Sata-komitea antoi tänään välimietintönsä. On pakko sanoa, että olen pettynyt. ehkäpä syynä on se, että lähdin komitean työskentelyyn tosi korkein odotuksin.
Komitean tehtävänä oli torjua köyhyyttä sekä parantaa oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden välistä kompromissia. Nyt ei tehdä oikein kumpaakaan. Työmarkkinajärjestöjen sopimus nostaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa, mutta pekään sen blogeeraavan samalla käytännössä perusturvan kovin matalalle tasolle. Vaatimus, että jos perusturvaa nostetaan, pitää ansioturvaakin nostaa lisää, on hienostunut tapa sanoa, ettei perusturvaa saa nostaa. Tätä vauhditettiin vielä poistamalla työnantajilta Kela-maksu, mikä ei ainkaan helpota perusturvan rahoitusta.
Oli myös tarkoitus lisätä työn vastaanottamisen kannattavuutta siten, että sosiaaliturva ei vähenisi niin nopeasti ansiotulojen mukana, ettei työstä jää käteen kunnolla edes työmatkakuluja. Tässä ei ole oikein edistytty vaikka ajatus on toki välimietinnössä jäänytkin elämään periaatekannanottona. Komiteassa kovin moni uskoo kuntouttamiseen ja kouluttamiseen, vaikka tämän “aktiivisen työvoimapolitiikan” tuloksellisuus on ollut aika vaatimatonta.
Kuntoutusta ja koulutustakin tarvitaan, mutta se voi olla työllistymisen kannalta tuloksellista vain, jos itse työn saanti on houkuttelevaa. En ole sellaista yrittäjää löytänyt, joka haluaisi palkata henkilön, joka tulee töihin vasten omaa tahtoaan karenssin uhalla.
Komitealla oli suuret tavoitteen ja ylevät päämäärät, mutta etujärjestöjen ja puolueiden lyhytnäköisyys uhkaa vesittää koko hankkeen niin, ettei mitään todellista sosiaaliturvan uudenaikaistamista saadakaan aikaan.
Komiten tämänpäiväisessä kokouksessa Suomen yrittäjien Jussi Järventaus esitti kanssani kovin samanlaista kritiikkiä tulosten riittämättömyydestä. Saimme mietintöön kannanoton, ettei tässä vielä ole kaikki vaan voimme delleen tarkastella toimenpitweiden riittävyyttä. Suhteessa toimeksiantoon on vielä paljon tehtävää.
Mutta onhan meillä vielä 11 kuukautta aikaa.
