Tie- ja ratahankkeiden rahoitus pitäisi siirtää valtiolta kunnilla ja/tai maakunnille. Samalla valtio tietysti siirtäisi kunnille sen määrän rahaa, jota infrahankkeisiin yleensä on käytetty. Näin päästäisiin mankumiskulttuurista rationaalisiin investointipäätöksiin.
Eduskunnan budjettikäsittelyn masentavimpia asioita on kähmintä tiemäärärahoista. Lopputulokseen vaikuttaa paljon enemmän kuin rationaalinen harkinta, eri vaalipiirien edustus valtiovarainvaliokunnan siltarumpujaostossa. On syytä pelätä, että tämä vain pahenee, kun Suomen keskusta on päättänyt palauttaa politiikan politiikkaan.
Pidin aina naurettavina kansanedustajia, jotka esittivät maakuntaansa säkeittäin rahaa vähän joka tienpätkän parantamiseen. Eduskunta äänestää näistä tuntikausia ja kumoaa kaikki ne, joita siltarumpujaosto ei ole puoltanut. Ihmettelin, miten he kehtaavat. Ilmeisesti pelleily menee perille. Kerran Pirkanmaalla olin jossain tilaisuudessa tapasin paikallisen kunnanjohtajan, joka kertoi, kuinka heillä jännitetään eduskunnan huomista äänestystä paikallistien asfaltoinnista. Se oli yksi näistä hankkeista, jotka kaatuivat noin äänin 15-170. Tarkoitus oli kuitenkin täytetty: paikallinen kansanedustaja osoitti taistelevansa urheasti kuntansa puolesta.
Nyt maakuntien karvalakkilähetystöjen on järkevää vaatia rahaa kuinka järjettömiin hankkeisiin tahansa. Maakunnassa kannattaa valtion rahoin rakentaa vaikka pyramideja, koska tuohan se työtä ja rahaa maakuntaan. Aika vähäistä liikennetarvetta varten Suomessa on moottoriteitä rakennettu.
Olisi paljon parempi, jos kukin maakunta rahoittaisi infrahankkeensa itse. Valtio siirtäisi nyt infrainvestointeihin suunnatun rahoituksen kunnille. Maakunnalliset hankkeet kunnat maksaisivat maakuntaliiton jäsenmaksuina ja kunnalliset hankkeet ne rahoittaisivat suoraan itse. Maakunnat eivät olisi sidottuja juuri siihen rahamäärään, jonka valtion infrarahoista on sinne siirretty. Rahaa saisi käyttää enemmän tai vähemmän siitä riippuen, kuinka tärkeinä uusia teitä ja ratoja todella pidettäisiin. Jos rahaa tarvitaan vanhustenhoidossa enemmän, sen voi käyttää vanhustenhoitoon. Tämä desentralisointi merkitsisi siirtymistä mankumiskulttuurista rationaaliseen päätöksentekoon.
Tiedän paljon hankkeita, jota olisivat jääneet toteutumatta tällä menettelyllä, mutta tiedän paljon myös hankkeita, jotka olisivat toteutuneet paljon aikaisemmin, jos asiasta olisi päästy päättämään paikallisesti odottamatta valtion rahoitusta.
”Olisi paljon parempi, jos kukin maakunta rahoittaisi infrahankkeensa itse. Valtio siirtäisi nyt infrainvestointeihin suunnatun rahoituksen kunnille. Maakunnalliset hankkeet kunnat maksaisivat maakuntaliiton jäsenmaksuina ja kunnalliset hankkeet ne rahoittaisivat suoraan itse.”
Maakunnat ehkä, kunnat ei missään tapauksessa. Kunnat ovat aikansa eläneitä jäänteitä aikakaudelta jollon piti turvata talonpoikien ja porvariston oikeudet.
Karvalakkilähetystöjen ja siltarumpupolitiikan aika on ohi. Ainakin sen pitäisi olla ohi. Mikäli kansanedustaja antaa maakunnasta tulleen lähetystön vaikuttaa työskentelyynsä ollaan pettävällä pohjalla. Ei laillisesti, mutta moraalisesti.
