Raskaana olevan alkoholistin pakkohoito on oikeutettua

Eti­ikan pro­fes­sori Veikko Lau­nis varoit­telee Helsin­gin Sanomien vieraskynässä päi­hdeäi­tien pakko­hoi­dos­ta. (Link­ki artikke­li­in tästä.) Varsi­nainen päi­hdeäi­tion­gel­ma kos­kee alko­holin suurku­lut­ta­jia, sil­lä vaik­ka huumeetkin ovat sik­iölle haitak­si, sik­iön kannal­ta alko­holi on paljon huumei­ta vakavampi asia.  Päi­hderi­ip­pu­vaisille äideille syn­tyy vuosit­tain 3000 las­ta, joista 200 (joidenkin arvioiden mukaan 500) syn­tyy vakavasti alko­holin vaurioittamina.

Toiv­ot­tavasti Lau­nis ei koe min­un pahoin­pitelevän hänen argu­men­toin­ti­aan, mut­ta tulk­it­sen hänen logi­ikkansa suun­nilleen näin:

1) Sik­iön ja äidin etu­ja ei voi ver­ra­ta keskenään, kos­ka sik­iö saa ihmisoikeudet vas­ta kohdun ulkop­uolel­la. Jos ker­ran sal­limme sik­iön tap­pamisen abor­toimal­la, ja kos­ka pahoin­pite­ly on tap­pamista lievem­pi asia, ei ole perustel­tua puut­tua äidin (ihmi­nen) itsemääräämisoikeu­teen sik­iön (ei ihmi­nen) ter­vey­den perusteella.

2) Kos­ka sal­limme perin­nöl­listä sairaut­ta sairas­tavien saa­da lap­sia, emme voi kieltää päi­hdeäite­jäkään saa­mas­ta lapsia.

Näistä argu­menteista jälkim­mäi­nen ei kuu­lu tähän keskustelu­un lainkaan. Se kuu­luisi keskustelu­un pakkos­ter­iloin­nista tai pakol­lis­es­ta abortista; siis vas­taus kysymyk­seen, jota kukaan ei ole esittänyt.

Koh­ta yksi on loogis­es­ti hankalampi.

Minus­ta siitä, ettei naisel­la ole velvol­lisu­ut­ta syn­nyt­tää niin mon­ta las­ta kuin pystyy, ei voi johtaa sitä, että hänen on oikeus pahoin­pidel­lä syn­tyvää las­ta. Naisil­la ja miehillä on oikeus olla syn­nyt­tämät­tä uut­ta elämää pidät­tymäl­lä sek­sistä, ehkäi­syl­lä tai myös riit­tävän ajois­sa tehdyl­lä abor­tilla.  Nämä kaik­ki johta­vat yhtä lail­la samaan tulok­seen: jonkun elämä jää elämättä.

Sik­iö saa min­un silmis­säni ihmisoikeudet sil­lä het­kel­lä, kun se päätetään syn­nyt­tää. Sil­loin on tule­van lapsen edun olta­va yhtä paina­va kuin äidin. Kun vas­takkain on äidin väli­aikainen vas­ten­tah­toinen rait­tius ja lapsen koko elämän aikainen sairaus, minus­ta pakko­hoito on eet­tis­es­ti hyväksyt­tävä. Luulen, että pakkokeino­ja kyl­lä käytet­täisi­in sen enem­pää viisas­telemat­ta, jos äiti pahoin­pitelisi sik­iötään nyrkein.

Vaik­ka pakko­hoito siis on mielestäni eet­tis­es­ti perustel­tua, siitä ei seu­raa, että se on vält­tämät­tä prag­maat­tis­es­ti järkevää. Joudumme ojas­ta allikkoon, jos pakko­hoidon uhka saa alko­holis­tiäid­it vält­telemään neu­voloi­ta ja salaa­maan raskaut­en­sa. Tämä on kokon­aan toinen kysymys.