En ole vuosiin palauttanut pulloja Alkoon. Vien ne paikallisen lasinkeräyspisteen luo, mutta en pudota pyöreän keräysastian uumeniin, vaan jätän muovikassissa sen viereen. Ei kestä kauankaan, kun kassi on kadonnut. Joskus pullonkerääjä sattuu paikalle ja kiittää kohteliaasti, että säästin häneltä vaivan onkia pullot koukulla astiasta.
Ammattimaisia pullonkerääjiä Katajanokalla on liikkeellä useampia. Eivät pultsareita; he ovat aina selvin päin, mutta varmaankin kuuluvat joukkoon “vaikeasti työllistyvä”.
Pullon keräämisestä ei monta euroa päivässä heru, mutta niukkaa toimeentuloa se avittaa edes vähän.
Miksi pullonkerääjä ei jaa vaikkapa mainoksia postiluukusta, joka olisi sentään moninkertaisesti tuottavampaa? Koska pullonkeräämisestä tienaa paremmin. Sen paremmin verottaja kuin työkkärin virkailija eivät ole vahtimassa Alkossa, kuka pullot palauttaa. Rahaa ei tule paljon, mutta sen saa pitää kaiken itse. Jos jakaisin mainoksia, kymmenestä eurosta kahdeksan menisi asumistuen veroihin, työmarkkinatuen yhteensovitukseen ja asumistuen alenemiseen. Ties vaikka ulosottomieskin olisi käsi ojossa ottamassa osaansa.
Tällaisista syistä pidän enemmän perustulosta kuin nykyisestä kyykyttävästä sosiaalipolitiikasta. Mikään realistinen perustulo ei anna tulottomalla enempää kuin nykyinen perusturvakaan, mutta se tarjoaisi tien ulos köyhyydestä, koska myös mainosten jakaja saisi pitää suurimman osan palkastaan itse.
Vaikeasti työllistyvästä kyllä maksetaan työmarkkinatukea, vaikka hän menisi töihin, mutta tuki maksetaan työnantajalle palkkasubventiona. Järjestelmä on jopa antelias, mutta se ei pullonkerääjiämme auta. Heidät pitäisi palkata kokoaikaiseen työsuhteeseen, josta pitäisi maksaa työehtosopimusten mukaista palkkaa. Palkka ei tässä ole ongelma, koska valtio maksaa siitä tukena suuren osan, vaan tuo kokoaikaisuus ja pysyvyys. Kasvukeskukset ovat täynnä erilaista pientä keikkatyötä, joihin tarttuminen olisi ensimmäinen askel työelämään, mutta sellaiseen ei työllistämistukea saa.
Entä jos vaikeasti työllistyvä saisi pitää itse työmarkkinatukensa, vaikka menisi töihin? Koska valtio maksaa osan palkasta työmarkkinatukena, hyväksyttäisiin, että työnantajan maksama aikapalkka olisi työehtosopimuksia pienempi. Urakkaluontoisessa työssä, vaikka siinä mainosten jakamisessa, alennusta ei tietenkään olisi, koska palkan alennus sisältyy jo siihen, että huonokuntoisempi tekee työltä vähän hitaammin.
Väännetään nyt oikein rautalangasta. >Olkoon työmarkkinatuki 550 euroa ja työehtosopimuksen mukainen palkka 1400 euroa. Nyt työantajan on maksettava 1400 euroa kuussa, mutta hän saa tukena 550 euroa kuussa. Minä ehdottaisin, että työnantaja maksaa 850 euroa, mutta työnte3kijä saa pitää työmarkkinatuen, 550 euroa.
Mikä tässä on erona? Se, että tämä tuki toimii myös keikkatyössä, koska se ei vaadi byrokratiaa.