Matkustin kerran junalla Helsingistä Ouluun ja päivävaunussa. Onhan siinä istumista, mutta kartan ja muistikirjan kanssa oli mielenkiintoista pohdiskella, että mitenköhän tämäkin mutka on rataan saatu aikaiseksi.
Onkos Osmon silmiin sattunut tällainen ”siltarumpuhanke”:
”Maakuntajohtaja Ossi Savolainen pitää valitettavana suunnitelmia Avia Collegen siirtämiseksi Vantaalta Poriin. Savolaisen mukaan Vantaalla on Suomen ylivoimaisesti parhaat edellytykset ja suurin tarve ilmailualan koulutukselle. Helsinki-Vantaan lentoasema on maamme ylivoimaisesti tärkein alan työpaikka- ja osaamiskeskittymä, ja tämä kehitys todennäköisesti vain vahvistuu tulevaisuudessa.”
http://www.uudenmaanliitto.fi/?4904_m=6105&s=38
Olen toki huomannut, että lentoliikenne ei ole niin fokuksessasi, mutta se, mitä on, olisi kait syytä hoitaa tehokkaasti – koulutusta myöten. Ei siis rakentaa infraa toiseen kertaan, kuten siirrosta seurannee – jälleen kerran.
Minusta tiestö on sellaista infraa, että se kuuluu valtiolle, paitsi taajamien sisällä oleva tiestö. Teiden ylläpito ja rakentaminen työllistävät sen verran vähän ihmisiä, että karvalakkilähetystöille voi nauraa tässä asiassa. No, pääseehän siinä maalaispoika kaupunkiin ja kansanedustaja tuntee itsensä tärkeäksi. Molemmat isoja asioita.
Tietysti kansanedustaja antaa lähetystön vaikuttaa. Hänen työnantajansa ei ole Suomi vaan oman vaalipiirin äänestäjät, joten hän on valmis vaikka tuhoamaan muun Suomen, kunhan omaan maakuntaan saadaan lisää rahaa vaikka pyramidien rakentamiseen.
Ainoa ”ongelmaton” järjestelmä olisi libertarismi, jossa jokainen maksaisi omat menonsa ja tiet olisivat yksityisensä.
Ei, ei sekään olisi ongelmaton, mutta läheisyysperiaate tulee viedä aina niin pitkälle kuin mahdollista, useimmissa asioissa yksilölle itselleen. Esim. sosiaaliturvan pitäisi olla lähinnä rahaa eikä niinkään muuta, esim. halvempia asuntoja.
Päästäisiinkö maakunnissa ”rationaalisiin investointipäätöksiin” nykyisestä, sinänsä vähän arpajaiskonetta muistuttavasta päätöksentekotavasta luopumalla. Kuvaamasi piirteet saattaisivat säilyä ja uusiakin kummallisuuksia löytyä.
Maakunnat ovat päätöksentekotasona Suomessa heiveröisiä. Niillä ei ole suoria verotuloja, vaan ne olisivat saamassa valtion pussista väyläinvestointirahansa. Aika samantyyppiseen suhmurointiin se johtaisi päätettäessä maakuntien rahanjaosta.
Liikenneinvestointien rahoitusta kyllä olisi syytä muuttaa. Budjettirahoituksesta tulisi siirtyä pitkäjänteisempään rahanjakotapaan. Hankkeiden läpimenoajat ovat liian pitkiä nykymallilla. Kun joku hanke on päätetty tehdä, toivottvasti perusteellisten kannattavuusarvioiden pohjalta, se on syytä toteuttaa ripeästi. Pitkät rakennusajat aiheuttavat turhia kustannuksia.
