Terveyttä halvalla

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä)
Ter­vey­den­huol­lon hyvä tuot­tavu­us on sitä, että ihmiset pide­tään ter­veinä pienin panos­tuksin. Tuot­tavu­us voidaan jakaa kom­po­nent­tei­hin seuraavasti.

1.       Toimen­piteet tehdään tehokkaasti (tuotan­nolli­nen tehokkuus)

2.       Tehdään oikei­ta toimen­piteitä (allokati­ivi­nen tehokkuus)

3.       Toimen­piteet kohdis­te­taan oikeille ihmisille (sosi­aa­li­nen tehokkuus)

4.       Elämän­ta­vat tuke­vat ter­veyt­tä. (ennal­taehkäisyn tehokkuus)

Mon­elle tehokku­us on vain tuotan­nol­lista tehokku­ut­ta. Hei­dän lääk­keen­sä on kil­pailu ja yksityistäminen.

Suuret sairaalat toimi­vat tehot­tomasti, joskin hoito niis­sä on hyvää. Lääkärei­den pitäisi hyväksyä, että mon­imutkaisen organ­isaa­tion pyörit­tämisessä parhai­ta ovat tuotan­to­talouden asiantun­ti­jat. Usein poti­las­ta tutkii peräkkäisil­lä käyn­neil­lä eri lääkäri, joka joutuu aloit­ta­maan paperei­hin tutus­tu­misen alus­ta, mikä ei voi olla tehokas­ta. On kuulem­ma mah­do­ton­ta jär­jestää poti­laalle aina samaa lääkäriä. Ei se ole mah­do­ton­ta, mut­ta ehkä vaikea­ta — ellei sitä osaa.

Yksi­tyiset lääkäri­ase­mat voit­ta­vat tar­jouskil­pailuis­sa julkiset sairaalat, vaik­ka mak­sa­vat parem­pia palkko­ja.  Ker­mankuor­in­ta ei kel­paa yksin seli­tyk­sek­si. Ehkäpä julk­isten sairaaloiden hin­noit­telukin on niin julk­ista, että kil­pail­i­jan on help­po voittaa.

Yksi­ty­istämistä on yleen­sä seu­ran­nut toimin­nan tehos­tu­mi­nen, mut­ta tämä voi olla näköharha. Ver­tailus­sa julk­ista ter­vey­den­huoltoa edus­ta­vat sen huonoim­mat yksiköt, jot­ka kun­nat ovat yksi­ty­istäneet toimin­nan jumiuduttua.

Kan­sain­väliset selvi­tyk­set yksi­ty­is­ten ja julk­isten organ­isaa­tioiden tuot­tavu­ud­es­ta ovat ris­tiri­itaisia. Ovatko ne edes rel­e­vant­te­ja, kun toimin­not on organ­isoitu niin eri tavoin eri maissa?

Yksi­tyis­sek­torin etu­na on työn­tek­i­jän kannal­ta työaiko­jen parem­pi joutavu­us elämän­ti­lanteen mukaan. Mikä estää kun­tia ja julk­isia sairaaloi­ta ole­mas­ta yhtä jous­tavia?   Nyt työn­vuokraus­fir­mat huole­hti­vat työvuoro­jen jous­tavu­ud­es­ta varsin hyvää kor­vaus­ta vastaan.

Allokati­ivises­sa tehokku­udessa verora­hoit­teinen jär­jestelmä on vaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin perus­tu­vaa selvästi parem­pi. Yksi­tyisessä ter­vey­den­huol­los­sa on houku­tus yli­hoitoon, kos­ka se kan­nat­taa sekä poti­laalle että sairaalalle eikä vaku­u­tusy­htiö voi kuin mak­saa. Vaku­u­tus­ra­hoit­teinen ter­vey­den­huolto on kallista ja asi­akkaat tyy­tymät­tömiä. Hoito­jono­ja ei tosin ole.

Vaku­u­tusy­htiöt muis­ta­vat pitkään sen, kun ne tar­jo­si­vat halpo­ja sairaus­vaku­u­tuk­sia lap­sille 1980-luvun lop­ul­la. Maail­man ter­veim­mät lapset tarvit­si­vat yllät­täen moninker­tais­es­ti aiem­paa enem­män lääkärin palveluja.

Sosi­aalises­sa tehokku­udessa ter­vey­den­huolto­jär­jestelmämme on surkea, vaik­ka luulisi verora­hoit­teisen mallin ole­van hyvä juuri siinä. OECD:lle v. 2006 teh­dyn selvi­tyk­sen mukaan olemme ter­vey­den­huol­lon palvelu­iden kohden­tu­mises­sa tutk­i­tu­ista 21 maas­ta kol­men eri­ar­voisim­man joukos­sa yhdessä Yhdys­val­to­jen ja Por­tu­galin kanssa.

Rikkaiden ja köy­hien väliset ter­vey­serot ovat meil­lä huo­mat­ta­van suuret — eri­tyis­es­ti suh­teessa tulon­jaon tasaisu­u­teen. Erot ovat niin suuret, ettei kyse voi olla vain kor­jaa­van hoidon palvelu­jen saatavu­ud­es­ta vaan  elämäntavoista.

Ter­veysval­is­tus on tepsinyt eri väestöryh­mis­sä eri­ar­vois­es­ti. Koulutet­tu­jen kes­ki-ikäis­ten ter­veysin­toilu tun­tuu joskus jopa liioitel­lul­ta. Huono-osaisi­in kohdis­tu­va ter­veysval­is­tus on ter­vey­den­huol­lon tuot­tavu­ut­ta ajatellen suurin haasteemme.

Toisek­si suurin haas­teemme on, miten yksi­tyisen ter­vey­den­huol­lon hyvä tuotan­nolli­nen tehokku­us tuo­daan julkiseen ter­vey­den­huoltoon ja miten julkisen puolen hyvä allokati­ivi­nen tehokku­us voidaan istut­taa yksi­tyiseen terveydenhuoltoon.