Miesten ja naisten palkkaerot

Postaus “Mik­si on juosta­va muiden mukana” näyt­tää kir­voit­ta­neen keskustelun miesten ja nais­ten palkkaeroista. Kan­nat­taisi tutus­tua Juhana Var­ti­aisen asi­as­ta joitakin vuosia sit­ten tekemään tutkimuk­seen. Sen mukaan selit­tämätön­tä palkkaeroa miesten ja nais­ten välil­lä on noin viisi pros­ent­tia. Lop­pu saadaan selite­tyk­si eri­laisel­la käyt­täy­tymkisel­lä työmarkkinoilla. 

Onko nais­ten syr­jin­tää, että niil­lä aloil­la, joil­la naiset näyt­tävät mielu­um­min työsken­televän, on usein alem­mat palkat. Jos uskoo, että molem­mat sukupuo­let ovat omi­naisuuk­sil­taan saman­laisia, tämä ei olisi nais­ten syr­jin­tää, kos­ka itsepä ovat alansa valin­neet. Jos taas uskoo, että sukupuo­lil­la on ero­ja, on naisia syr­jivää, että alat, joille heil­lä on taipumus­ta, ovat huonom­min palkattuja.

On myös selvästi ero­ja pref­er­ens­seis­sä. Julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa mak­se­taan var­masti mies- ja nais­lääkäreille samas­ta työstä samaa palkkaa. Silti mies­lääkärit tien­aa­vat keskimäärin enem­män, kos­ka ovat valmi­impia päivys­tämään ja kos­ka he ovat hanakampia hakeu­tu­maan rahakkaampi­in tehtävi­in. Jos lääkärei­den kesku­udessa pitäisi palkkaerot miesten ja nais­ten välil­lä pois­taa, molem­mat pitäisi pakot­taa myös saman­laisi­in työuri­in, eikä se var­maankaan olisi hyvä asia.

Toki eri­li­nen suh­tau­tu­mi­nen työn haasteisi­in voi juon­taa eri­lais­es­ta suh­tau­tu­mis­es­ta per­heeseen ja lap­si­in. En tiedä, onko kukaan tutk­in­ut, onko sinkkulääkärien välil­lä eroa miesten ja nais­ten palkoissa.

Jos kaikil­la ihmisil­lä olisi keskenään saman­laiset kyvyt ja taipumuk­set ja alaa voisi vai­h­taa kitkat­tomasti, palkkarakenne voitaisi jät­tää markki­noiden varaan. Kos­ka toiset työt ovat mukavampia kuin toiset, olisi oikein, että ikävem­mistä töistä mak­se­taan  parem­min. Jos on tyy­tymätön oman alansa palkkaan, senkun vai­h­taa alaa.

Niin­pä sen, jopa ei pidä palkkarak­en­teesta, on myön­net­tävä, että eri ihmisil­lä on eri­laisia taipumuk­sia eri tehtävi­in, jol­loin voi olla väärin, että tietyn taipumuk­sen omaavia kohdel­laan huonom­min kuin jonkin toisen taipumuk­sen omaavia. Jos on tyy­tymätön sukupuolten välisi­in palkkaeroi­hin, on myön­net­tävä, että sukupuolten välil­lä on ero­ja taipumuksissa.

Nuores­sa virkamieskun­nas­sa on niin lah­jakkai­ta naisia, että uskoisin sil­lä alal­la palkkaero­jen katoa­van ja nais­ten kohoa­van olen­nais­es­ti nyky­istä use­am­min johtavi­in asemiin.

Yllä olen yrit­tänyt hah­motel­la asi­aa ana­lyyt­tis­es­ti ilman arvoasetelmia. Jot­ta oma kan­tani tulisi selväk­si, pidän epäko­htana, että alat, joille naisil­la näyt­tää ole­van taipumus­ta, ovat vaa­tivu­ud­estaan huoli­mat­ta niin huonos­ti palkat­tu­ja. Saman­lainen epäko­h­ta on myös miesten kesken: human­is­tiset alat ovat huonom­min palkat­tu­ja kuin insinööri­alat. Sitä taas en näe epäko­htana, että urati­etoisem­mat men­estyvät työu­ral­la ja mui­ta asioi­ta arvosta­vat voivat halutes­saan etsiä elämästään mui­ta arvoja.