On myös päästävä ”hyötyjät maksavat”-periaatteen laajempaan soveltamiseen. Kun toivottavasti jo lähitulevaisuudessa saadaan LVM:n valmistelusta esitys väylämaksukäytäntöön siirtymisestä, poliittinen keskustelu tulisi käynnistää myös liikenneinvestointien rahoitusmallien uudistamisesta.
Joensuulainen liikkenneministeri on keksinyt, että finanssikriisiä elvytetään rakentamalla Kallan siltoja. 3/4 osaa investoinneista menisi mimisterin vaalialueelle.
Tielaitos eli Destia ei ole lomauttamassa ketään. Lomautusten painopiste on Tampereen ja Turun Seuduilla. Miten Savo-Karjalan tiehankkeet auttavat laman koettelevaa laivan rakennusta?
Valtiovalta on aina säädellyt ja säätelee teiden rakentamista. Hallitun rakennemuutoksen ajoista lähtien valtiovalta on pitänyt erityisesti huolta pääkaupunkiseudun asukkaiden liikennetarpeista sekä pääkaupunkiseudulla että maakunnissa.
Tieinvestoinnithan on jyvitetty sen mukaan kuinka paljon pääkaupunkilaiset liikkuvat kakkosasunnoillaan, mökeillään tai sukulaisvierailuilla.
Maakunnallinen päätöksenteko tieasioissa voisi olla huomattavakin parannus. Valtakunnallinen keskusvirasto eli Tielaitos voitaisiin lakkauttaa, jolloin sivuhyötynä päästäisiin eroon yhdestä pahimmista ympäristötuholaisista.
Osmo Soininvaara:
”Nyt maakuntien karvalakkilähetystöjen on järkevää vaatia rahaa kuinka järjettömiin hankkeisiin tahansa. Maakunnassa kannattaa valtion rahoin rakentaa vaikka pyramideja, koska tuohan se työtä ja rahaa maakuntaan. Aika vähäistä liikennetarvetta varten Suomessa on moottoriteitä rakennettu.”
Sinivihreä:
Muistelen, saatan muistaa väärinkin, että aiemmin bloginpitäjä näki Keynesiläisen pyramidien rakentamisen tietyssä suhdannetilanteessa järkevänä. Nyt kun ”pyramideja” rakennettaisiinkin maakuntiin, mitä ne lienevätkään, homma on epärationaalista, masentavaa ja naurettavaa. Kuulostaa aivan helsinkiläiseltä maakuntapolitiikalta.
Hienoa että joku vaatii kannattavuuslaskelmia. Pahimpia ovat olleet rata-hankkeet, jotka eivät harvaanasutussa maassa voi olla mitenkään kannattavia.
Kaukojunaliikenteen markkinaosuus Suomen henkilöliikenteestä on 1 %. Tieliikenteeltä kerätään n. 6500-7000 miljoonaa euroa veroina valtion kassaan, silti tienpitoon annetaan vain n. 850 miljoonaa euroa.
Raideliikenteeltä kerätään veroina 21 miljoonaa euroa, mutta sille annetaan n. 502 miljoonaa euroa radanpitoon. Laiva- ja lentoliikenne tuo valtiolle jonkin verran enemmän tuloja kuin kuluja.
Raideliikenteelle työnnettävä rahamäärä on täysin käsittämätön, jos sitä vertaa rahalla ylläpidettävän infran arvoon, rataverkon tasearvo on vain n. 3000 Miljoonaa, jolloin raideliikenteelle vuosittain syötettävä rahamäärä vastaa sitä että 300 000 Euron asuinhuoneiston vastikkeet olisivat 50 000 Euroa vuodessa tai 4150 Euroa kuukaudessa! Pelkät tiehallinnon omistamat sillat ovat tasearvoltaan koko rataverkkoa kalliimpia.
Mihin tuo RHK:n saama runsas raha sitten menee?
