Kun Ranskassa ja Saksassa yritykset siirtyvät tuotannon vähetessä lyhennettyyn työviikkoon, meillä lomautetaan. Syy tähän on selvä. Jos firma siirtyy nelipäiväiseen työviikkoon, kaikkien palkat alentuvat 20 prosenttia ja se on siinä. Jos joka viides lomautetaan, nuo joka viides saavat työttömyyskorvausta. Jälkimmäisessä tapauksessa yhteenlaskettu potti on siis suurempi.
Ennen oli toisin. Jos firma siirtyi nelipäiväiseen työviikkoon, lomautuspäiviltä sai työttömyyskorvausta. Tämä oli taas niin edullinen järjestely, että aika paljon siirryttiin lyhennettyyn työviikkoon ihan vain mukavuussyistä. Jotkut mielipidelehdet olivat jatkuvasti kolmiopäiväisessä työviikossa, eivätkä toimittajat tietenkään ajatelleetkaan keskeneräisiä juttuja lomautuspäivinään. Liian helpon väärinkäytön vuoksi siirryttiin soviteltuun päivärahaan — paitsi metsätöissä ja rakennuksilla, joita varten on oma lainsäädäntönsä pakkaspäivien varalta — jolloin työttömyyskorvaus sovitellaan yhteen kuukausiansion kanssa, eikä nelipäiväistä työviikkoa tekevä saa mitään.
Saksan ja Ranskan järjestelmä on parempi, jos on syytä olettaa, että toiminnan supistaminen on väliaikaista. Lehtitietojen mukaan näyttää siltä, että Saksassa yrityksen on anottava oikeutta — siis varmaankin tuotas työttömyyskorvausta — yhteiskunnalta lyhennettyyn työaikaan tuotannollisista syistä. Tällainen järjestely voisi toimia meilläkin ja karsia aiempaan käytäntöön liittyvän helon väärinkäytön.