Vanhukset hoidokeista asiakkaiksi

(Julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvale­hdessä 7/2009) Kat­so myös tästä
Suurten ikälu­okkien van­hen­e­m­i­nen aiheut­taa kymme­nessä vuodessa hoitoalalle tilanteen, jos­sa han­kalin­ta ei ole meno­jen kasvu vaan henkilökun­nan riit­tävyys. Samal­la kun hoitoa tarvit­se­vien van­hus­ten määrä kas­vaa, hoita­jia jää nopeu­tu­vas­sa tahdis­sa eläkkeelle.

Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iössä teh­dyn laskel­man mukaan työvoimatarpeen täyt­tämisek­si pitäisi sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon oppi­laitok­si­in ottaa vuosit­tain sisään noin 18 000 opiske­li­jaa, val­taosa näistä hoitoalalle. Enem­män kuin joka toisen perusk­oulun päät­tävän tytön pitäisi siis hakeu­tua alalle, jos hoito­työ pysyy yhtä nais­val­taise­na kuin tähän asti. Ammat­tien sukupuoli­jako on tasoit­tumas­sa, mut­ta lähin­nä niin, että naisia hakeu­tuu enem­män per­in­teisi­in miesten ammat­tei­hin. Lähi­hoita­jan työ ei poikia houkuttele.

Hyväksyt­täisi­inkö sitä pait­si Eteläran­nas­sa ja val­tio­varain­min­is­ter­iössä nikot­telemat­ta, jos onnis­tu­isim­mekin houkut­tele­maan riit­tävästi nuo­ria hoitoalalle? Yri­tyk­setkin tarvit­se­vat työvoimaa.

Hoitoalan sisäl­lä van­hus­ten­hoito ei ole kovas­sa kurssis­sa. Henkilökun­nan alim­i­toi­tus on vienyt työstä ilon. Asi­aa ei paran­na julki­nen keskustelu, jos­sa van­hus­ten huonos­ta hoi­dos­ta syytetään päät­täjien ohel­la myös henkilökuntaa.

Sataa eläk­keelle siir­tyvää kohden on ensi vuosikymmenel­lä tulos­sa työ­markki­noille noin 85 nuor­ta. Tämän kestäisimme, mut­ta laa­joil­la alueil­la maa­ta sataa eläk­keelle siir­tyvää on kor­vaa­mas­sa alle viisikym­men­tä nuor­ta. Näil­lä alueil­la ei riit­täisi, vaik­ka kaik­ki koulun­sa päät­tävät nuoret naiset hakeu­tu­isi­vat hoito-alalle. Työväenopis­to voisikin main­os­taa venäjän kie­len kurssi­aan ikään­tyville: “Opiskele venäjää — pär­jää van­hainkodis­sa!” Mut­ta saadaanko hoita­jia edes ulko­mail­ta, sil­lä moni muu teol­lisu­us­maa on saman tilanteen edessä.
Joidenkuiden on pakko muut­taa; joko hoita­jien kaupungeista maalle van­hus­ten luo tai van­hus­ten maal­ta kaupunkei­hin hoita­jien luo.  Ennus­tan, että syr­jäseu­tu­jen van­huk­set muut­ta­vat las­ten­sa ja las­ten­las­ten­sa perässä kaupunkeihin.

Mon­es­sa maas­sa lapset ovat vas­tu­us­sa van­hempi­en­sa hoidon jär­jestämis­es­tä tai van­hus mak­saa hoiton­sa itse. Tämä on syn­nyt­tänyt inno­vati­ivisia ratkaisu­ja, joi­ta mei­dän kun­tave­toises­sa jär­jestelmässä ei tapaa.

Bri­tan­ni­as­sa on yleistä myy­dä eläk­keelle siir­ryt­täessä kallis kaupunki­a­sun­to, käyt­tää raha eläke­vaku­u­tuk­seen ja muut­taa pen­sion­aat­ti­in Etelä-Englan­nin ran­nikolle. Moni englan­ti­laiskaupun­ki onkin erikois­tunut van­hus­ten­hoitoon. Han­kokin voisi erikois­tua seniorikun­naksi, mut­ta malli olisi Hang­olle taloudel­lis­es­ti tuhoisaa, kos­ka han­ko­laiset veron­mak­sa­jat jou­tu­isi­vat kus­tan­ta­maan hoidon.

Mon­et etsivät ratkaisua van­hu­u­den yksinäisyy­teen yhteisöl­lisyy­destä. Muut­ta­mal­la samaan taloon ystävien­sä kanssa voi eläkeläisenä ottaa iltapäiväkon­jakkin­sa tutus­sa seuras­sa. Jos aviop­uolison­sa saa vali­ta, mik­si van­hu­u­den päivät pitäisi viet­tää vira­nomais­ten val­it­se­mas­sa seuras­sa? Riskinä täl­laises­sa vai­h­toe­hdos­sa on jäädä kun­non heiketessä ilman verovaroin tuet­tu­ja palvelu­ja, joi­ta kyl­lä saisi muut­ta­mal­la palve­lu­taloon ven­tovieraiden joukkoon.

