Minä ja päihdeäidit

Kysymys päi­hdeäi­tien hoi­dos­ta oli yksi min­is­teri­u­rani suurim­mista epäon­nis­tu­mi­sista, tai siis asia, joka jäi paina­maan mieltäni. Havah­duin ongel­man laa­ju­u­teen, kun kaud­estani oli noin puo­let jäl­jel­lä. Pohdin sitäkin, ryhty­isinkö aja­maan pakko­hoit­o­m­ah­dol­lisu­ut­ta, mut­ta hylkäsin ajatuk­sen tois­taisek­si. Pidin sitä peri­aat­teessa oikeutet­tuna, toisin kuin jotkut muut, mut­ta en käytän­nössä toimi­vana, ainakaan vieläsi­inä vaiheessa.

Ei ollut kovin motivoitua ajaa pakko­hoitoa olo­suhteis­sa, jos­sa vapaae­htois­es­ti hoitoon hakeu­tuvillekaan ei ollut hoitoa tar­jol­la. Ensin riit­tävästi hoitopaikko­ja halukkaille ja vas­ta sit­ten pohdi­taan pitäisikö hoitoon pakottaa.

Toinen ongel­ma liit­tyi tähän pelkoon raskau­den salaamis­es­ta. En tosin usko, että tämä olisi ongel­mana kovin han­kala. Yleen­sä äiti, joka ei halua abort­tia, on motivoitunut syn­nyt­tämään ter­veen lapsen. Kaikil­la ei vain riitä tah­don­voimaa. Vain se halu­aa sala­ta raskau­den, joka myön­tää tah­don­voimansa heikkouden. Joka taas tämän myön­tää, saat­taa hakeu­tua aborttiin.

Joka tapauk­ses­sa kehitimme hoitoon houkut­telemisek­si kon­septin “viiden täh­den hotel­lista”. Tätä ei nyt pidä ottaa kir­jaimel­lis­es­ti, mut­ta tarkoi­tus oli tehdä hoitopaik­ka niin miel­lyt­täväk­si, että sinne tul­laan mielellään.

Ei puut­tunut kuin rahaa. Pidin itses­tään selvänä, että VM kan­taa min­ulle rahaa kas­sikau­pal­la, kun ker­ron heille, mitä sairaana syn­tyvä lap­si veron­mak­sajille mak­saa, mut­ta ere­hdyin. En saanut juuri mitään. Tämä sai min­ut vah­vasti epäilemään VM:n toimin­nan loogisu­ut­ta. Joskus tätä ennen olin STM:n virkamiehiltä salaa pitänyt VM:n kan­to­ja ankaru­ud­estaan huoli­mat­ta perusteltuina.

Sitä en pystynyt ymmärtämään, että lain­säädän­tömme kieltää myös poti­laan itsen­sä halu­a­man pakko­hoidon. Jos (yleen­sä huumeri­ip­pu­vainen) äiti ilmoit­tau­tuu hoitoon ja pyytää pitämään itseään siel­lä pakol­la sil­loinkin, kun vieroi­tu­soireet käyvät ylivoimaisek­si, näin ei voi tehdä, vaan on nou­datet­ta­va poti­laan kunk­in­hetk­istä tah­toa. Kun äidiltä pin­na katkeaa ja hän halu­aa lähteä ulos piikit­tämään, hänet on päästet­tävä. Tämän päätin muut­taa, mut­ta min­is­terikaut­eni päät­tyi kesken.