Miten Helsinki pitäisi lämmittää

Kovasti on blogilla keskustel­tu siitä, miten Helsin­ki pitäisi läm­mit­tää hiilid­iok­sidipäästöjä tuot­ta­mat­ta ja mikä on vihrei­den kan­ta asi­aan. Olen vähän huono vas­taa­maan tähän, kos­ka oma kan­tani poikkeaa ainakin pain­o­tuk­sil­taan Helsin­gin vihrei­den kannasta.

Ensin pitää vas­ta­ta kysymyk­seen, pyrim­mekö vähen­tämään Helsin­gin päästöjä vai globaale­ja päästöjä. Jos pyrimme vähen­tämään Helsin­gin päästöjä, hel­poin­ta olisi, että Helsin­gin ener­gia ostaisi For­tu­min vesivoimal­la tuote­tun sähkön, sulk­isi omat voimalansa ja läm­mit­täisi kaukoläm­pön­sä päästöt­tömäl­lä vesisähköl­lä. Nopeas­sa aikataulus­sa kaukoläm­pöverkos­tos­ta tietysti luovut­taisi­in ja siir­ryt­täisi­in taloko­htaiseen sähköläm­mi­tyk­seen. Helsin­gin päästöt putoaisi­vat nol­laan, mut­ta globaalit päästöt kas­vaisi­vat tun­tu­vasti, kos­ka Helsin­gin kaap­paa­ma vesisähkö pitäisi kor­va­ta kivi­hi­ililauh­teel­la jos­sain muual­la, kuten pitäisi Helsin­gin voimaloiden nykyi­nen sähkön­tuotan­to. Ennen kuin leimaat­te esimerkin nau­ret­tavak­si, totean että Oslo tekee juuri näin ja kehuu maail­mal­la päästöttömyydellään.

Minä en halua vähen­tää itse­tarkoituk­sel­lis­es­ti Helsin­gin päästöjä vaan globaale­ja päästöjä. Tässä min­ul­la on ainakin lievä erim­ielisyys Helsin­gin vihreän val­tu­us­to­ryh­män kanssa, joka on ollut tekemässä lin­jan­ve­to­ja, jot­ka toteutues­saan lisäi­sivät globaale­ja päästöjä, jot­ta Helsin­gin omat päästöt vähenisivät.

Min­un ekon­o­mistik­oulu­tuk­seni saa min­ut ajat­tele­maan myös sähkön tuotan­toa siten, että jokainen kulut­taa sen huonoim­man voimalaitok­sen tuot­ta­maa sähköä, joka sul­jet­taisi­in, jos sähkönku­lu­tus alenisi. Niin­pä kaik­ki sähkönku­lu­tus tulee laskea kivi­hi­ililauh­teen mukaan melkein ympäri vuo­den — niin myös kaik­ki sähköläm­mi­tys. Jos lask­isimme läpi tuon yllä esite­tyn ajatuk­sen pestä omat käten­sä vesivoimaa osta­mal­la, huo­maisimme, että kivi­hi­ililauh­teel­la se Helsin­ki sil­loin tosi­asi­as­sa lämpiäisi, kuten lämpiää Oslokin — tan­skalaisel­la kivihiilisähköllä.

Jos käytämme tätä lauhdesähköo­le­tus­ta, tuhanteen kilo­wat­ti­tun­ti­in läm­pöä tarvi­taan kivi­hi­iltä sähköläm­mi­tyk­sessä 2400 kWh, maaläm­pöä käytet­täessä 800 kWh ja kaukoläm­mössä 400 kWh. Turpeen hiilid­iok­sidipäästöt ovat kym­menisen pros­ent­tia kivi­hi­iltäkin huonom­pia. Olen esit­tänyt tämän laskel­man artikke­lis­sa Maaläm­pö vain kaukoläm­pö. Käytän tässä vähän pes­simistisem­pää lukua kaukoläm­möstä, kosx­ka onhan siinä siirtotappioita.

Jos siis pyrk­isimme vähen­tämään globaale­ja päästöjä Suomen kiin­teistö­jen läm­mi­tyk­ses­tä, emme alka­isi ensin ja suurim­mil­la kus­tan­nuk­sil­la jah­taa­maan noi­ta Helsin­gin 400 kWh:n/1000 kWh päästöjä, vaan aloit­taisimme sähköläm­mi­tys­talo­jen muut­tamisel­la edes maaläm­pö­taloik­si ja läm­mit­tämisel­lä hak­keel­la siel­lä, mis­sä se on logis­tis­es­ti järkevää. Jos laskemme päästöt vai­h­toe­htoiskus­tan­nus­mielessä oikein, ne ovat Helsingis­sä asuinkuu­tiometriä kohden paljon pienem­mät — mur­to osa — muun maan päästöistä.

