Pysäköintipolitiikan hahmottelua

Helsin­gin pitäisi kaavoit­taa pysäköin­tipaikko­ja uusille asuinalueille tarvet­ta vas­taavasti, mut­ta jät­tää pysäköin­ti­laitosten toteut­ta­mi­nen yksi­ty­isille yri­tyk­sille tai taloy­htiöi­den muo­dosta­malle pysäköin­ti Oy:lle, joka rahoit­taisi paikat myymäl­lä tai vuokraa­mal­la ne. Toinen vai­h­toe­hto on, että kaupun­ki korot­taa merkit­tävästi asukaspysäköin­nin mak­su­ja ja tukee näin saaduil­la tuloil­la uusien pysäköin­ti­laitosten rakentamista.

Talousti­eteis­sä opete­taan, että jos yhteiskun­ta antaa min­ulle hyödyk­keen, jon­ka tuot­ta­mi­nen mak­saa 30 000 euroa mut­ta jota minä pidän vain 10 000 euron arvoise­na, syn­tyy 20 000 euron hyv­in­voin­ti­tap­pio, ellei asi­aan liity ulkoisia hyö­tyjä tai eri­ty­istä sosi­aal­ista näköko­htaa, kuten arvioidaan liit­tyvän koulu­tuk­seen ja terveydenhuoltoon.

 Tämä peri­aate pitäisi pitää mielessä, kun suun­nitel­laan Helsin­gin pysäköin­tipoli­ti­ikkaa. Hyväksyn peri­aat­teen, että asukkail­la tulee olla mah­dol­lisu­us autopaikkaan, mut­ta minus­ta hei­dän on osoitet­ta­va tarpeen voimakku­us sil­lä, että suos­tu­vat mak­samaan paikas­ta täy­den hin­nan. Kos­ka pysäköin­tipaikan hin­ta uusil­la alueil­la ylit­tää roimasti auton hin­nan, riskinä ovat huo­mat­ta­vat hyv­in­voin­ti­tap­pi­ot, jos paikat pakko myy­dään asun­non mukana ja jos paikan nimel­lisenä vuokrana on pieni mur­to-osa todel­lis­es­ta kustannuksesta. 

 Opti­maalises­sa pysäköin­tipoli­ti­ikas­sa kaupun­ki kaavoit­taa paikko­ja olete­tun tarpeen ver­ran vaik­ka vähän yläkant­ti­in, mut­ta ne toteutetaan vas­ta sitä mukaa, kun mak­savaa kysyn­tää ilmenee.

 Esimerkik­si Jätkäsaa­reen siis kaavoitet­taisi­in pysäköin­tipaikko­ja suun­nitel­lun normin mukaan (autopaikka/115 k‑m2) mut­ta ne toteutet­taisi­in vas­ta, kun mak­sa­ja on löy­tynyt. Uskoisin, että noin 40 000 euron hin­ta hillit­sisi kysyn­tää tehokkaasti.

 Van­hoil­la alueil­la tämä poli­ti­ik­ka on ongel­mallista, kos­ka kaupun­ki antaa asukkaiden pysäköidä kadun­var­res­sa sym­bol­ista kol­men euron kuukausi­mak­sua vas­taan. On selvää, ettei kovin moni halua mak­saa laito­spaikas­ta, jos oven eteen voi pysäköidä ilmaisek­si. Toisaal­ta asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sia on myön­net­ty 31 000, vaik­ka paikko­ja on vain 19 000. Sik­si on ymmär­ret­tävää, että uud­is­raken­nuk­sia halu­taan velvoit­taa rak­en­ta­maan paikko­ja, jot­ta epä­suhde ei enää tästä pahenisi. Ihmette­len ettei kukaan kiin­nitä huomio­ta siihen ilmeiseen epä­tasa-arvoon, joka uusien ja van­ho­jen kiin­teistö­jen välil­lä tässä on.

 Tehot­tomana kom­pro­missi­na, joka olisi kuitenkin nykyti­laa selvästi parem­pi, voisi olla, että kaupun­ki nos­taisi asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­nan vaikka­pa kym­menker­taisek­si — siis 30 euroon kuukaudessa. Kos­ka paik­ka oven edessä ei oikeas­t­aan saisi olla halvem­pi kuin kaukana pysäköin­tilu­o­las­sa, oikea hin­ta olisi ehkä 150 euroa kuus­sa, mut­ta myön­nän tämän epärealistiseksi.

 Esit­tämäni koro­tus toisi kaupun­gin kas­saan 10 miljoon­aa euroa vuodessa. Se riit­täisi parin­sadan pysäköin­tipaikan rak­en­tamiseen vuosit­tain, jos ole­tamme, että paikan rak­en­tamisen ole­mas­sa ole­vaan kan­taan mak­saisi 50 000 euroa. Tämä esi­tys ei toteu­ta sitä vaa­timus­ta, että asukkaan tulee kokea paik­ka niin tarpeel­lisek­si, että on valmis mak­samaan siitä kus­tan­nuk­sia vas­taa­van hin­nan, mut­ta olisi se edes askel oikeaan suuntaan.

Huo­mau­tan, että suun­nit­te­len val­tu­us­toaloitet­ta asi­as­ta ja tulen käyt­tämään kor­vauk­set­ta hyväk­seni esitet­täviä kommentteja.