Val­tio tukee kun­tien van­hus­ten­hoitoa avokä­tis­es­ti. Jokaises­ta yli 85-vuo­ti­aas­ta kilah­taa kun­nan kanssaan yli 20 000 euroa vuosit­tain. Jotkut van­huk­set tarvit­se­vat raskas­ta laitoshoitoa, toiset pär­jäävät ilman mitään kun­nan palvelu­ja, mut­ta kaik­ista val­tio mak­saa yhtä paljon. Hoito van­hainkodis­sa mak­saa noin 4 000 euroa kuus­sa  eli suun­nilleen yhtä paljon on perusk­oulun luokanopet­ta­jan palkkakus­tan­nus. Pienen kun­nan kannal­ta sat­un­naisu­u­den vaiku­tus on kohtuuton.

“Meill´ukkoina jo syn­tyy sylilapset”, kir­joit­ti Eino Leino ajatellen ilmeis­es­ti itä­suo­ma­laisia, jot­ka ikään­tyvät selvästi nopeam­min kuin län­sisuo­ma­laiset. Muut­toli­ike on aina valikoivaa, ja valikoivaa se on ollut myös ter­vey­den suh­teen.  Kyse ei ole siis vain sat­un­naisu­ud­es­ta Sik­si lasken­nalli­nen val­tiono­su­us kohtelee kun­tia perin epätasa-arvoisesti.

Voisiko tämän kaiken tehdä kokon­aan toisin päin? Jospa luopuisimme kun­tien lasken­nal­li­sista van­hus­ten­hoidon val­tiono­suuk­sista ja antaisimme saman rahan hoitosetelinä van­huk­sille itselleen. Hoitoa hake­van van­huk­sen kun­to tes­tat­taisi­in ja tulosten perus­teel­la hänelle annet­taisi­in val­tion rahoista hoitoseteli — vähän hoitoa tarvit­seville pieni ja paljon hoitoa tarvit­seville suuri.  Meil­lä on jo nyt Kelan mak­sama hoito­tu­ki, jon­ka saa lääketi­eteel­lisen testin perus­teel­la. Min­un ajatuk­sis­sani on, että hoitoseteli voisi pien­im­mil­lään olla parisa­taa euroa kuus­sa mut­ta enim­mil­lään jopa kolme tuhat­ta euroa, jon­ka saisi sänkyyn hoidet­ta­va vuodepotilas.

Van­hus —  tai hänen omaisen­sa ‑saisi­vat päät­tää, mihin hoitoseteli käytetään. Vähäistä apua tarvit­se­va voisi ostaa kotisi­ivous­ta ja ruuan koti­inkul­je­tuk­sen lähikau­pas­ta. Halutes­saan voisi käyt­tää setelin lisäk­si myös omaa rahaansa. Seteli olisi käytet­tävä palvelu­jen ostoon, ei las­ten per­in­töo­su­u­den kas­vat­tamiseen. Sil­lä voisi mak­saa palvelu­a­sun­non meno­ja, elää pen­sion­aatis­sa Hang­os­sa tai sen voisi käyt­tää omaishoita­jan tukeen. Mainit­tu eläkeläis­ten ker­rosta­lo voisi han­kkia palvelusetelien turvin apua asukkailleen. Kun­ta lunas­taisi setelin, jos van­hus pää­tyy kun­nan jär­jestämän hoitoon.

Kun­tien väli­nen tasa-arvoisu­us lisään­ty­isi, kos­ka val­tion tuki kun­tien van­hus­ten­hoitoon ei riip­puisi vain eri-ikäis­ten van­hus­ten määrästä vaan siitä, kuin­ka paljon ja kuin­ka raskas­ta hoitoa van­huk­set todel­la tarvitsevat.

Van­hus kohoaisi hoidok­ista asi­akkaak­si. Hänen oikeuten­sa vali­ta hoito ja sen tuot­ta­ja parani­si­vat.  Luo­vat ratkaisut mah­dol­lis­tu­isi­vat, mikä voisi paran­taa van­hus­ten elämän­laat­ua ja silti samal­la alen­taa yhteiskun­nan kus­tan­nuk­sia. Alalle tulisi ainakin suuris­sa kaupungeis­sa yksi­ty­istä palvelu­ja kun­nan tar­joamien palvelu­jen rin­nalle. Kun­nal­la säi­ly­isi kuitenkin velvol­lisu­us taa­ta palvelu­jen saatavu­us, joten ajatuk­seni ei pitäisi pelot­taa ketään.