Mm. Juuri äsken on alkanut koko Suomen kannalta ”merkittävä” hanke jossa Tornio-Kolari rataosuutta tullaan parantamaan 86 Miljoonalla eurolla. Tällä rataosalla liikkuu huimat 65 000 matkustajaa vuodessa! Siis 32 000 ihmistä käy Kolarin-junalla Lapissa vuosittain. Tätä voi verrata vaikka Levin 20 000 vuodepaikkaan. Rahtia tuolla rataosalla liikkuu 287 000 tn, pääasiassa varmaan puutavaraa. Tuon valtavan tavaramäärän voi kuljettaa vuoden aikana vaikka investoimalla seitsemään (7) rekka-autoon.
Tiehallinnon vähistä rahoista ei kyllä löydy 82 Miljoonaa Kehä I:lle leppävaaraan, vaan Espoo joutuu lainamaan tuon rahan valtiolle, jotta Kehä-I:stä Leppävaarassa päivittäin ajavat n. 58 000 autoa ja 4000 rekkaa eivät enää kovin montaa vuotta joutuisi jonottamaan tuossa tukossa olevassa tienkohdassa.
RHK on suunnitellut käyttävänsä mm. Seinäjoki- Oulu välin ”palvelutason nostoon” n. 800 miljoonaa Euroa tulevina vuosina. Rataosalla kulkee päivittäin keskimäärin n. 2600 matkustajaa. Tämä tarkoittaa pelkkinä korkoina 42 Euroa/matka. VR:n Matkahaun mukaan Seinäjoki-Oulu välinen matka maksaa Intercity 55 junalla 45 Euroa. Kokonaiset kolme euroa näyttäisi siis jäävän muihin kuin rataosan korkokuluihin. Kolmella eurolla pitäisi siis maksaa tuon matkan henkilökunnan palkat, energia, kalustokulut, jne,,, Ja on kai näilläkin investoinneilla jokin kuoletusaika?
Tiehallinto ei todennäköisesti löydä budjetistaan vieläkään rahoja VT 51:lle välille Kivenlahti-Kirkkonummi koska n. 70 Miljoonaa v. 2000 Kustannustasolla puuttuu. Tietä päivittäin käyttävät n.20 000 autoilijaa joutuvat siis jatkossakin jonottamaan. Tuskin on varaa korjata KEHÄ III:n ruuhkiakaan, koskapa rahaa tarvittaisiin niinkin paljon kuin n. 108 miljoonaa v. 2006 kustannustasolla. Täälläkin jonottaa siis jatkossakin päivittäin vain hieman yli 60 000 autoa.
Entä jos asiat olisivat toisin?
Tilastollisesti tarkasteltuna jokaisen kaukoliikenteen junan voisi matkustajamäärien perusteella korvata kahdella (2) linja-autolla ja jokaisen lähiliikenteen junan kolmella (3) linja-autolla. Tällä arvovalinnalla palvelutaso paranisi vuorotiheyden kaksin- kolminkertaistuessa ja energiaakin säästyisi keskimäärin n. 10 miljoonaa diesel-litraa vastaava määrä.
RHK:lta säästyvällä rahamäärällä voisi lähes poistaa ajoneuvoveron, jolloin useammilla olisi varaa oman auton omistamiseen ja ekologiseen matkustamiseen, -eli lyhintä tietä suoraan sinne minne itse on menossa, eikä sinne mihin ihmiset keskimäärin menevät. Rahamäärällä voisi myös kymmenkertaistaa uusiutuvien energiamuotojen tuen, silloin sähköjunaliikennekin voisi joskus tulevaisuudessa oikeasti olla ekologinen kulkumuoto. Nythän näin ei ole, koska uusiutuvaa sähköntuotantoa on vasta n. 16% kaikesta käytetystä sähköstä.
Ehkä oikeudenmukaisinta ja ekologisinta olisi kuitenkin käyttää rahat tieliikenteen ruuhkien poistoon, ainakin parin vuoden ajan ja vasta sitten alkaa tuhlata niitä muualle. Verothan eivät tässä maassa varmaan alene.
