Etiikan professori Veikko Launis varoittelee Helsingin Sanomien vieraskynässä päihdeäitien pakkohoidosta. (Linkki artikkeliin tästä.) Varsinainen päihdeäitiongelma koskee alkoholin suurkuluttajia, sillä vaikka huumeetkin ovat sikiölle haitaksi, sikiön kannalta alkoholi on paljon huumeita vakavampi asia. Päihderiippuvaisille äideille syntyy vuosittain 3000 lasta, joista 200 (joidenkin arvioiden mukaan 500) syntyy vakavasti alkoholin vaurioittamina.
Toivottavasti Launis ei koe minun pahoinpitelevän hänen argumentointiaan, mutta tulkitsen hänen logiikkansa suunnilleen näin:
1) Sikiön ja äidin etuja ei voi verrata keskenään, koska sikiö saa ihmisoikeudet vasta kohdun ulkopuolella. Jos kerran sallimme sikiön tappamisen abortoimalla, ja koska pahoinpitely on tappamista lievempi asia, ei ole perusteltua puuttua äidin (ihminen) itsemääräämisoikeuteen sikiön (ei ihminen) terveyden perusteella.
2) Koska sallimme perinnöllistä sairautta sairastavien saada lapsia, emme voi kieltää päihdeäitejäkään saamasta lapsia.
Näistä argumenteista jälkimmäinen ei kuulu tähän keskusteluun lainkaan. Se kuuluisi keskusteluun pakkosteriloinnista tai pakollisesta abortista; siis vastaus kysymykseen, jota kukaan ei ole esittänyt.
Kohta yksi on loogisesti hankalampi.
Minusta siitä, ettei naisella ole velvollisuutta synnyttää niin monta lasta kuin pystyy, ei voi johtaa sitä, että hänen on oikeus pahoinpidellä syntyvää lasta. Naisilla ja miehillä on oikeus olla synnyttämättä uutta elämää pidättymällä seksistä, ehkäisyllä tai myös riittävän ajoissa tehdyllä abortilla. Nämä kaikki johtavat yhtä lailla samaan tulokseen: jonkun elämä jää elämättä.
Sikiö saa minun silmissäni ihmisoikeudet sillä hetkellä, kun se päätetään synnyttää. Silloin on tulevan lapsen edun oltava yhtä painava kuin äidin. Kun vastakkain on äidin väliaikainen vastentahtoinen raittius ja lapsen koko elämän aikainen sairaus, minusta pakkohoito on eettisesti hyväksyttävä. Luulen, että pakkokeinoja kyllä käytettäisiin sen enempää viisastelematta, jos äiti pahoinpitelisi sikiötään nyrkein.
Vaikka pakkohoito siis on mielestäni eettisesti perusteltua, siitä ei seuraa, että se on välttämättä pragmaattisesti järkevää. Joudumme ojasta allikkoon, jos pakkohoidon uhka saa alkoholistiäidit välttelemään neuvoloita ja salaamaan raskautensa. Tämä on kokonaan toinen kysymys.