Kun Ranskassa ja Saksassa yritykset siirtyvät tuotannon vähetessä lyhennettyyn työviikkoon, meillä lomautetaan. Syy tähän on selvä. Jos firma siirtyy nelipäiväiseen työviikkoon, kaikkien palkat alentuvat 20 prosenttia ja se on siinä. Jos joka viides lomautetaan, nuo joka viides saavat työttömyyskorvausta. Jälkimmäisessä tapauksessa yhteenlaskettu potti on siis suurempi.
Ennen oli toisin. Jos firma siirtyi nelipäiväiseen työviikkoon, lomautuspäiviltä sai työttömyyskorvausta. Tämä oli taas niin edullinen järjestely, että aika paljon siirryttiin lyhennettyyn työviikkoon ihan vain mukavuussyistä. Jotkut mielipidelehdet olivat jatkuvasti kolmiopäiväisessä työviikossa, eivätkä toimittajat tietenkään ajatelleetkaan keskeneräisiä juttuja lomautuspäivinään. Liian helpon väärinkäytön vuoksi siirryttiin soviteltuun päivärahaan — paitsi metsätöissä ja rakennuksilla, joita varten on oma lainsäädäntönsä pakkaspäivien varalta — jolloin työttömyyskorvaus sovitellaan yhteen kuukausiansion kanssa, eikä nelipäiväistä työviikkoa tekevä saa mitään.
Saksan ja Ranskan järjestelmä on parempi, jos on syytä olettaa, että toiminnan supistaminen on väliaikaista. Lehtitietojen mukaan näyttää siltä, että Saksassa yrityksen on anottava oikeutta — siis varmaankin tuotas työttömyyskorvausta — yhteiskunnalta lyhennettyyn työaikaan tuotannollisista syistä. Tällainen järjestely voisi toimia meilläkin ja karsia aiempaan käytäntöön liittyvän helon väärinkäytön.
Kyllä kuukauden lomautus on työntekijän kannalta huomattavasti käytännöllisempi kuin 22 viikon lyhennetty työviikko (nelipäiväinen).
Kuukauden, tai pidemmällä, lomautuksella…
a) voi lähteä mökille, tai jopa lomamatkalle.
b) voi suorittaa jonkun kurssin tai keskittyä (jatko)opiskeluihin kunnolla.
c) voi ottaa lapset kotiin päivähoidosta, säästää päivähoitomaksussa, ja viettää laatuaikaa.
d) voi tehdä pientä remonttia kotona tai mökillä ilman, että työ on kesken puoli vuotta.
e) voi ottaa työkeikan.
Työelämän luonne on muuttumassa, kun sekä työnantajan että työntekijän puolelta optimina pidetään yhä useammin jonkinlaista projektityötä, jossa vaihtuvuus ja joustavuus ovat kaksi avainsanaa. Samalla se pakottaa myös yhteiskunnallisia tukijärjestelmiä muuttumaan.
Erilaisia malleja on eri puolilla maailmaa varmasti jo kokeiltu paljonkin ja niistä on hyvä ottaa oppia. Lisäksi tässä jos missä soisi suomalaisilta löytyvän hullua luovuutta, jolla uuteen ja tuntemattomaan keksitään yllättäviä uusia ratkaisuja.
Lomauttamiset ovat mitä kummallisinta työpolitiikkaa. Lomauttamisien suoranainen tarkoitushan on estää työvoiman vapaata liikkuvuutta ja työvoiman saatavuutta kun työntekijä sidotaan työnantajaan sen sijaan, että kannustettaisiin etsimään uusi työpaikka, kilpailuttamaan työnantajia ja toisaalta myös sidotaan työnantajan käsiä.
Saksassa ja Ranskassa ei lainsäädäntö edes tunne lomautusta. Itse asiassa koko lomautus ‑systeemi on suomalainen erikoisuus. Sillä on sekä hyviä että huonoja puolia.
Eduskunnalla olisi nyt tilaisuus eläytyä yritysten tunnelmaan, kun ilmoitettaisiin että kuukauden päästä 30% kansanedustajista irtisanotaan. Ja 20% työskentelevät kesään asti vain kolme päivää viikossa puolella palkalla.
Irtisanomisten perusteena voisi käyttää aloitteiden määrää jaettuna taksinkäytöllä.
Kyseinen tilanne ja tunnelma tuntuu nyt olevan monessa yrityksessä paljon pahempi. Ensi vuonna ajetaankin sitten kuntia selvitystilaan kun rahaa ei vain ole lakisääteisiin palveluihin.
“c) voi ottaa lapset kotiin päivähoidosta, säästää päivähoitomaksussa, ja viettää laatuaikaa.”
Ensimmäinen ja viimeinen onnistuu, keskimmäinen välttämättä ei. Tai siis, jos on kokonaisen kalenterikuukauden poissa, niin silloin peritään puolikas maksu. Toki hoitopaikan voi irtisanoa, mutta uutta hoitopaikkaa pitää sitten anoa neljä kuukautta ennen töihinpaluuta ja sen saa sieltä mistä sattuu saamaan.
Itse en kyllä hevin irtisanoisi hyvää hoitopaikkaa ellen olisi varma, ettei lapsi sitä pitkään aikaan tarvitse. Ei minusta ole oikein pompottaa lasta hoitopaikasta toiseen sen mukaan, miten työnantajat vanhempia pompottavat.
Myös nelipäiväistä työviikkoa tekevä voi viettää sen viikon viidennen arkipäivän lasten kanssa laatuaikaa. Ei päivähoidossa ole läsnäolopakkoa.
“Myös nelipäiväistä työviikkoa tekevä voi viettää sen viikon viidennen arkipäivän lasten kanssa laatuaikaa. Ei päivähoidossa ole läsnäolopakkoa.”
Niin voi, mutta silloin ei säästä rahassa mitään. Kokonainen kalenterikuukausi sentään palauttaa sen puolikkaan kuukauden maksusta.
Lisäksi kokonaisen kuukauden lomautuksen ajaksi voi esimerkiksi jättää joukkoliikenteen kuukausikortin hankkimatta, kun ei ole sitä reissaamista (tai sitten tarvitsee vain kaupungin sisäisen lipun seutulipun sijaan tms.). Päivä viikossa säästää matkakustannuksia vain autoilijoilta.
Itseasiassa myös nelipäiväistä viikkoa (max 17 päivää kalenterikuukaudessa) tekevä säästää jotain päivähoitomaksussa, mutta sopimus pitää tehdä vähintään viideksi kuukaudeksi ja hoitopäivänkin olla jokin tietty viikonpäivä.
Voihan sitä hoitomaksua maksaa, vaikka ei viekään lapsia tarhaan.
Jos olisi perustulo, työntekijöille voitaisiin maksaa palkkaa vain silloin, kun he tekevät töitä. Ei tarvittaisi mitään erityisiä lomautuksia tai lyhennettyjä työviikkoja, tai erikoislakeja pakkaspäivien varalle. Perustulo parantaisi toisaalta työntekijöiden neuvotteluasemaa, jolloin palkat pystyisi neuvottelemaan korkeammiksi. Kaikki ehkä voittaisivat.