Eikä junaliikennettä silti lopettaa kannata, Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen radat voisi siirtää YTV:lle tai HKL:lle. Nykyisellä rataverkolla tapahtuvat tavarankuljetukset voivat myös jatkua. Malmin, kuitupuun, tukkien, paperin, raudan ja öljyn kuljetuksia ei varmasti tarvitse tukea, eivätkä ne edes tarvitse palvelutason tai nopeuden nostoja. Niitä voidaan kyllä viedä pidemmillä junilla vähän hitaamminkin. Myös rataverkon kunnossapito järkevöityisi, siis halpenisi, kun korjaustyöt voidaan sovittaa teollisuuden varastojen mukaan ilman henkilöliikenteen aiheuttamia aikataulupaineita. Samalla radalla voi silti kulkea ne yöjunat lappiin hiihtolomaviikoilla ja ruska-aikaan. Tosin Kolarin radankorjauksen pelkillä korkokuluilla voitaisiin ostaa lentoliput kaikille rataosan junamatkustajille välille Hki-Kittilä. Tällöin ”junalipun” hinnan voisi tuolla osuudella pudottaa nollaan! On siis kallista ylläpitää joukkoliikennettä, kun ne liikennöivät joukot puuttuvat.
Joo, jos laskemaan aletaan, kannattaa laskea myös tuon Kivenlahti-Kirkkonummi tien järkevyys. Liikennetarpeen ovat aiheuttaneet muutama tuhat hölmösti sijoitettua omikotitaloa, jotka Kirkkonuimmen kunta on kaavoittanut huolellisestri niin, ettei sinne mitään bussia tai junaa käyttävää sosiaalitapausta pääse tulemaan. Jos tuota asutusta ei olisi tai jos se olisi sijoitettu jotenkin järkevämmin, koko tien levennyustä ei tarvittaisi. Paljonkohan siitä tulee omakotitaloa kohden?
Esitykseni varmaankin vaarantaisi tuollaiset Kolarin radan kaltaiset hankkeet, sillä vaikea niille olisi läytää maksajaa. Jotain Jounin asenteista kertoi, että hän on valmis korvaamaan vaikkapa junan Tampereelle busseilla. Verrattuna junaan, bussin palvelutaso on surkea, matkustus on ikävää, vie tunnin kauemmin, ei voi mennä ravintolavaunuun, ei kirjoittaa läppärillä. Tasoeron näkee siitä, kuinka moni matkalla Helsingistä Tampereelle valitsee bussin.
Kirkkonummen omakotitaloalueiden erityislaatuisuuteen liittyy se, että asukkaat esimerkiksi ovat kieltäneet lähikaupan rakentamisen, koska jos sellainen rakennettaisiin, voisi lintukotoa häiritsemään tulla ihan vieraita, ulkopuolisia ihmisiä. Mieluummin ajetaan omalla autolla kauemmas kauppaan. Kunnalliselle tasolle vietynä liikennepäätökset saattaisivat joissakin kunnissa perustua tämäntyyppiselle ajattelulle – autoton asukas ei ole kelvollinen asukas.
Jouni Jokelan mainitsema ristiriita ratojen tasearvon ja rakentamiskustannusten välillä on mielenkiintoinen. Kiskojen rakentaminen on todellakin niin kallista, että esim. Turun, Helsingin tai Jyväskylän keskustojen tuntumassa pidetään isoja järjestelyratapihoja, koska niiden siirtäminen muualle olisi – näin sanotaan – niin kallista, ettei mikään muu toiminta korvaisi kustannusta.
”Tornio-Kolari rataosuutta tullaan parantamaan 86 Miljoonalla eurolla.”
