Ostin itselleni paremman kameran, koska valokuvaus on vanha intohimoni ja koska olen hullaantunut niistä mahdollisuuksista, joita digikuvaus suo kuvien trimmaamiseen. Ominaisuus, jonka kameraani halusin, on 14 bittinen A/D‑muunnin. Tämä tarkoittaa, että pikseleiden tuottama informaatio muutetaan digitaaliseksi 14 bitin tarkkuudella (16 000 eri kirkkausvaihtoehtoa) kun karvahattumalleissa on yleensä 8 bitin muunnin (256 eri vaihtoehtoa). Noilla ylimääräisillä biteillä ei tee mitään, ellei kuvia käsittele mitenkään, sillä mikään näyttö ei toista sävyjä noin tarkasti. Ylimääräiset bitit ovat tarpeen, jos kuvan sävyjä haluaa raw-kuvien ”kehityksessä” muuttaa. Voin lyhyen kokemuksen perusteella vakuuttaa, että ominaisuus on ihana.
On selvää, että paremmasta kamerasta joutuu maksamaan enemmän, mutta tuo yksi A/D muunnin maksoi kyllä tolkuttomasti. Epäilen, ettei sen valmistaminen maksa olennaisesti enempää kuin kahdeksan bittisen, mutta kameraan tulee yli tonni hintaa enemmän.
Kyse on hintadifferoinnista. Karvahattumalleja halutaan myydä suuria määriä halvalla. Parempia kameroita taas myydään suurella katteella ja vain harvoille. Jotta kalliimmat kamerat menevät kaupaksi. on karvahattumalleja jotenkin huononnettava.
Hintadifferointi on yritystaloudellisesti hyvin motivoitua silloin, kun on kyse tuotteesta, jossa valmistamisen kiinteät kustannukset ovat suuret ja muuttuvat pienet. Tällaisessa tapauksessa on olemassa kaksi hinnoitteluperiaatetta: myydään joko paljon halvalla tai vähän kalliilla. Voi olla, että kummassakaan vaihtoehdossa toimintaa ei saada kannattavaksi. Siksi yritetään myydä toisaalta köyhille suuri määrä halvalla, ja toisaalta rikkaille pieni määrä kalliilla. Jotta rikkailta saataisiin rahat pois, köyhille myytävää tuotetta pitää jotenkin huonontaa; laittaa vaikka kameraan huono A/D‑muunnin.
Yhdysvalloissa oli aikanaan rautatieyhtiö, joka myi juniin kolmenhintaisia lippuja. Ensimmäisen luokan vaunuissa oli loistoa ja toisen luokan vaunuissa puupenkit. Kolmannen luokan vaunut olivat samanlaisia kuin toisen luokan, mutta niistä puuttui katto, mikä oli erityisesti sateella huono juttu. Katon puutteesta eivät kärsineet vain matkustajat, sillä ei sisään satava vesi tehnyt vaunuillekaan hyvää. Katto oli poissa, jotta toisen luokan matkustajat maksaisivat enemmän lipustaan. Toisaalta kolmatta luokkaa tarvittiin, jotta saataisiin köyhät saataisiin kyytiin ja maksamaan edes jotain.
Lentoliikenteessä viime vuosiin asti noudatettiin käytäntöä, että halvan lipun ostajan oli oltava lauantain ja sunnuntain välinen yö matkalla. Tällä estettiin liikemiehiltä turistiluokan käyttö ja pystyttiin ottamaan heiltä huikeata ylihintaa. Sittemmin kilpailu ja ebookrsit ovat murtaneet tämän käytännön. Samalla jokseenkin kaikki lentoyhtiöt ovat menneet tappiolle.
Tietokoneohjelmista myydään yleensä professional-versioita kalliilla ja karvahattuversioita halvalla; näin esimerkiksi Office-paketin osalta. Karvahattuversion eteen on tehty enemmän työtä, koska se on kehitetty täydestä versiosta eteenpäin poistamalla siitä ominaisuuksia. Olisi tuotantokustannusten osalta halvempaa valmistaa vain professional-pakettia, mutta näin saadaan tehokkaimmin rahat pois.
Takaisin valokuvaukseen. Minulla on lähes ilmaiseksi saatu Photoshop elements ohjelma. Siinä onneksi raw-kuvien kehittäminen tapahtuu 16 bitin tarkkuudella, mutta jokseenkin kaikki muu 8 bitin tarkkuddella. Jos haluaisin työskennellä suuremmalla tarkkuudella, minun pitäisi ostaa aito Photoshop, joka maksaa yli tuhat euroa. Hiukan hatuttaa. Onko olemassa avoimen koodin vaihtoehtoja?
Hintadifferointia on myös se, ettei halvoista digipokkareista saa kuvia ulos pakkaamattomina, vaikka kuva on alun perin tietysti pakkaamaton. Pakkaamattoman kuvan käsitteleminen on paljon helpompaa. Netistä on tosin saatavissa ohjelmia, joilla kamerastaan voi poistaa tämän esteen.
Tuotteiden tahallinen huonontaminen hintadifferoinnin vuoksi on markkinavirhe. Optimaalisessa yhteiskunnassa ei tietenkään tuotteista tehtäisi tahallaan huonoja. Se, että se on mahdollista, johtuu kilpailun puutteesta. Lentoliikenteessä kilpailu on sortanut hintadifferoinnin. Nyt on ensimmäisiin halpoihin pokkareihin tullut mahdollisuus ottaa kuvat ulos raw-muodossa.
Valtiovallan tehtävänä on jollakin interventiolla torjua markkinavirheitä. Varsin onnistunutta esimerkiksi on ollut suomalainen lainsäädäntö, jolla on paimennettu puhelinoperaattoreita. Miten hintadifferointiin pitäisi puuttua?
Ei välttämättä mitenkään, koska ilman sitä moni järkevä tuotanto muuttuisi kokonaan kannattamattomaksi. Lisää kilpailua voi toki auttaa: kun kameran valmistajia on paljon, joka niistä alkaa tehdä halpoja ja hyviä kameroita, koska hyvän ja huonon kameran valmistuskustannuksissa ei ole suurta eroa kuten ei ole hyvän tai huonon musiikin painamisessa cd-levylle.
Joissakin tapauksissa kannattaa kiinteät kustannukset maksaa pois tuotantotukena, jotta yritys myisi ”professiona-versiota” karvahattuhinnalla. Rautateiden subventiota voidaan perustella tällä argumentilla.