Vielä elvytyksestä ja setelirahoituksesta

Onko julkisen val­lan tarpeen pyrk­iä tor­ju­maan lamaa elvyt­tämäl­lä? Minus­ta on vähän kum­mallista, että tästäkin pitää keskustel­la. Aja­tus, että lama on ran­gais­tus, joka on vain kär­sit­tävä, kos­ka olemme eläneet liian hauskaa elämää, var­maankin liit­tyy jotenkin kaamok­seen. IMF taisi toivoa elvy­tyk­seen noin kak­si pros­ent­tia BKT:sta. En pysty kumoa­maan elvy­tyk­sen vas­taisia argu­ment­te­ja, kos­ka en ole niitä ymmärtänyt.

Miten elvyt­tää, jaka­mal­la rahaa helikopter­ista vai val­tion budjettialijäämällä?

Helikopterielvy­tys­tä on joskus kokeil­tu deflaa­tion paris­sa painiske­le­as­sa Japanis­sa. Rahan jakami­nen kansalle ei toimin­ut, kos­ka koti­taloudet nos­ti­vat vain säästöastet­taan. Krug­man selit­ti tuo­hon aikaan Japanin talouden pysähtymistä huonol­la eläke­jär­jestelmäl­lä, joka pakot­taa säästämään pahan päivän varalle.

Helikopterielvy­tyk­sen sovin­naisem­pi muo­to ovat veronalen­nuk­set. Niiden huono puoli tietysti on, että elvy­tyk­sel­lä on tapana jäädä pysyväk­si; vero­jen korot­ta­mi­nen olo­jen parantues­sa on vähän hankalaa.

Vero­ja alen­ta­mal­la vai julk­isia meno­ja lisäämäl­lä? 1970-luvun makrokurs­seil­la opetet­ti­in, että meno­jen lisäämien on veronalen­nuk­sia tehokkaam­paa. Raha kiertää taval­laa yhden kier­roksen enemmän.

Investoin­nit ovat luon­nol­lis­es­ti parem­pi elvy­tyskeino kuin julk­isten kulu­tus­meno­jen lisäämi­nen. Jos laa­man kun­ni­ak­si raken­netaan pari pyra­midia, se ei syn­nytä tarvet­ta rak­en­taa niitä lisää laman men­tyä ohi. Jos pyra­mid­it vai­hde­taan johonkin hyödyl­lisem­pään, kuten Kehärataan, nyt tehty investoin­ti jopa vähen­tää investoin­ti­tarvet­ta sit­ten joskun, JOS lama hellittää.

Kaiken­lainen rak­en­t­a­mi­nen on hyväk­si jo sik­sikin, että suh­dan­teet kohtel­e­vat raken­nusalaa eri­tyisen huonos­ti. Kun vapau­tu­va kap­a­siteet­ti ote­taan hyödyl­liseen käyt­töön, elvy­tyk­sen ei pitäisi edes ruokkia inflaa­tio­ta. Nyt pitäisi rak­en­taa asun­to­ja kasvukeskuk­si­in — han­kkeet ovat käyn­nis­tet­tävis­sä muu­ta­mas­sa viikos­sa, kos­ka jäi­hin pan­tu­ja pro­jek­te­ja ja huputet­tu­ja työ­mai­ta on yllikyllin.

Home­k­oulut kan­nat­taisi kor­ja­ta, sil­to­ja rak­en­taa ja ennen kaikkea investoi­da rautateihin.

Alku­peräi­nen kysymys kuu­lui, pitäisikö tämän rahoit­tamisek­si hyväksyä setelira­hoi­tus­ta. Minä tarkoi­tan setelira­hoituk­sel­la sitä, että val­tio saa keskus­panil­ta rahaa, jota ei tarvitse mak­saa takaisin. Moni pitää sitä moraalit­tomana, mut­ta onko laman aikana syn­tyvän jät­timäisen julkisen velan takaisin­mak­sus­sa järkeä sen enem­pää kuin oli Bri­tann­ian 20-luvun siir­tymisessä takaisin kultakantaan?

Tiedän kyl­lä, että setelira­hoituk­sen varsi­nainen määritelämä on, että keskus­pank­ki ostaa val­tion oblig­aa­tioi­ta, mut­ta tämä raja on kyl­lä kuin veteen piir­ret­ty vii­va. Miten se eroaa siitä, että keskus­pank­ki tun­kee rahaa vähän jonkaisen tasku­un ja nämä sit­ten osta­vat val­tion obligaatioita.