liikettä siinä, että nämä kohdistavat kaiken järjestövoimansa ulkopiiriläisiä vastaan, siis niitä, joiden arvo työmarkkinoilla ei ole riittävä. Jos huono-osaisimpien asemaa ei saa parantaa ilman, että parannetaan kaikkien asemaa, on lopputuloksena, että huono-osaisimpien asemaa ei paranneta. Miksi on niin tärkeätä, että köyhimmät ovat tarpeeksi köyhempiä suhteessa toiseksi köyhimpiin?
Oletteko koskaan kuulleet, että ammattiosaston neuvotellessa työvoiman supistuksista olisi tullut ehdotetuksi, että kohdistetaan supistus hyvässä asemassa oleviin, pysyvissä työsuhteissa oleviin, joilla on tukenaan ansiopäiväraha, jotta ei jouduttaisi potkimaan pois prekariaattiin kuuluvia, jotka putoisivat suoraan perusturvan varaan.
Poliittinen vasemmisto ja ay-liike estävät köyhimpien auttamisen.