Marginaalinen tuottavuus

Miesten ja nais­ten palkkkaero­ja on kom­men­toitu sel­l­aisel­la vauhdil­la, etten pysty kom­men­toimaan esitet­tyjä väit­teitä. Palk­ka ei määräy­dy vapail­la markki­noil­la tuot­tavu­u­den vaan mar­gin­aalisen tuot­tavu­u­den perus­teel­la. Yritän kuva­ta eroa äärim­mäisyyk­si­in viedyl­lä esimerkil­lä, joka ei edes yritä olla realistinen.

Suomes­sa on neljä ydin­reak­to­ria, koh­ta ehkä viisi. Kuvitelka­amme, että yhden ydin­voimalan toim­inta vaatisi viisi erit­täin erikois­tunut­ta henkilöä, joi­ta ei voi kor­va­ta, mut­ta jot­ka eivät toisaal­ta pysty­isi tekemään mitään muu­ta työtä. Näitä tarvit­taisi­in Suomes­sa tasan 20. Mikä on täl­laisen henkilön mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us? Jos heitä on alle 20, hei­dän palkkansa säätelemät­tömil­lä markki­noil­la nousisi huiman korkeak­si, kos­ka ilman jäävä reak­tori joudut­taisi­in sulke­maan. Jos heitä on yli 20 ja kaikkien on pakko päästä töi­hin tai elet­tävä köy­hyy­dessä, hei­dän palkkansa jäisi nau­ret­ta­van pienek­si, kos­ka joku jää joka tapauk­ses­sa ilman työ­paikkaa ja hänen kan­nat­taa myy­dä itsen­sä melkein kuin­ka hal­val­la tahansa, mut­ta viides ydin­voimala voi muut­taa kaiken ker­ral­la. Elleivät nuo spe­sial­is­tit sit­ten kek­si muo­dostaa ammat­ti­jär­jestöä ja käytä neu­vot­telukartellin suo­maa vah­vaa ase­maa sen takaamisek­si, että kaik­ki pää­sevät töi­hin ja palk­ka on kaikil­la hyvä.

Oike­as­sa elämässä täl­laista ei esi­in­ny, mitä nyt for­mu­lois­sa ehkä.

Olen­naista on, että mar­gin­aa­li­nen tuot­tavu­us riip­puu pait­si siitä, mikä on kunkin kon­tribuu­tio tuotan­toon myös siitä, paljonko tar­jon­taa työ­markki­noil­la on. Jos lois­tavia for­mu­lakul­jet­ta­jia istu­isi joka oksal­la, muu­ta­ma nol­la otet­taisi­in palkoista pois.

Kukaan ei voi elämänu­raansa valites­saan tietää, mikä on kysyn­nän ja tar­jon­nan suhde työ­markki­noil­la kol­menkymme­nen vuo­den päästä. Sik­si huu­tokaup­pahin­taa ei noin yleen­sä pide­tä oikeudenmukaisena. 

Julkisel­la sek­to­rille ei työn markki­nahin­ta määräy­dy edes peri­aat­teessa mil­lään oikeal­la markki­nal­la. Sik­si siitä on päätet­tävä yleistä oikeusta­jua vas­taavasti. Aika hal­val­la sosi­aal­i­työn­tek­i­jät nyt esimerkik­si työ­panos­taan myyvät, kun ottaa huomioon, kuin­ka raskas­ta tyuöt5ä he tekevät. 

Joskus markki­nat vaikut­ta­vat välil­lis­es­ti myös julkisen sek­torin pakkoi­hin. Näin kävi, kun käräjäoikeuk­sien tuo­marien palkko­ja korotet­ti­in roimasti. Koet­ti­in pienek­si oikeustur­vaon­gel­mak­si se, että tuo­mareik­si pää­tyivät ne, joi­ta ei asiana­jo­toimis­toi­hin kelpu­utet­tu. Tämän takia myös opet­ta­jien on help­po neu­votel­la itselleen hyvä palk­ka — tai siis ainakin parem­pi kuin sosiaalityöntekijöiden.

Vapail­la markki­noil­la paper­i­työläis­ten palk­ka olisi aika huono, kos­ka portin takana riit­tää halukkai­ta, eikä työtä ole vaikea oppia, mut­ta jär­jestäy­tymäl­lä he ovat päässeet hyville palkoille, kos­ka pääo­maval­taisel­la alal­la lakkoase purree terävästi.