Olisiko syyllinnen tässä: ”Eli GrowHow ja Sokli sen mukana myytiin Yaralle pilkkahinnalla. Sen jälkeen valtio päättää rakentaa radan tai tien Sokliin kuten useisiin muihinkin kaivoksiin. Muihin sovelletaan jälkirahoitusta, mutta Kolaria ja Soklia varten sorvataan peräti oma paketti, Kolarille todennäköisesti vain siksi, että suurin osa malmista on Ruotsin puolella ja sinne on jo rautatie.”
http://pseudonyymi.blogspot.com/2008_09_16_archive.html
Osmo: Minä käsitin, että Jounin pointti ei ollut se onko junalla kivempi matkustaa kuin bussilla, vaan se, että junamatkan kustannus on oikeasti huomattavasti lipun hintaa suurempi. Junamatkustajat ovat vaan sosialisoineet osan kustannuksistaan valtion maksettavaksi. Hän väittää, että bussiliikenteessä tilanne on päinvastainen.
Moni saattaisi valitakin bussin Tampereelta Helsinkiin, jos bussimatka maksaisi kymmenesosan junalipun hinnasta, vaikka palvelutaso on tietysti huomattavasti huonompi.
Näiden väitteiden esittäminen ei kerro Jounin asenteista oikeastaan yhtään mitään. Ne ovat tosiasiaväitteitä. Sinun asenteista vastauksesi toisaalta kertoo vähän turhankin paljon: ei väliä sillä mikä on tehokasta ja kasvattaa hyvinvointia, kunhan junassa saa matkustaa muiden rahoilla.
”Moni saattaisi valitakin bussin Tampereelta Helsinkiin, jos bussimatka maksaisi kymmenesosan junalipun hinnasta, vaikka palvelutaso on tietysti huomattavasti huonompi.”
Kyllä ainakin lentoasemalle menijät valitsevat jo nykyiselläänkin bussin. Hyvin ilmastoitu tilava bussi ei ole yhtään hassumpi vaihtoehto monilla muillakaan väleillä: kerran menin Raumalle helteellä VR:n juna+bussi -yhdistelmällä. En mene toista kertaa…
Tampereeltra Helsinkiin lähtee vuorokauden aikana yhtensä n 40 linja-autovuoroa. Lyhin matka -aika 2.15 min. Hieman pidempi kuin junalla. Toisaalta pikavuorolla (2h40) on 29 välipysähdystä, mm lentoasema ja ooppera.
Viimeisin lähtee klo 20 , aikaisn 1.30.
Keskustelu rävähti raideinvestointeja hämmästeleväksi. Jopa raideverkon purkamista ehdotetaan tosissaan näin ilmastomuutoksen tiedostamisen aikakaudella.
Kannattavuuslaskelmia kannattaa harrastaa systemaattisesti, jotta argumentointi pysyy reaalimaailmassa. Kannattavuusarvioinnin menetelmät tulisi myös saattaa ihmeteltäväksi. Nyt sovellettavat käytännöt ovat tiehallinnon maailmasta ja liikenneministeriön kanonisoimia. Vaikeus löytää kannattavuusarvioille laajempi viitekehys on tutkimustietojen puutteellisuudessa.
Liikenneinvestointien vaikuttavuus ulottuu paljon itse liikennevirtojen talouden, sujuvuuden ja suoritteiden ulkopuolelle. Saattaa olla, että ainakin suurilla investoinneilla muiden vaikutusten painon tulisi olla suurempi kuin nyt kolmen desimaain tarkkuudella laskettujen liikennevirtavaikutusten. Osmon esimerkki Kirkkonummen suunnan maankäyttöilmiöistä on tästä pienimuotoinen esimerkki.
Osmo,
Tuossa on paljon perää, mitä kirjoitat.
Tulee mieleen ns. Kainuun malli.
Acc
Riitta kirjoitti 20.1.2009 kello 8:16
”Kyllä ainakin lentoasemalle menijät valitsevat jo nykyiselläänkin bussin. Hyvin ilmastoitu tilava bussi ei ole yhtään hassumpi vaihtoehto monilla muillakaan väleillä: kerran menin Raumalle helteellä VR:n juna+bussi -yhdistelmällä. En mene toista kertaa…”
Lentoasemalle menijät? Tuota Raumaa en suostu kommentoimaan, mutta käyn silloin tällöin Turussa ja junalla.