Kuten Nikolas Ojala jo totesikin, Kauppakamarin lineaarisesta veronmallista saisi hyvän osittaisen perustulon mallin jatkamalla viivaa kohti y‑akselia, johon se törmää kohdassa 4200 €/vuosi eli 350 euroa/kk. Päätyisimme perustulomalliin, jossa jokaisen tilille tupsahtaisi 350 euroa kuussa, mutta jossa jokainen maksaisi veroa kaikista tuloistaan 42 prosenttia. Se olisi myös hyvä osinkotulojen veroprosentti, jos samalla luovutaan osinkotulojen kaksinkertaisesta verottamisesta.
Tuo perustulo 350 euroa kuussa olisi vähemmän kuin nykyinen työmarkkinatuki, joka verojen jälkeen on noin 400 euroa. Toisaalta perustulo olisi työmarkkinatukea edullisempi sille, joka vähän keikkailee samasta syytä kuin opintotukikin on työmarkkinatukea edullisempi keikkatyötä tekevälle. Sattumalta tuo 350 euroa on jokseenkin sama kuin se alennettu tuki, jolle toimeentulotuki alennetaan, jos kieltäytyy työstä tai koulutuksesta. Jos joku pelkää, että tällainen tuki johtaisi yhteiskunnan varoilla loisimiseen, hänen pitäisi vaatia työstä kieltäytyvälle myös suurempaa leikkausta toimeentulotukeen.
Noin pieni perustulo ei tee turhaksi muuta sosiaaliturvaa eikä tulojensa vakuuttamista sairautta tai työttömyyttä vastaan. Nykyisistä sairauspäivärahoista ja työttömyyskorvaukista kuitenkin vähennettäisiin perustuloa vastaava osuus.
Perusturvaksi 350 euroa ei riitä. Minusta sopiva taso olisi 500 euroa + asumistuki, mutta se voisi silloin olla nykyistä selvästi ehdollisempi. Tämä on siis nettotaso, joten sitä ei pidä rinnastaa nykyiseen verolliseen työmarkkinatukeen. Pääsääntö olisi, että tuota ylimääräistä 150 euroa vastaan pitäisi tehdä joko kunnan työltä tai olla koulutuksessa tai muussa aktivoinnissa, mutta tähän olisi siis subjektiivinen oikeus.
Netto palkka noista kunnan töistä voisi olla noin kolme euroa tunnissa, eli sitä 150 euroa vastaan pitäisi tehdä työtä noin 50 tuntia kuussa. Joku voi pitää tätä matalana, mutta nyt sovitellulla päivärahalla oleva ja asumistukea saava tekee töitä alle kahden euron tuntipalkalla — jos siis tekee. Subjektiivisena oikeutena olevan kunnan työn nettopalkan olisi oltava selvästi pienempi kuin vapaiden markkinoiden nettopalkan, jotta olisi haluja hakeutua “oikeisiin töihin”. Niistä siis jäisi käteen 58 % bruttopalkasta. Kun minimipalkka on käytännössä noin kahdeksan euroa tunnissa, oikeista töistä saisi vähintään vajaat viisi euroa tunnissa.
Tällainenuudistus voitaisiin mielestäni tehdä vaikka heti. Syvennän ajatusta seuraavissa postauksissa.