Maakunnat vastuuseen liikenneinvestoinneista

Tie- ja rata­hankkei­den rahoi­tus pitäisi siirtää val­ti­ol­ta kun­nil­la ja/tai maakun­nille. Samal­la val­tio tietysti siirtäisi kun­nille sen määrän rahaa, jota infra­hankkeisi­in yleen­sä on käytet­ty. Näin päästäisi­in manku­miskult­tuurista ratio­naal­isi­in investointipäätöksiin.

Eduskun­nan bud­jet­tikäsit­te­lyn masen­tavimpia asioi­ta on käh­mintä tiemäärära­hoista. Lop­putu­lok­seen vaikut­taa paljon enem­män kuin ratio­naa­li­nen hark­in­ta, eri vaalipi­irien edus­tus val­tio­varain­valiokun­nan sil­tarumpu­jaos­tossa. On syytä pelätä, että tämä vain pahe­nee, kun Suomen keskus­ta on päät­tänyt palaut­taa poli­ti­ikan politiikkaan.

Pidin aina nau­ret­tavina kansane­dus­ta­jia, jot­ka esit­tivät maakun­taansa säkeit­täin rahaa vähän joka tien­pätkän paran­tamiseen. Eduskun­ta äänestää näistä tun­tikau­sia ja kumoaa kaik­ki ne, joi­ta sil­tarumpu­jaos­to ei ole puoltanut. Ihmettelin, miten he kehtaa­vat. Ilmeis­es­ti pelleily menee per­ille. Ker­ran Pirkan­maal­la olin jos­sain tilaisu­udessa tapasin paikallisen kun­nan­jo­hta­jan, joka ker­toi, kuin­ka heil­lä jän­nitetään eduskun­nan huomista äänestys­tä paikallistien asfal­toin­nista. Se oli yksi näistä han­kkeista, jot­ka kaa­tu­i­v­at noin äänin 15–170. Tarkoi­tus oli kuitenkin täytet­ty: paikalli­nen kansane­dus­ta­ja osoit­ti tais­tel­e­vansa urheasti kun­tansa puolesta.

Nyt maakun­tien kar­valakkilähetys­tö­jen on järkevää vaa­tia rahaa kuin­ka jär­jet­tömi­in han­kkeisi­in tahansa. Maakun­nas­sa kan­nat­taa val­tion rahoin rak­en­taa vaik­ka pyra­mide­ja, kos­ka tuo­han se työtä ja rahaa maakun­taan.  Aika vähäistä liiken­netarvet­ta varten Suomes­sa on moot­toriteitä rakennettu.

Olisi paljon parem­pi, jos kukin maakun­ta rahoit­taisi infra­hankkeen­sa itse. Val­tio siirtäisi nyt infrain­vestoin­tei­hin suun­natun rahoituk­sen kun­nille.  Maakun­nal­liset han­kkeet kun­nat mak­saisi­vat maakun­tali­iton jäsen­mak­suina ja kun­nal­liset han­kkeet ne rahoit­taisi­vat suo­raan itse. Maakun­nat eivät olisi sidot­tu­ja juuri siihen rahamäärään, jon­ka val­tion infrara­hoista on sinne siir­ret­ty. Rahaa saisi käyt­tää enem­män tai vähem­män siitä riip­puen, kuin­ka tärkeinä uusia teitä ja rato­ja todel­la pidet­täisi­in. Jos rahaa tarvi­taan van­hus­ten­hoi­dos­sa enem­män, sen voi käyt­tää van­hus­ten­hoitoon. Tämä desen­tral­isoin­ti merk­it­sisi siir­tymistä manku­miskult­tuurista ratio­naaliseen päätöksentekoon.

Tiedän paljon han­kkei­ta, jota oli­si­vat jääneet toteu­tu­mat­ta täl­lä menet­te­lyl­lä, mut­ta tiedän paljon myös han­kkei­ta, jot­ka oli­si­vat toteu­tuneet paljon aikaisem­min, jos asi­as­ta olisi päästy päät­tämään paikallis­es­ti odot­ta­mat­ta val­tion rahoitusta.