Helsinkiä on esitet­ty läm­mitet­täväk­si biopolt­toaineil­la. Tähän ovat valitet­tavasti myös vihreät sor­tuneet. Jonkin ver­ran biopolt­toainei­ta voidaan käyt­tää, mut­ta aika vähän. Suomes­sa biopolt­toainei­den käyt­tö tulee mak­si­moi­da, mut­ta jokainen hakekuu­tio kan­nat­taa polt­taa siinä voimalaitok­ses­sa, johon sen kul­jet­ta­mi­nen on hel­poin­ta. Järkev­in­tä on kor­va­ta puul­la tur­vat­ta Sisä-Suomen voimalaitok­sis­sa, kos­ka turve on kivi­hi­iltäkin pahempi polt­toaine ja kos­ka Sisä-Suomen voimalaitok­set ovat lähempänä metsää.

Jos roudaisimme sisä­suomen puut Helsinki­in poltet­tavak­si, paluukuor­mas­sa menisi kivi­hi­iltä sisä­suomeen poltet­tavak­si. Helsin­gin voimaloi­hin ei haket­ta paljon riitä, jos jokainen hakekuu­tio kul­jete­taan lähim­pään voimalaan. Helsin­gin läm­mit­tämi­nen puuhak­keel­la on globaale­ja päästöjä ajatellen suur­in­pi­irtein yhtä järkevää kuin sen läm­mit­tämi­nen “vesisähköl­lä”.

Niin kauan kuin kivi­hi­iltä ylipään­sä käytetään, sitä kan­nat­taa käyt­tää siel­lä, mis­sä se on tehokkain­ta. Näin ajatellen Helsin­gin ja Turun voimalat puret­taisi­in viimeisinä.

Paikallis­takin ener­giaa löy­ty­isi. Helsin­ki voisi polt­taa kivi­hi­ilivoimalois­saan rin­nakkaispolt­tona kaatopaikoille nyt menevää jätet­tä. Oli raivos­tut­ta­van type­rä päätös rak­en­taa Van­taalle ari­napolt­toon perus­tu­va jät­tei­den hävi­tys­laitos, jos­sa jät­teen ener­gia­sisältö käytän­nössä menetetään. Se oli kokoomus­ta ja demare­i­ta se, siitä ei tule vihre­itä syyttää.

For­tum on esit­tänyt Helsingille ener­giavai­h­toe­hdok­si kaukoläm­pöä Lovi­isaan raken­net­tavas­ta ydin­voimalas­ta. Tämä ei ole aivan ongel­ma­ton. Jos näin meneteltäisi­in, ydin­voimalan sähköte­hos­ta menetet­täisi­in 200 MW, minkä lisäk­si menetet­täisi­in Helsin­gin voimaloiden teho kokon­aan. Helsin­gin voimaloiden pääpolt­toaine ei ole kivi­hi­ili vaan maakaa­su. Kun tämä kor­vau­tu­isi kivi­hi­ililauh­teel­la jos­sain muual­la, syn­tyvät säästöt päästöis­sä oli­si­vat aika pienet, mut­ta kai siinä sen­tään plus­salle jäätäisi­in. Tältä osin on myön­net­tävä, että tämä mar­gin­aali­a­jat­telu ei ehkä päde, kos­ka maa­han tulisi tilaa seit­semän­nelle ydinvoimalalle.

Put­ki mak­saisi yli mil­jardin. Lisäk­si Helsinki­in pitäisi jät­tää suuria varakat­tiloi­ta, kos­ka ydin­voimalat voivat olla kuukau­sia sul­jet­tuina. Tuol­lainen pelkkää läm­pöä pukkaa­va öljy- tai kivi­hi­ilikat­ti­la ei ole hyvää ener­giapoli­ti­ikkaa sekään.

Jos Helsin­ki päätet­täisi­in läm­mit­tää ydin­voimal­la, halvem­mak­si saat­taisi tul­la läm­mit­tää se ydin­sähköl­lä. Tilaa tulisi sil­loin sekä seit­semän­nelle että kahdek­san­nelle ydin­voimalalle. Var­teenotet­ta­va vai­h­toe­hto tuo­hon Lovi­isan put­keen näh­den olisi muu­ta­man Secure-tyyp­pisen ydinkäyt­töisen vedenkeit­ti­men lait­ta­mi­nen eri puo­lille pääkaupunkiseutua.

Luulen, että kaik­ki tämä speku­loin­ti on turhaa. Jos käytet­tävis­sä on X miljoon­aa euroa Helsin­gin hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämisek­si, edullis­in­ta on säästää ener­giaa. Koko uusi raken­nuskan­ta mata­laen­er­giat­aloik­si tai jopa pas­si­iv­i­taloik­si. Van­han kan­nan kanssa on han­kalam­paa. Kaupunki­in on rtaken­net­tu vuosi­na 1960–1980 sel­l­aisia harakan­pe­siä, että surkeim­mat niistä kan­nat­taisi oikeas­t­aan purkaa siinä vai­heessa kun se saavut­ta­vat perusko­r­jausiän. Mut­ta se onkin sit­ten oma tarinansa.